lauantai 8. syyskuuta 2012

Olen palellut paljon

Ollut kaikenlaista.
Se metsä, jossa kuljin tietämättä suuntia. Pelto, jolta varikset lehahtivat lentoon kuin peitto. Kavioiden jäljet märässä maassa.
Olen palellut paljon, katsonut nostokurkien uljaita niskoja, unelmoinut punaisesta talosta. Tuuli on työntänyt minua eteenpäin vähän villilläkin tavalla.
On ollut yllättäviä kohtaamisia, itkettäviä kohtaloita ja kielikuvien metsästystä.
Tänään ostin autotallista punaisen kukkahuivin ja aika pienen paidan.

32 kommenttia:

  1. Kylmä on niin suhtellista. Meillä päivällä on vielä noin 25, mutta yöllä laskee noin 20 asteeseen. Eilen silitin aamulla ja jalkoja paleli niin, että laitoin villasukat:). Mietin, että selviääkö pupu yöllä pihalla vai joko on liian kylmä?

    Punainen tupa ja perunamaa. Minä etsin sitä oikeaa etuovi.comista, mutta mikään ei natsaa. Eikä vielä saisikaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täällä on sellainen +10. Mutta tuuli on niin tempoileva, että tuntuu tosi kylmältä. Eilen kävelin pitällä sillalla ja pelkäsin, että tuuli heittää minut laidan yli.

      Nyt jo etsit? Oioi...jännittävää.

      Poista
  2. Haa, kerrankin ensimmäinen, jihuu, yleensä olen 34 sijan tienoilla :) Tykkään just tälläisistä kuvista, muuten oman kirjan tekeminen lämmittää mieltä..kovasti! Vink, vink :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, no kerran sitten näinkin päin, hyvä. Ja kiitos vinkistä, yritän ottaa siitä vaarin :)

      Poista
  3. Hieno viljapeltokuva. Lähetän lämpöisiä ajatuksia. Kukkahuivikin varmasti lämmittää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Huivi on nyt harteillä ja lämmittää kyllä mukavasti. Ihan outoa tämä ilmatila, ensin on lämmin ja hetkessä kylmä.

      Poista
  4. Kylmä tuli tännekin samantien oikein kunnolla. Eilen ensimmäisen kerran uuni lämpimäksi, mutta lisää puita pitää tilata että saisi toisenkin kerran.
    Minäkin tein ostoksen; paidan jossa on maisema ja jota kaikki täällä inhoavat, paitsi minä. Minusta se on tosi cool:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivällä oli ihan lämmin ja kolmelta viileni äkisti. Mun pitää nyt tajuta, että on jo syksy ja tarvitaan pitkähihaisia paitoja yms. Maisemapaita on varmasti tosi cool, mietin tässä että millainen maisema minulle sopisi.

      Poista
  5. Kylmä on. Käytiin ostamassa pojalle sateenpitävä takki ja paksu pusero. Mulla oli pipo päässä. Tulee mieleen, että tämmöinenkö se syksy sitten on.

    Nostokurjet on hienoja, samoin tykkään kauheasti kaikista telineistä, rakennustelineistä, kuukulkijoista ja semmoisista. Saatan niitä rakennustyömailla aina tuijotella. En koskaan kyllä itse semmoiseen uskaltaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää varmaan hankkia itselleni välikausitakki. Sellainen kuulostaa hienolta. Mulla on vaan liian pieni farkkutakki ja se tuntuu jotenkin liian vähältä. Haluaisin pitemmän ja lämpimämmän.

      Minä tykkään kanssa kaikista työmaavempeleistä. Tai en kaikista, mutta monissa on yllättävää säihkettä. Ja minä kyllä menisin, jos ei tarvitsisi ohjata.

      Poista
  6. Viileys ja vanhuus on saapunut luokseni.
    Eikös se vanhuus ole sellaista kun polvet naksuttaa kolealla kelillä ja iltaisin kaipaa hartiahuivia?
    Aika pienestä paidasta tulee mieleeni vauva. Oliko se niin pieni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sitten vanha ja olet itse asiassa ollut jo kauan aikaa.
      Ei ihan niin pieni, mutta ei kuitenkaan minulle :)

      Poista
  7. Minä olen ollut pellolla, jossa perunat on ankan muotoisia. Villit tuulet on yleensä positiivisia ja etenkin, jos on itse villillä tuulella. Tuottiko kielikuvien metsästys saalista? Ruutuun vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankkaperunoita :) Ne ovat varmasti hyviä. Metsästys oli vähän nihkeätä...saalista olisi varmasti ollut, minä vaan en löytänyt niitä.

      Poista
  8. Täälläkin ollut kaikenlaista, monelaisia kohtaamisia myös. Joku sanoi, että merkittävimpiä hetkiä elämässä ovat esikoisen syntymä ja vanhemman menetys. Arvaat varmaan kumman olen juuri kokenut, kun paleltaa ytimiä myöten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa. Toivottavasti sinulle jäi paljon hyviä muistoja, ne varmasti lohduttavat ajan kanssa. Lämmin halaus sinne sinulle!

      Poista
  9. Täällä keräilen ääntäni syksyn koleudessa. Ikkunasta katsoen ilma on kuin "morsian", kaunis tälläkertaa. Asteita ei mittarissa ole kuin +10. Tuuli menee luihin ja ytimiin asti.

    Villasukat jalassa takkatulen edessä - ja se punainen talo kuorena.

    Lämpöä sinne! Sieniäkin olisi jos haluat, ja Sinun värinen silkkivillahuivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisessa tuvasssa villasukissa ja takkatulen ääressä, ei kuulostaa ollenkaan pahalta.

      Ehkä meidän pitäisi tavata. Sienet ainakin maistuisivat :)

      Poista
  10. Aurinkoisellakin kelillä erottaa jo syksyn viileyden ilmasta. Äiti on saanut villapaitani valmiiksi, mahtavan kirjoneuleen. Odottelen opiskelijakorttia että raaskisin lähteä hakemaan:) Meilläkin kaikenlaista, uutta ja jännää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinullakin oli uusia alkuja :) Jännittävää. Villapaita kuulostaa kauniilta. Minullakin on onneksi äiti, jolla pysyy puikot kädessä, kun minulla eivät pysy.

      Poista
  11. Mietin vasta, että siitä on hurjan pitkä aika, kun olen kävellyt isossa metsässä, sellaisessa, jonka loppua ei voi heti arvata. Viiden minuutin metsiä on lähistöllä, niistäkin tykkään, mutta ne ovat niin toisenlaisia.
    Tuntuu, että pitäisi olla auto, jotta pääsee metsään. Kuulostaa ihan älyttömältä, kun sen sanoo ääneen:)

    Minulta jäi siivouspäivä ihan väliin. Kivaa, että löysit jotakin kaunista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä metsä oli minulle tuntematon, mutta onneksi saaressa. Ajattelin, etten voi eksyä kovin kauas. Juu, autoa tässäkin tarvittiin. Se on tosiaan surullista. Olen kasvanut talossa, jonka takapihalta alkoi iso metsä.

      Minä törmäsin vahingossa yhteen autotalliin, jossa oli siivouspäivä. Löysin tosiaan tytölle paidan ja itselleni huivin. Hyvä päivä.

      Poista
  12. Kielikuvia sinä ainakin olet löytänyt. Tämäkin tekstisi oli taas kuin runoa.

    Toivottavasti paita ei ollut liian pieni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis.

      Paita oli tytölle just sopiva :)

      Poista
  13. Minä olen miettinyt milloin on soveliasta laittaa syksyn ensimmäiset tulet takkaan. Jos katson tuota ulkona paistavaa huikean kirkasta aurinkoa, väittäisin että ei vielä. Kun taas ajattelen palelevaa nenänpäätäni, tulen toisiin aatoksiin.

    Meillä on kävelyreitin varrella hirmuisen korkea nosturi rakennustyömaalla, ja minua alkaa aina huimata kun menen sen ohitse... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli upea auringonpaiste ja ei niin kylmäkään, mutta eilen hytisin ulkona.

      Minuakin alkaa huimata, jos katson mitä vaan korkeaa alhaalta käsin.

      Poista
  14. Kaunis kuva! uusi huivi kaulaan, niin ei palella, niin minä tein laitoin villahuivin kaulaan. Tuuli on ollut levoton, melkein sai pysähtymään pyöräni, vastatuulta to-iltana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele, ettei fillarilla tahdo päästä tuossa tuiskussa eteenpäin. Minusta tosiaan tuntui, että tuuli työntää minut alas sillalta.

      Poista
  15. Sinulla kielikuvat kyllä näyttävät tulevan ihan ilman metsästämistä. Luulen, että niillä on yleensäkin tapana tulla lupaa kyselemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein hyvät ovat oivalluksia, jotka tulevat yllättäen. Mutta kyllä niitä voi yrittää vähän metsästääkin, voi hieroa näitä aivosoluja, jotka laiskistuvat liian helposti.

      Poista
  16. Rakas Kirjailijatar, olen levännyt kuviesi ja sanojesi katveessa. Täällä on vielä lämmintä, istun parvekkeella ja kuuntelen kirkonkellojen kuminaa, iltakuuden levollista keskustelua. Ajattelen sinua ja ojennan käteni täältä kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Minäkin voin täällä kuunnella kirkonkellojen soittoa parvekkeella. Tosin nytkin on jo ihan liian kylmää ja sateista siihen. Lämpimiä ajatuksia sinnekin, ehkä meidän kädet kohtaa jossain Itämeren yllä :)

      Poista