tiistai 18. syyskuuta 2012

Minut heitettiin ulos kahvilasta


Tänään minut heitettiin ulos kahvilasta. Juttelin intialaisten kanssa siitä, että Suomessa on 1,7 miljoonaa saunaa.
Aamulla näytti siltä, että peltojen ylle oli heitetty morsiushuntuja. Ja junan kaksi vaunua tiputettiin kyydistä jo heti Turussa. Minä olin toisessa niistä, mutta onneksi ehdin vaihtaa vaunua.
Istuin iltaa ystävän kanssa, raahasin kymmenen kiloa painavaa laukkua, istuin Alvar Aallon suunnittelemassa tuolissa Alvar Aallon suunnittelemassa talossa. Muistin vihreät kenkäni ja kiedoin kaulaan istanbulilaisen huivin.
Huomasin, minä olen syksy.

46 kommenttia:

  1. ensimmäinen ajatukseni otsikosta oli että: ohhoh ;) nousiko juttelun äänet liian koviksi? hyvää syksyä syksylle... täällä on oltu omena juhlissa syömässä sen seitsemää sorttia omenaherkkuja ja pyöränkahvassa lähti mukaan myös iso kassillinen omenoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei, vaan minä tein töitä kannettavalla ja kahvilan pitäjä totesi, että meillä ei kuule saa käyttää kannettavia???? Häh! Omenat ovat ihania, mun herkkuja. Niitä ei oikein voi syödä liikaa.

      Poista
    2. Hui! Mikähän tuo tuollainen kahvila on? Jotta tiedän varoa...

      Poista
    3. Se oli siinä Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilan sivurakennuksessa, ihan Finlandia-talon vieressä. Itse Huvila-kahvila oli viehättävä ja korvapuusti hyvä, mutta minulle tultiin tosiaan sanomaan, sen jälkeen kun olin pullan syönyt, että kuule, täällä ei saa tehdä töitä ja käyttää tietokonetta...tosi outoa!

      Poista
    4. Ehkä koneenkäyttäjät viipyvät kahvilassa "liian pitkään" varaamasta paikkoja muilta asiakkailta? Minä taas ajattelin, että olit viipynyt sulkemisaikaan saakka ja siitä "ulosheitto". Tuo Aalto-homma on jännä, kun kalustuskin kuuluu arkkitehdin suunnitelmaan ja on siten suojelukohteena. Mieheni kertoi, ettei Aallon suunnitteleman yliopiston luentosaliin saanut laittaa kelloa seinälle, kun se ei kuulunut piirustuksiin. Tenttitilaisuuksiin tuotiin sitten joku kannettava kello jalustalla :D

      Poista
    5. No juu, minäkin tajuaisin, jos kahvila olisi ollut täynnä, mutta kun vain yhdessä pöydässä minun lisäkseni oli ihmisiä. Ja neljä pöytää oli ihan vapaana...jos vie paikan oikeasti kahvittelevalta, se on tietysti epäreilua ja täytyy ymmärtää ehkä lähteä pois.

      Tuo kellojuttu on ihmeellinen. Todellinen kokonaistaideteos tuo rakennus siis. Oliko se Jyväskylän yliopisto? Siellä minäkin olen joskus muinoin istunut luentosalissa.

      Poista
    6. Mielenkiinnolla luin kommentteja Hakasalmen huvilan sivurakennuksen kahvilasta. Paikka on tosiaan hurmaava, mutta henkilökunta ei. Olen itsekin törmännyt heidän jokseenkin kappakatseisuuteensa. Yksi käyntikerta riitti. Onneksi Hakasalmen huvilan näyttelýt ovat ihanaia!

      Poista
    7. Minustakin paikka oli erittäin viehättävä. Henkilökuntakin oli oikeastaan ihan ystävällinen, mutta tuo kielto vaan hämmästytti ja sitten vähän ärsyttikin. Mutta ehdottomasti siellä kannattaa käydä, kahvikin oli vain euron. Minä en ehtinyt näyttelyyn, mutta ehkä ensi kerralla :)

      Poista
  2. Vihreät kengät. Olen löytänyt sellaiset, ihanat, ja ne pitää saada sitten kun seuraavan kerran matkaan Irlantiin. Minäkin olen nyt syksy, vahvasti. Voi hyvin näissä tuulissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vihreät kengät hiersi kaksi ihan kamalaa rakkoa mun toiseen jalkaan. Kengät ovat seitsemän vuotta vanhat ja ne ovat toimineet ihan hyvin. Nyt ne rupesi vihoittelemaan.

      Poista
  3. Minä leivoin ihaninta omenapiirakkaa ja karjalanpiirakoita. Talo oli täynnä vieraita. Ensin aamusta päivään kasa naisia kälättämässä. Iltapäivällä saapui nuoripari. Laulettiin täysillä Istanbul'da sonbahar. Ovet auki, sillä Istanbulin syksyssä on vielä kovin kovin lämmin. Se on ihanaa tuo nuori rakkaus. Mutta minun miehenipä täyttää ihannemiehen mitan. Se on 182 cm:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on paljon omenajuttuja :) Ihanaa, että teillä oli talo täynnä vieraita ja lauloitte. Minusta juhlat ovat täydelliset, jos porukat intoutuvat laulamaan. Ja sen tiedän, että sinä olit varmasti ihan superemäntä. Ja ne karjalanpiirakat...senkin tiedän, että ne ovat täydellisiä :)

      Poista
  4. Hienoa ettei kahvilahäätö lannistanut. Jatkoit laukun raahaamista ja ehdit hypätä pudotetusta vaunustakin liikkuvaan. Olet selkeää agenttiainesta, hyvin suojassa huivisi takana :-)
    Nautinnollisia syysseikkailuja sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lannistanut, lähinnä hämmensi ja myöhemmin vähän ärsytti. Päädyin nimittäin puiston penkille tekemään töitä. Agenttiainesta, vau! Mielläni olen, ainakin tosiaan piiloudun huivin taakse. Samoin sinne, suloisia seikkailuja!

      Poista
  5. Onpa sinua riepoteltu: heitetty, tiputettu, raahattu! (Bloggerini ei suostu näyttämään blogiasi feedissäni. Sitten aina yhtäkkiä muistan, Kirjailijatar! Ja saan herkutella monta postausta kerralla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu :) Nyt kyllä tuntuu hartioissa tuo laukun raahaaminen ja jalassa on rakot. Pitäisi ostaa reppu.

      Poista
  6. Onneksi ehdit vaihtaa vaunua! Ja olet syksy! Kesällä olet varmasti kevät, talvella talvi ja sitä rataa - hyvä niin. :)

    Vihreät kengät kuulostavat ihanalta. Minä sovitin vihreitä kenkiä, mutta valitsin sittenkin harmaat. Nyt hieman harmittaa, mutta ehkä vihreät aatteet auttavat hieman.

    Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taidan ollakin, tykkään jotenkin kaikista vuodenajoista. Mutta syksy on ollut aina mulle jotenkin henkisesti tärkeä vuodenaika.

      Vihreät aatteet auttavat ihan hurjasti. Ja hei, noista kengistä tuli rakot, vaikka olen käyttänyt niitä seitsemän vuotta!

      Poista
  7. Olipas kahvila, onneksi sinulla oli vihreät kengät ja istanbulilaishuivi, niistä tuli varmasti hyvää sinulle. Ja onneksi oli syksy, ei talvi, talvella edes istanbulilaishuivi ei olisi tainnut pelastaa puistonpenkillä. Syksy on niin paljon hyvää ja kaunista.

    Aika paljon saunoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se vähän lohdutti juu. Olin vaan niin tyrmistynyt, etten osannut edes hermostua. Jos olisi ollut talvi, olisin mennyt toiseen kahvilaan. Nyt tyydyin puoleksi tunniksi puiston penkkiin.

      Minusta noita saunoja on ihan hirveesti...en oikein edes käsitä tuota lukua :)

      Poista
  8. :)) ... ja perhonen kaulallasi, sekin kaunis niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä näit sen? Tänään se jäi koteloonsa uinumaan.

      Poista
  9. Mitä ihmettä? Kahvila, jossa ei saa tehdä töitä on kahvila, jonne ei mene toista kertaa. Luulisi jokaisen kahvilanpitäjän iloitsevan siitä, että etätyöntekijä löytää tiensä sinne. Etätyöntekijä syö ja juo ja palaa uudestaan.
    Onkohan siellä ajattelukin kielletty? Sekin kun on työtekoa.

    Jokaisessa asunnossa oma sauna, sehän se ihme onkin. Siellä yhdessä puutalossakin oli alhaalla sähkösauna vaikka pihan perällä ihana ja suuri. Saunaa käytettiin varastona ja se oli ensimmäisenä purkulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös olekin hassua? Minä tyrmistyin siinä tilanteessa niin kovasti, että en osannut muuta kuin kiltisi häippäistä. Tosin päätin, etten koskaan mene takaisin, mikä on sääli, sillä kahvila oli viehättävä ja korvapuusti makoisa.

      Me olemme asuneet nyt kaksi vuotta tuossa talossa, emmekä ole vielä kertaakaan saunoneet! Taidamme olla ihan omituisia poikkeuksia. Pitäisi varmaan käydä kokeilemassa, josko se olisi vaikka kuinka kiva sauna.

      Poista
  10. Istuisin mielelläni Aallon tuolissa, Aallon suunnittelemassa talossa -asuisinkin. Olen asunutkin, mutten samalla istunut :) Mutta nyt istun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet asunut ja istunut vuorotellen :) Minä en ole asunut, enkä juuri istunutkaan. Mutta opiskellut olen joskus talossa, jonka piirsi Alvar.

      Poista
  11. Minä olen aina ollut sydänjuuriani myöten syksy. Pidän jokaisesta vuodenajasta ja niiden kunkin ominaisista piirteistä, mutta syksyn tullen olen yhtäkkiä taas sinut itseni ja maailman kanssa. Tunnen saman asian joka vuosi, aina edellistä vuotta vahvemmin, ja joka kerran sen päivänselvyys minut yllättää.

    Outo, outo kahvila. En keksi yhtään syytä miksi moinen kielto on pitänyt kehittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minulla ihan sama. Kaikki vuodenajat kelpaavat, mutta syksy on omin. Syksyllä alkaa moni kiva juttu, voi ikään kuin luoda kalenterinsa ja itsensä uudelleen. Ja toisaalta voi hyvällä omallatunnolla vain olla kotona ja möllöttää.

      Poista
  12. Ihana kirjoitus!!
    Minut on heitetty kerran ulos Roomassa eräästä museosta. Iso köriläsmies tuli ja komensi minut ulos. Ilmeisesti aulassa ei olisi saanut käyttää puhelinta. Olin kadottanut isäni ja siskoni torsojen ja patsaiden keskelle( järjettömän iso museo) ja yritin saada heitä puhelimella kiinni. Lopulta päädyin kadulle.

    Onpa erikoinen kahvila. Saakohan siellä kirjoittaa vihkoon tai kirjaseen? Tai jos ottaisi mukaan valtavan kirjoituskoneen. Pitää mennä kokeilemaan:)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oho, ai museostakin voi saada lähtöpassit! On ikävä kadottaa lähimmmäiset torsojen keskelle :) Minä kanssa mietin, että miksi se läppäri just oli niin paha, että jos olisin kirjoittanut vihkoon, se olisi varmaan kelvannut. Joo, menepä tuonne ison kirjoituskoneen kanssa ja katsotaan mitä tapahtuu :)

      Poista
  13. no ohoh!? heitettiin ulos kahvilasta? kuule, tänne tsadiin on tullut sellainen kahvila, joka oikein kutsuu ihmisiä tekemään töitä. sen nimi on Konttorikahvila, ja se on senaatintorin kupeessa, kaupungin museon vieressä. sellanen avokonttorikahvila. että sinne sitten seuraavaksi:)

    Minut on kerran heitetty ulos baarista, ja kerran junasta, heh. mutta molemmista on jo aikaa, olin silloin nuori ja öööh, kapinallinen;)

    Jos sinä olet syksy niin minä pidän kovasti syksystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuule. No, olisin tietty saanut jäädä, jos olisin vaan istunut kuin tatti, enkä olisi kirjoittanut läppärillä. Se oli paha. Mun täytyykin testata Konttorikahvila, kuulostaa ihan hauskalta paikalta. Välillä on tuollaisia tunnin/parin taukoja, joissa ei oikein voi tehdä muuta kuin mennä johonkin kahvilaan istumaan ja tekemään töitä.

      Hih, kiitos. Minäkin pidän syksystä :)

      Poista
  14. Minut on heitetty ulos huonekalukaupasta, kun istuin 30 000 markkaa maksavalla sohvalla ja taisin kaverini kanssa arvostella kovaan ääneen kovaa hintaa!

    Ihana mielikuva tuo morsiushunnut peltojen yllä, ooh, jäin sitä makustelemaan.

    terveisin kesä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih. Tuo on aika hyvä tarina! Muistatko, kun arvostelimme hääpukuja kovaan ääneen ja meitä luultiin vaatetusalan opiskelijoiksi :)

      Hei hei kesä, onneksi me sentään syyskesällä voidaan tavata :)

      Poista
    2. Olin ihan unohtanut tuon hääpukujutun, mutta nyt muistan. Taidettiin olla aika otettuja siitä, että meitä luultiin asiantuntijoiksi... Sitä en muista, miten me niitä pukuja arvosteltiin!

      Poista
    3. Mä muistan vaan sen, ettei nainen ottanut meitä ollenkaan potentiaalisina asiakkaina, vaikka minä olinkin sellainen :) Se menetti kaupat.

      Poista
  15. ohoh, aika uskomatonta toi, ettei voi lapparia kayttaa mukamas... onko oikeesti 1,7 miljoonaa saunaa? aika hurja luku vakimaaraan nahden! -etta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, tuo oli kyllä munkin mielestä ihan hölmöä. Ja lisäksi tietysti huonoa markkinointia, koska nyt kerron tätä ikävää asiaa eteenpäin.

      On oikeesti noin paljon saunoja! Tai sehän on arvio, mutta eikös olekin hurjaa.

      Poista
  16. Ei luulisi olevan yhdelläkään kahvilalla varaa heittää asiakkaitaan ulos. Huonoa mainosta paikalle.
    Olet ilmeisesti ollut Munkkiniemessä, sillä toisen kuvan tornin näköinen rakennus on mitä ilmeisimmin sieltä. Tuttuja seutuja vuosien takaa, jolloin asuin Munkkiniemen Puistotiellä.
    Sinä ihana syksy, täällä toinen. Paras vuodenaika menossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei minunkaan mielestä :) Hei, tuo toinen kuva on Sinebrychoffin puistosta. Varmaan Munkkiniemessä on samanlainen torni. Hei hei syksy, olisi kiva taas tavata :)

      Poista
  17. Nyt tunnen olevani pahasti vastarannankiiski tämän mielipiteeni kanssa, mutta silti kirjoitan.
    En halua loukata sinua, mutta luulen jollain tavoin ymmärtäväni kahvilan linjausta. Minusta kahvilan tunnelma on hyvin tärkeä asia. Jos joku istuu pöydässä ja siinä sivussa -pullaa mutustaessaan- lukee vaikkapa kirjaa tai lehteä, ei se minua yhtään haittaa. Mutta jos joku tekee töitä tietokoneella kahvilassa, tulee kieltämättä mieleen, että miksi näin? Miksi täällä?

    Jos sinulle työnteko kahvilassa on tärkeä asia ehkä seuraavalla Helsinginkeikalla kannattaa mennä sinne Konttorikahvilaan. : )
    Mutta kannattaako kuitenkaan boikotoida tuota mistä sinut laitettiin ulos. Nöyryyttäväähän se tietenkin on, mutta kun siellä on hyvää pullaa... Sehän on tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla vastarannankiiski :) Olen ihan samaa mieltä, että työskentely voi vaikuttaa kahvilan tunnelmaan. Minä vaan menen aina siihen kahvilaan, joka sattuu aikataulullisesti olemaan lähellä. Nytkin minulla oli tunnin väli, jossa sitten piipahdin syömään, katsomaan meilit ja tekemään vähän töitä ennen seuraavaa tapaamista. Kun tekee tällaista liikkuvaa työtä joinain päivinä, tuo on ainoastaan ainoa mahdollisuus. Piipahtaa sinne, mikä lähellä sattuu olemaan. Mieluummin teen töitäni ihan jossain muualla. Nyt en kyllä mielestäni häirinnyt tunnelmaa, koska kahvilassa oli vain kaksi ihmistä lisäkseni ja hekin eri huoneessa. Olin siinä huoneessa ihan yksikseni :)

      Ei se minua edes nöyryyttänyt, oikeastaan vaan tyrmistetti. Ja voi olla, että joskus menen sinne uudestaankin. Saa nähdä :) Paikka on kaunis ja pulla oli hyvää.

      Poista
  18. Olisikohan tullut ulosheitto silloinkin jos olisit tehnyt töitä kynällä ja paperilla. Alkoi kiinnostaa niin, että taidan käydä kokeilemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, mutta voithan käydä kokeilemssa :) Samalla voi katsastaa näyttelyn, vaikken minä ehtinytkään.

      Poista
  19. Heitettiin ulos kahvilasta ja meinattiin jättää junasta! Aikamoista menoa, sanoisin!

    Ensi kerraksi vinkkinä, että ainakin meille näytti siltä, että Musiikkitalossa oli sekä siinä alakerrassa Töölönlahden puolella että samalla puolella kerrosta ylempänä pöytäryhmiä, joihin voisi pysähtyä istumaan läppärin kanssa, kun on vähän aikaa sellaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika hurjaa tosiaan :)

      Juu kiitos. Kaikki vinkit on aina tervetulleita. Varsinkin sateella ja talvisin sitä mielellään tietää kaikki sopet, joihin voi pujahtaa.

      Poista