keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sähkökaapissa kummitus


Mennään junalla, ollaan ajoissa. Aamupilvillä kultareunat, viljapelto säkenöi.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa: miten sähkö kulkee langassa ruispellon yllä ja ääni valtameren alla. Miten lentokone pysyy ilmassa ja sukellusvene pinnan alla.
Juon kahvia junassa ja toivon kaikenlaista: taloa maalta ja venettä vedestä.
Että olisi siivet ja enemmän aikaa. Ettei unohtaisi tärkeitä juttuja, mieluummin kaiken epäolennaisen.
Vasikat nukkuu sylikkäin, varikset rivissä langalla. Sähkökaapissa kummitus.
Tapaan suloisen pienen neidin ja hänen suloisen äitinsä. Saan silittää poskea. Nämä ovat niitä tärkeitä.

36 kommenttia:

  1. Onko VR nykyään ajoissa..?! :) Junakahvit on aina hyvät maisemien ja ajatusten lipuessa samaa tahtia. Tai ennemminkin kiitäessä. Siellä vedessä olevassa veneessä ajatukset lipuu.

    Toinen kuva on mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli! Koskaan ei voi tietää...seuraava juna olikin kuulemma myöhässä. Tänään olin niin fiksu, että tein eväsleivät jo kotona mukaan ja söin ne aamukahvin kanssa, luksusta.

      Koira olisi niin halunnut nuo nektariinit :)

      Poista
  2. Tekstisi ja kuvat pysäyttivät haaveiluun. Kiitos.
    Sähkö on kummistus ja hattivatit sähköä ja iho nousee kananlihalle ennen ukkosta.
    Haaveilen myös veneestä vedessä, vedessä jossa kelluu keltaisia syksynlehtiä ja ilmassa tuoksuu on sateiden tulo. Korissa termospullossa kahvia, korvapuusteja, omenoita ja viltti. Soutaisin sinne missä on paras kallio ja siellä luola, jos sattuisi satamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nouseeko iho tosiaan kananlihalle ennen ukkosta? Täällä oli valtava ukonilma joskus viiden jälkeen. Minusta olisi mahtavaa omistaa vene ja kuten sinäkin ottaisin kunnon eväät.

      Poista
  3. heheh, onpa huvittava toi toka kuva! mäkin jaksan aina ihmetellä siellä ilmassa, että miten se kone oikein leijuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai tuo toka, jossa koira odottaa nektariineja. Se ei oikein voinut tajuta, että otin niistä kuvaa, mutten antanut sille :) Mä en tajua sitä lentokonejuttua ollenkaan, vaikka se on teoriassa selitettykin mulle.

      Poista
  4. Mua aina siellä ilmassa lähinnä hirvittää, olen ihan varma, että se on vain sattuma tai vahinko, että lentokoneet on siihen asti pysyneet ilmassa ja mun kohalla kaikki sitten muuttuis.

    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mä en oikein halua ajatella koko asiaa, koska jos rupean ajattelemaan, huomaan etten tajua miten se on mahdollista ja sitten alkaakin hirvittää :)

      Kiitos.

      Poista
  5. voi miten kauniita ajatuksia, tässä ja tuossa edellisessä postissa.
    epäolennaiset voi unohtaa, helpostikin. tärkeitä ei.

    täällä eräs neiti keikkuu ja kukkuu mun kainalossa, maistelee sormiaan, eikä nukuta yhtään;)
    oli ihana nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se oli, että viisi prosenttia oppimistani asioista jää mieleeni. Säälittävää, mutta ehkä se on onnikin.

      Oli tosiaan ihana nähdä teitä kumpaakin. Toivottavasti yöllä uni maittaa :)

      Poista
  6. Olet tärkeiden asioiden äärellä :)

    Lauloin juuri iltalauluksi Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Tämän päivän ihmetyksen aihe tyttärellä oli, mistä maa on tehty. On hienoa ihmetellä yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli meidänkin tytön yksi lempilaulu aikoinaan. Munkin mielestä se on hieno, upeat ja ajatuksia herättävät sanat. Nykyään käy usein niin, että minä ihmettelen ja tyttö selittää minulle :)

      Poista
  7. Unelmointi on välttämätöntä, liitelevä ajatus voi unelmien myötä muuttua todeksi. Viisas unohtaa epäolennaisen, mutta voi kun se on joskus niin tavattoman vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen hirmuinen unelmoija, pää pilvissä, mutta onneksi jalat ainakin enimmäkseen maassa. Juu, joskus on vaikea unohtaa kaikkia tyhmiä epäolennaisuuksia, joiden muistaminen ei tee yhtään hyvää.

      Poista
  8. Kunpa ne tärkeät asiat pysyisivätkin mielessä! Esimerkiksi nämä hetket, kun lapset ovat pieniä. Kun osaisi vielä ihmetellä ja olla pitämättä asioita itsestäänselvyyksinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä...se aika menee niin nopeasti. Kaikki hetket ovat ainutlaatuisia. Sen muistaminen on joskus vaikeaa, kun elää ajatuksissaan jossain tulevaisuudessa tai vaikka menneessä.

      Poista
  9. Humahdan sun kuvien värimaailmaan ja teksti on vielä ihana kuorruke päälle :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kovasti :) Hyvä, jos asioissa on vähän kuorruketta :)

      Poista
  10. tuo asioiden priorisointi on vaikeaa, mutta jotenkin olen huomannut sen helpottuvan vanhemmiten. En enää niuhota pölypalloista, voin siivota huomennakin. Murusista pöydällä, tai petaamattomasta sängystä, se on pölypunkkien tuuletusta. Ei haittaa kaappiin taittelemattomat pyykkikasat, tai tekemättä jättämättömät jutut - ehkä niitä ei ollut tarkoitettukaan tehtäviksi?

    Ja muuten niin ukkosti. Silittelin paitoja siinä Linnan kupeessa ja olen varma, että yksi osui kyllä linnaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen onnekseni ollut aina laiska ja monissa asioissa saamaton. Kodin siivous kuuluu tuohon kategoriaan, joten meillä pölypallerot saavat rauhassa pyöriä. Tosin olen vähän nipo juuri sängyn petaamisen ja kasojen kanssa...

      Ukkonen oli tosiaan ihan päällä! Meidänkin talo vapisi.

      Poista
  11. Minäkin pääsen kohta junalla! Näen kaikki varikset langoilla ja ja. Mutta en kyllä pysty juomaan SITÄ kahvia.

    Hui onko ukkostakin vielä...luulin että ne päivät on jo vähäksi aikaa luetut. Ja nyt tekeen niitä eväsleipiä, ei tosin junaan, mutta tarpeeseen kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en pysty juomaan oikein sitä kahvia. Ostan kahvin aina kioskilta ennen junaan menoa

      Mutta kivaa junailua sulle! On ihanaa olla matkalla jostain johonkin, juurikin siinä välitilassa.

      Poista
  12. Niin ja rakastan noita venetsialaistarjottimia!!!

    VastaaPoista
  13. Minä sain tänään neuvon silittää omaa kättäni. Kokeilen. Kuvat on ihan herkkuja! Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi useammin silittää itseään, konkreettisesti ja myös henkisesti :) Ettei vaan ruoskisi...Voi hyvin sinäkin!

      Poista
  14. Meilläkin on mietitty, miten lentokone pysyy ilmassa. Tai miksei laiva uppoa, vaikka se on niin painava ja kulkee vaan veden pinnalla.

    Minä en ollut tiennyt, että vasikat nukkuvat sylikkäin. Herttaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tuo laivajuttukin on aika ihmeellinen.

      Näin junasta vasikoita jotka nukkuivat yhdessä kasassa pellolla. Niitä oli varmaan viisi ja ne oli ihan kyljittäin ja lomittain. Tosi suloisen näköisiä :)

      Poista
  15. Ihana kuva teidän koirasta!!
    ja muutkin kuvat ovat niin ihania, värien täyttämiä..

    Milloinhan minä pääsen junaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira vahtasi noita nektariineja. Se tekee ihan mitä vaan ruokapalkkion toivossa :)

      Hyppäät vaan junaan ja huristelet johonkin...vaikka junalippujen hinnat on kyllä törkeän kalliita. Ei kiva.

      Poista
  16. "Sähkökaapissa kummitus." Muistan lapsuudesta, kuinka mummolan saunan pukuhuoneessa oli katonrajassa peltinen sähkökaappi, jota katsoin aina lumoutuneena. Joku selvästi kolisteli sen sisällä, kuinka jännittävää! Jännitys muttui peloksi, kun äiti valisti, että sähköpaimen se siellä vain kolisee. Siellä kaapin sisällä oli siis pieni paimenpoika!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain tästä aamupäivän naurut, kiitos. Pieni sähköpaimen kaapissa piilossa...oikein näen sen pikkuisen pojan, jolla on sauva :) Lapsille jää just mieleen tuollaiset tarinat, joihin liittyy jotain jännää ja käsittämätöntä.

      Poista
  17. Aivan ihana blogi sinulla! Löysin sen juuri ja jään ehdottomasti lukemaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla, kiitos kovasti :) Ja mukavaa, jos jäät lukijaksi.

      Poista
  18. Herkut kuvat! Lentokone-pohdinta on alkanut jotenkin hermostuttamaan viime vuosina, en tykkää istua sullottuna siihen lentävään säilyketölkkiin ja silti aina vaan istun. Minä muuten toivon, että vedessä olisi kanootti. Sellainen oli lapsena ja se oli ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän sama, en ole enää nykyään lentämisen ystävä, mutta silti mieli palaa lentämään. Hassu ristiriita. Kanootti on ihana! En päässyt tänä kesänä melomaan, mutta ehkä joskus :)

      Poista