lauantai 1. syyskuuta 2012

Istuin pulpetissa täytetyn pupun vierellä

Huijaan. En ole ollenkaan kuvien maisemissa, vaan ihan toisaalla.
Istun suloisen pöydän ääressä, juon viiniä ja popsin luumuja. Keittiöstä kuuluu maailman kilteimmän tiskaajan vaimea kolina. Sataa.
Aloitin tänään uuden luvun. Istuin pulpetissa täytetyn pupun ja ketun vierellä.
Kuuntelen avoimesta ikkunasta kantautuvaa viemärimusiikkia ja mietin, että aloittaminen on aina mukavaa. Jatkaminen vaatii enemmän.

38 kommenttia:

  1. Hmm... mielenkiintoista ja salaperäistä. Tsemppiä uudelle luvulle ja jatkamiselle! Hassua, tein juuri kuvannäköisiä muffinsseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Yksi kiva juttui alkoi tänään, olen siitä aika innoissani.
      Muffinsit oli aikoinaan mun ensimmäinen leivontabravuuri :)

      Poista
  2. Tuo aloittamisen ja jatkamisen suhde on niin totta, ainakin jos on helposti innostuvaa sorttia. Tuon mantran todisteita on käsityökorini pullollaan ja taitaa jokunen harrastuskin mennä tuohon kaavaan. Täällä sade vasta aloitti, mutta tuuli on lupaillut koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen just sellainen, innostun kaikesta uudesta tosi helposti. Olen sillä tavalla utelias, että kaikki kiinnostaa. Yritän opetella pitkäjänteisyyttä.

      Poista
  3. Täytettyjä eläimiä ja viemärimusiikkia. Hmmm, aika erikoinen viikonloppu ollut sinulla! ja vielä maailman kiltein tiskaaja!

    Totta: uuden aloittaminen on kutkuttavaa! Minun tapauksessani urheilun jatkaminen vaatii liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika spuukia :) Mutta tosi kivaa. Olen myös syönyt kaikkia herkkuja ihan hirmuisesti.

      Jos tekeminen ei ole tosi mieluista, jatkaminen on aina hirmuisen vaikeaa.

      Poista
  4. Sallittakoon sulle pieni huijauskin ;) Pupu ja kettu ovat varmasti mukavaa seuraa, varsinkin kun olet niiden välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pupu vaan oli mun mielestä varsinkin ihan liian söpö täytetyksi. Ja sillä oli tallella vain pää. Huijaaminen on joskus vähän kivaa :)

      Poista
  5. Kiitos kahdesta viimeisestä lauseesta. Nyt tiedän, millaista ajatusta haen vastaukseeni, kun minulta ensi(kin) viikolla kysytään, mitä mieltä olen erään asian alkamisesta. Olen miettinyt jotain tuon suuntaista, mutta ajatus ei ole kirkastunut loppuun saakka. Ehkä siteeraan sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Mun ikuinen dilemma on tuo aloittamisen ja jatkamisen suhde. Olen tosi hyvä aloittamaan, mutta keskinkertainen jatkamaan. Saat siteerata, oikein vapaasti. Ja onnea sun alkuun ja jatkoonkin :)

      Poista
  6. Suklaamuffinit näyttävät ihan oikeilta:D
    hyvää jatkamista aloituksen jälkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olikin, vaikken syönyt juuri noita muffineja.
      Kiitos, ja ihanaa viikonloppua!

      Poista
  7. Minä tartuin siihen maailman kilteimpään tiskaajaan. Voin kuvitella kuinka kärsivällisesti hän tiskaa. Ainakaan se en ole minä, sillä kotitöistä inhoan nimenomaan sitä tiskaamista ja kieltäydyn asumasta asunnossa, jossa ei ole tiskikonetta.

    Onnea uuteen, mitä se sitten onkaan. Ei varmasti mitään ikävää, jos sitä saa tehdä pupun ja ketun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään tiskata, kun sitä ei tarvitse tehdä joka päivä. Mökillä haluan aina tiskata, sillä on kiva lotrata vesien kanssa.

      Ei ole ikävää ollenkaan, täytyykin taas kirjoitella sähköpostiakin :)

      Poista
  8. maailman kiltein tiskaaja. ihanasti kuvailtu ja tiedän kyllä ketä tarkoitat. aloittaminene on kivaa, toivottavasti sulla on alkanut hyvin! mä aloitan nyt laittamaan jauhelihapizzaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen päässyt jo jatkoon, ihan vähän vaan. Taidetaan olla samanlaisia innokkaita aloittajia, pitäisi opetella tuota sinnikkyyttä vähän enemmän. Minun ainakin, sinä taidat olla sinnikkäämpää laatua.

      Poista
  9. Tuollakin minä kävelin:) Aika ihanat pilvet viimeisessä.
    Aloittaminen tosiaankin on mukavaa ja jatkamisessa se varsinainen vitsi piilee. Pätee minuun myös. Kuinka monta keskeneräistä romaania on laatikoissa ja koneellani puhumattakaan neuleista. Kaikenmaailman kuvakirjoja ja kokkikirjojen aloitelmiakin löytyy. Ja vaikka mitä. Valmistakin onneksi on. Eniten harmittaa valmiit, jotka on raatanut tuskassa loppuun ja sitten ovatkin käyttökelvottomia. Pätee kaikkeen edellä lueteltuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiennytkään, että sinäkin kirjoitat. Aika jännittävää. Minä en ymmärrä, miksi olen niin impulsiivinen tyyppi, etten osaa kärsivällisesti hioa ja muokata. Yritän opetella sitä. Mutta totta on tietty sekin, että jos pari vuotta raataa jonkun parissa ja se onkin roskaa, niin se se vasta harmittaakin.

      Poista
  10. Onnea uuteen! uuden aloittaminen on totta vie aina kivaa. mitähän sitä itse aloittaisi?
    mulla meinaa kans jäädä moni asia kesken. vaikka siitä tuleekin ihan hirmu hyvä fiilis kun saa jonkin aloitetun jutun saatettua loppun asti.
    mutta jaa, nyt menen aloittamaan nokoset. mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siitä tulee hyvä fiilis, kun saa asiat naulittua maaliin. Sulla on niin paljon uutta, oikeastaan ihan kokonainen alku siinä käsivarsilla. Siinä varmaan riittää puuhaa ja iloa ihan riittävästi, jollei sitten halua aloittaa jotain ihan muuta.

      Poista
  11. Kartat ovat kiehtovia. Ja alut, ehdottomasti. Onnea uudesta, jännittävää! Toivon uutta niin mielenkiintoiseksi, että ei päästä susta irti. Mäkin olen aloittaja. Yritän pyrkiä kovasti nykyään myös jatkamaan, ei se aina ole helppoa. Ja keskeneräisiä, kokeiltuja, vajaita, niitäkin tarvitaan, olen sitä mieltä. No mutta NYT menen jatkamaan erästä raporttia, mikä olisi saatava hyvin pian valmiiksi, jotta saisin erään ison hässäkän kokonaan kuntoon. Hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportti nostaa mulla niskakarvat pystyyn. Hui. Inhoan kaikkia pöytäkirjoja, raportteja ja selvityksiä. Voisi ne ehkä olla mielenkiintoisiakin, en vain ole törmännyt yhteenkään sellaiseen.

      Poista
  12. Minulla menee toisinpäin: aloittaminen vaikeaa, jatko usein jo omalla painollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, sitä tyyliä soisin edes ripauksen itsellenikin, hyvä sinä!

      Poista
  13. heh, mainio otsikko, tämähän oli jälleen pakko lukea ja ihailla merimaisemia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä tuli oltua kovin vähän merellä, mutta onneksi edes pikkuisen.

      Poista
  14. Onnea uuteen!!!
    Minä istuin viikko sitten mökissä, joka oli täynnä täytettyjä eläimiä. Vieläkin tuntuu punaisen ketun silmät niskassa. Täytetyt eläimet ovat hämmentäviä, vähintään.

    Minullakin on ehkä toisin päin, aloittaminen tuntuu vaikealta ja siirräkin usein aloituksia syrjemmäs, mutta sitten kun saan vihdoin aloitetuksi jotakin, niin on pakko viedä se loppuun. Erityisesti maalausten suhteen väännän naama punaisena yöt ja päivät, kunnes olen työhön tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ne hämmentävät ja samalla kauhistuttavat. Mietin aina, että kivakos olisi jos ihmisiäkin täytettäisiin samalla tavalla. Ja laitettaisiin lääkikseen esille.

      Ihanaa, että olet loppuunsaattaja. Minä en luontaisesti ole ollenkaan sellainen ja joudun kamalasti sinnittelemään, että saisin jotain valmiiksi. Työt saan poikkeuksetta valmiiksi ja nopeasti, mutta nämä omat jutut tuppaa jäämään kesken.

      Poista
  15. Tosi oivallus tuo, jatkaminen vaatii sisua.
    Paitsi jos kyseessä on tuollaisen suklaamuffinin syöminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, muffinsin minäkin saan loppuun ihan helposti :)

      Poista
  16. Sukelsin blogien maailmaan...pitkästäpitkästä aikaa. Virkistävää! Ollut aika ahdistavan työntäyteistä elämää, kaipaan niin vanhaa, mutta siihen ei kai ole enää paluuta. En näköjään ole kovin pitkäjänteinen. Mahtavaa, että sullla on uusi luku elämässä, sitä kaipaisin minäkin...mitäköhän se voisi olla :) Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olenkin miettinyt, että mitähköhän sinulle kuuluu. Vai on työ syönyt sinut suihinsa. Ei ollenkaan kivaa. Ehkä jotain kivaa odottaa kulman takana...hyvää syksyä sinnekin! Toivottavasti nähdään joskus ihan oikeastikin.

      Poista
  17. On muuten kahdenlaisia asioita! Niitä joihin on vaikea ryhtyä, mutta päästyään vauhtiin helppo jatkaa, sitten, on niitä, uusia lupauksia kuten lenkillä käyminen, että kaksi kertaa ardealiinihuuruissa jaksaa innosta piukeena, ja siihen se sitten jääkin. VAi onko se ihmistyyppi kysymys kumpia kullakin on enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin näkökulma. Mulla on kanssa nuo lenkkihommat yms. usein sellaisia, etten saa ollenkaan aloitetuksi. Toisaalta, sitten kun saan kuntoiluun säännöllisen rytmin, sitä oikein kaipaa.

      Poista
  18. Olen aloittamisasioiden kanssa täsmälleen samaa mieltä kanssasi, nykyään olen ilmeisesti aloittanut sen verran mielekkäitä asioita, että ne ovat yleensä tulleen valmiiksi tai ainakin jatkuneet pidempään.

    Onnea uuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sulla noin. Ehkä se tosiaan on niin, että jos tarpeeksi mielekästä tekemistä, sen tekee loppuun. Tai sitten ei...:)

      Poista
  19. miten inspiroivia kuvia <3 ihanaa katseltavaa!!

    VastaaPoista