sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Näin muodista menneen morsiamen

 
Alakuloinen yö oli ja meni. Söin bataattisosekeittoa, keitin kahvia kuten aamuisin teen. Ikkunasta avautui sininen hämärä.
Metrolla ajoin tutulle pysäkille, näin kummia unia ja muodista menneen morsiamen.
Puiston kainalossa talo kesii ja minulla on kädessä arvoituksellinen mustelma.
Mietin näitä: kättä joka murtui, kun tervehdittiin.
Öitä, jolloin järki tiputetaan ulos ikkunasta märälle asfaltille.


34 kommenttia:

  1. Voi tuttuja kulmia kerrankin...missä lienet ollutkaan -lähellä.Minulla mustelmia oikeassa kädessäni pieni töissä haluaa unikätenä sormillaan kulkea käsivartta ni ja kuin pikkuiset mustikat koristavat jäljet nyt sitten arkeani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin tosiaan olla :) Kauniisti sanot, että pieniä mustikoita käsivarsi täynnä. Voin kuvitella, kuinka hän turvautuu sinuun etsiessään unta.

      Poista
  2. Muodista mennyt morsian...kuin kirjan nimi! Oliko morsiamella kenties puhvihihainen hääkolttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli juu. Ja muutenkin hän näytti minusta kuin suoraan 80-luvulta tulleelta. Tai ehkä minä olen vain tipahtanut muodin kelkasta. Se on hyvin paljon mahdollista :)

      Poista
  3. Kyllä on kiva lukea sinun runollisia tekstejä ja katsella kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Olen usein vähän laiska valokuvaaja, joten siinä puolessa olisi paljon parantamisen varaa.

      Poista
  4. Se oli sitten reipas kädenpuristus. Ja hullu tai surullinen yö? Kaikenlaisten öiden jälkeen tulee aamu ja aamukahvi. Minusta se on lohdullista:). Tänä aamuna täällä on kasa koulupukuun puettuja, tukat kammattuja koululaisia. Eväslaatikoissa porkkanaa ja leipää. Positiivinen aloituksen hyrinä. Ja minulla edessä kasa tekemättömiä töitä, jotka ovat odottaneet hiljaista kotia, jossa on tilaa ajatella ja tehdä. Tämä se on onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan. Kuulin tuon tarinan, en ollut onneksi itse se, jonka käsi murtui. Aamu on varmasti yleensä lohdullinen. Tiedän kyllä, että jos on oikein masentunut, aamu on ehkä kaikista pahin. Koko pitkä päivä edessä.

      Nytkö teillä vasta alkoi koulu? Onkin varmasti ihanaa jäädä tyhjään taloon haahuilemaan ja tekemään omia juttuja. Mukavaa päivää!

      Poista
  5. Tutun näköiset maisemat. Voi että, ihan loistava tuo viimeinen ajatus. Juuri niin se menee ja niitä öitä on ollut. Pläts vaan, sinne meni. Kaunis alakulo tässä, niin takertuva, mutta kuitenkin pehmeä. Toivottavasti kaikki siellä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sekoitin Helsingin ja Turun sulavasti toisiinsa. On tosiaan joskus ollut, ehkä kuitenkin hyvä, että järki enimmäkseen pysyy päässä :) Kaikki on hyvin, alakulo tulee ja menee, onneksi niin. Olisihan se tylsää, jos kaikki olisi aina vaan hilpeää.

      Poista
  6. Yön muuttuminen aamuksi sinisen hämärän kautta on jotenkin sykähdyttävä hetki.

    VastaaPoista
  7. Niin ihania taloja! Tuollaisissa haluaisi asua, mutta mitä sitten jos asuisi. Tulisiko niistä niin arkisia, että kauneus katoaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuo ovat aivan ihania. Minä olen miettinyt samaa.Kuvittelen, että muistaisin kyllä, että asun ihan mielettömässä paikassa, mutta tiedä häntä.

      Poista
  8. Naapurissani asui kerran yöeläjä. Rouva kantoi keskellä yötä mattonsa ulos ja nauroi niille ikkunansa takana. Voi olla parempi, ettei ota tavaksi keittää yöllä kahveja :) Niin ja eräs myöhäinen kesäilta, joka sekin tapahtui lapsuudessani Torniossa, katselimme morsianta, joka yksin käveli Kirkkokatua ylös kirkkon ovea hakkaamaan.
    Kaikenlaisia mielleyhtymiä saan teksteistäsi, niin valaisevia ne ovat.

    Mikä on tuo upea pronssipatsas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomaton tarina tuo morsiusneito-juttu. Lähtee heti mielikuvitus villisti laukkaamaan...miksi hän oli yksin? Miksi hän halusi kirkkoon?

      Patsas on täällä Turussa Aurajoen varressa. Siinä on Aleksanteri I ja Kaarle Juhana. Sijoittuu siihen aikaan, kun nuo kaksi herraa tapasivat Turussa 1812. Luulen, että tuo on Aleksanteri.

      Poista
  9. Kuulostaa varmasti uskomattomalta, mutta totta se on. Meitä oli iso joukko näkemässä. Kaikille oli selvää, että nyt tapahtuu jotain ainutlaatuista.
    Nainen oli tuttu. Hänellä ei ollut miestä. Valoisat kesäyöt saavat kummia aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau. Sitten ne oli jotkut musavideon kuvaukset :) Ei vaan, kyllä valoisat kesäyöt saavat helposti tekemään jotain ihan hupsua.

      Poista
  10. Olet nimesi veroinen!

    Tekstistäsi nauttii.

    VastaaPoista
  11. aina niin kivasti kirjoitat! mystiset mustelmat on jännittäviä. ai, se oli sellainen puhvimorsian, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mulla on kämmenen päällä aika valtava mustelma ja siinä oli kuhmukin, joka oli kipeä. Enkä yhtään tiedä, mistä se tuli...

      Poista
  12. Splät! sanoo se märkään asvalttiin mäjähtävä järki. Mitähän sitten jää kun järki pläjähtää asvaltille? Tunteet? ;)

    Minä oon kans palellut (myötäelämistä edelliseen postiin..) ja nyt taitaa olla ensimmäinen nuha päällä vuoteen. Niiskuti niiskuti. Kuuluu sesonkiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteet joo. Mä olen yleensä tunteiden puolella, mutta joskus olisi hyvä käyttää sitä järkeäkin.

      Voi reppana. Toivottavasti paranet pian. Minä en tainnut onneksi vilustua, vaikka palelin ihan kovasti.

      Poista
  13. Oh, näitäkin kuulumisia pitää pian taas päivittää nenutusten! :)

    Mutta pst. Sinulle on haaste blogissani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitää nähdä taas. Tämä viikko on haipakkaa, mutta ensi viikolla? Kiva haaste, tämä vaatii vähän älynystyröiden ja kirjahyllyn penkomista. Kiitos :)

      Poista
  14. Joo, katsotaan ens viikon päiviä! :)

    VastaaPoista
  15. Hei, olipas kivaa tänään!

    Mun pitää mennä pian tervehtimään tuota kaupungin uutta herrasmiestä. Me ei olla vielä tavattu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli :) Pitäähän sinun viedä teidän pikkuneitikin tapaamaan tuota herrasmiestä.

      Poista
  16. Kirjailija(tar) pistää onnistuessaan lukijan mielikuvat liikkeelle. Niin tässä tätä lukiessa todella tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Mukavaa, jos siinä onnistuu, tulee itsellekin hyvä mieli.

      Poista
  17. Jokirannassa ainakin kävelyllä käyty?
    Hei, juu, minäkin usein ihmettelen mistä mustelmat jalkoihini syntyvät, välillä niitä on todellatodella paljon..:)
    Nähdäänkö joku ilta? Olisi kivaa. Perheen pojat lätkää katsomassa- niiin peri turkulaista ;) ja pienin mummilassa, minulla vapaailta- juon punkkun ja YRITÄN siivota...anteeksi punaviinistä johtuvat useat hymiöt :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On käyty, kyllä.
      Minulla on aina salaperäisiä mustelmia, se on ihan outoa.
      Nähdään joo. Laitan sulle vaikka sähköpostia. Katsotaan, jos löydetään joku yhteinen aika :)

      Poista