Etsin niitä metsästä, joka riisuutuu lehti kerrallaan. Etsin Tampereen rautatieaseman kaikuvista käytävistä, kanin pehmeästä turkista, Ateneumin pitsikaiteista. Etsin sanoja nenä vuotaen kirjoista, omenapuun alta, kun rankkasade yllätti ja Valtterin kirpputorilta. Etsin kadottamiani sanoja joelta, johon maailma peilautuu, rautateiltä ja ratikoiden kolkkeesta. Etsin täysikuun aikaan kukkulalta, jolta näkyy puoli kaupunkia. Etsin kuulaassa aamussa silakkaa tuoksuvista teltoista ja kirjaston pehmeistä nojatuoleista. Etsin niitä ystävän kainalosta, koiran märältä kuonolta ja sateenropinasta. Lopulta löysin ne. Olivat piiloutuneet vuohien vartioiman tallin ylisille. Ihanaa, nyt olette täällä minun kanssani ja voimme juoda kupin teetä.
sanojen lentoa tuulen tupiin on ilmassa.täälläkin lämmin teekuppi kädessäni.kiva juodaankin teet tänä iltana yhdessä
VastaaPoista♥
Niin olikin, kiitos etäseurasta. Täällä sataa juuri ensilumi, olen hehkuttanut sitä nyt monessa kommenttilootassa, mutta olen aika riemuissani siitä.
PoistaOlivatpa ne kiven takana! Vai kai pitäisi sanoa että olivatpa ne tallin ylisillä! Mutta hyvä, että löytyivät, huhhuh. Iloitsen kanssasi ja kippis!
VastaaPoistaMinä jo vähän huolestuin, kun olivat menneet niin hyvään piiloon. Jaksoin kyllä luottaa siihen, että ne joskus löytäisin :) Kippis!
PoistaKuvittelen sinun etsintää, ehkä sinulla on ollut värikäs huivi kaulassa, se on lepattanut tuulessa, kun olet etsinyt kadonneita. Niin onnellinen olen kun löysit ne, toivoin jo useasti että täältä löytäisin sanojasi.
VastaaPoistaTaidan keittää onnellisena nyt kupillisen teetä :)
Kyllä se lepatti, ruskea villainen huivi ja kukkahuivikin. Etsiminen on rankkaa puuhaa, en ole sitä tajunnutkaan :)
PoistaMinä kaipasinkin jo niin sanojasi, onneksi ne löytyi. Luulin sinun hautautuneen työn alle, mutta oletkin ollut etsivänä. Otan kupin kahvia, jos sopii...
VastaaPoistaKai minä olen ollut vähän hautautunutkin, töiden ja muiden iltapuhteiden alle, mutta yritän nyt päästä täältä taas johonkin...kahvi käy hyvin :)
PoistaIhmettelen, miten osasit tallin ylisille kurkata?
VastaaPoistaEi olisi moinen osunut mieleeni :)
Eivät ne sanasi sinulta osaa kadota. Olet niin nokkela.
Kiitos, tee sopii nyt mainiosti!
Onneksi tyttö käy ratsastamassa :) Sieltä ne sitten tänään löytyivät, mokomat.
PoistaMinä taidan ottaa lisää teetä, kippis sinnekin!
Mutta hei, aina kun kadottaa jotakin, löytää tilalle uutta! Tervetuloa takaisin sanojen kanssa. Uusien ja/tai vanhojen!
VastaaPoistaSe on muuten niin totta kuin olla voi. Ja voi löytää jotain mitä ei olisi koskaan uskonutkaan löytävänsä. Kiitos :)
PoistaOlipas sanojen löytyminen kovan työn takana! Hienosti löysit - auttoivatko vuohet?!
VastaaPoistaKivan näköinen tuo kahvila Paawo! Onko se Turussa?
Eikös vaan! Ehkä myös samanaikainen puhelu ystävälle auttoi :)
PoistaPaawo on täällä, mutta Paawo on vain kahvikioski, joka on talvisin kiinni.
Niin, ja aika hienoa palata yhtä aikaa ensilumen kanssa! "Tulin lailla lumikiteen, hiutaleen hennon, joka sulaa ehkä pois, mutta jättää lähtemättömän jäljen, jäljen niin rennon." Hmmm...
VastaaPoistaNo niin onkin, siinä on kieltämättä jotain tosi hienoa. Oliko tuo sinun runosi? vai jonkun muun? Hienosti runoiltu. Toivon, että minun sananikin voisivat jättää jäljen, eivätkä sulaisi heti pois.
PoistaIhan siinä hetkessä tuon kirjoitin, siksi perässä hmm, kun tajusin että runohan siitä tuli ;-)
PoistaHienoa, että sanat lopulta tulivat sinun löytämäksi. Olen ollut jonkin aikaa pois täältä sanojen ääreltä, joten en huomannutkaan taukoa. Mutta kiva olla taas täällä, yhdessä :)
VastaaPoistaNo olihan se helpotus. Hei, en muuten edelleenkään pääse blogiisi, vaikka sain kutsunkin ja kerran pääsin, sitten en taas enää. Mutta ollaan ainakin täällä yhdessä :)
PoistaEt ole missanut paljoa, lähinnä jotain kuvia Tiitiäisestä. Enemmän päivitän nykyään kaikille avointa Mun juttu blogia http://tuitunjuttu.blogspot.com. Sielläkin on ollut viime aikoina melko hiljaista, mutta tervetuloa!
PoistaIhanaa, että sanat löytyivät. Niiden katoaminen voi olla huolestuttavaa. Joskus tosin niiden täytyykin ehkä antaa piiloutua, jälleen"näkeminen" on iloinen asia.
VastaaPoistaMinä en oikeasti ollut huolissani, ajattelin että levätköön rauhassa. Tiedän, että ne kuitenkin tulevat lopulta löydetyiksi :) Ja jälleennäkeminenhän on parasta.
Poistaihanaa että sanat löytyi ;) teetä kuluu kuppi jos toinenkin...
VastaaPoistaJuu, nyt voi kippistellä ihan silkasta riemusta :)
PoistaHajamielinen Kirjailijatar, hukkaa sanoja ja ajatuksia :) Minullakin on kadoksissa sanat, olleet jo tovin. Luotan, että routa porsaan kotiin ajaa. Nyt on niin paljon muuta, ettei sanoille ehkä ole tilaa? Sinun sanojasi jo kaipailinkin, joten hyvä, kun kurkit tallin ylisille.
VastaaPoistaKupissa Georgialaista minttuteetä ja tänään leivottuja kaneliässiä.
Minä olen muuten toisinaan tosi hajamielinen. En aina, mutta ajoittain. Minäkin luotan aina siihen, että sanat kyllä tulevat takaisin. Ja se on totta, että välillä tapahtuu niin paljon, etteivät sanat mahdu mukaan.
PoistaOi, georgialainen minttutee kuulostaa eksoottiselta. Minä en ole koskaan leiponut kaneliässiä...en muutenkaan pikkuleipiä.
Mietin, että jospa sinun runojasi saisi kirjana. Saakohan? Olisi lohdullista pitää sanojasi mukana matkalla, tukena ja turvana.
VastaaPoistaVoi että, ei niitä kyllä saa. Toivottavasti joskus :) Kiitos sinulle kauniista sanoistasi, minä pidän niitä mukanani, tukena ja turvana.
PoistaJaa, sulla oli viimeksi hukassa ajatus ja nyt sanat. No minullakin kyllä monenlaista hajamielisyyttä päässä. Viimeksi tänään, ja esikoinen totesi: 'Sä vanhenet'. Niin kai se on, ei sille mitään voi.
VastaaPoistaNo täällä ainakin vanhetaan kovaa vauhtia. Kaikki katoaa, ajatukset, sanat, tavarat, kuvat...onneksi sentään lapsi on vielä tallella.
PoistaSellaisia ne sanat on, joskus eksyksissä, joskus niin ujoja, että niitä täytyy houkutella tulemaan esiin. Olisi hauskaa vaihtelua, jos sanat olisivat kerrankin röyhkeän tungettelevia, mutta ainakaan inulla ei käy niin!
VastaaPoistaEn ole minäkään tainnut kohdata röyhkeitä sanoja. Joskus olisi kyllä tarvetta sellaisillekin. Onneksi sanoja on niin paljon, jokaiselle jotakin.
Poistakiva, kun löysit sanat! oli ikävä sun juttujasi. ehkä mullakin on kuvat ollut vähän hukassa viime aikoina.. taidanpa etsiä niitä samoista paikoista kuin sä!
VastaaPoistaKiitos. Juu, kannattaa etsiä joka puolelta. Mä luulen, että teillä tapahtuu nyt niin paljon kaikkea, ettei kuville ja sanoille jää aikaa.
PoistaOnneksi on aika päivän selvää, ettet kadota sanoja koskaan kokonaan! Minusta taas tuntuu usein siltä, että olen kadottanut ajatukset. Siis kaikki muut ajatukset, minulla tuntuu olevan vain ne jotka koskevat työtöni. Usein lauantaina löydän muitakin ajatuksia, vain lauantaisin. Onneksi huomenna on lauantai.
VastaaPoistaEkassa kuvassa näyttää olevan tuttu treffipaikka:)
No siihen minäkin luotin. Minä hukkaan myös ajatuksia, tai tavallaan niitä on liikaa päässä ja sitten osa hukkuu. Eivät mahdu tähän päähän. On kurjaa, kun elämä/ajatukset alkaa pyöriä työn ympärillä, vaikkei haluaisi.
PoistaSinä nuo sanat löydät. Mulla täysin kadoksissa. Taidan selventää päätäni vanhojen suomalaisten konstien kanssa, terva (pastilleina), viina (rommina) ja sauna - josko auttaa?
VastaaPoistaKiitos. Sulla on hyvät konstit, joko sanat palasi? Inhottavaa tuollainen sairastaminen :(
PoistaJoskus on pidettävä sanataukoa, joskus ne tosiaan hukkaa. Minä olen tänä aamuna hukannut riemun ensilumesta. Se katosi kotikaaokseen. Nyt vieressäni seisoo pelastaja; äiti, saanko minä mennä ulos tekemään sellaisia palloja lumesta...
VastaaPoistaKiitos teestä, tekee hyvää uusinta yritystä koittavalle karhille kurkulle!
Minulle lumi tuli jotenkin niin yllätyksenä, etten oikein tiedä, miten suhtautua siihen. Yleensä lunta ehtii kaivata ja odottaa, nyt se yllätti totaalisesti. Onneksi lapset osaavat elää hetkessä :) Ja toivottavasti kurkku ei tullut kipeäksi.
PoistaJohan oli homma, onneksi olit sinnikäs! Menen teelle tai kahville vasta nyt, mietin kävellessä kumman kupin valitsen...
VastaaPoistaMinullekin tekee joskus tiukkaa valita, mutta yleensä se on kyllä aika helppoa, aamulla kahvia ja illalla teetä.
PoistaMinä pohdinkin jo, mihin olit sukeltanut piiloon, mutta sinähän et hukassa ollutkaan. Vaan ne sanat. Minä unohdin omani viimeksi Intiaan, tulivat onneksi lopulta perässä :-) Onneksi niillä taitaa olla bumerangin olemus, ainakin jos yhtä sinnikäästii etsii kuin sinä!
VastaaPoistaVoi olla että olin ihan hukassa itsekin. Joskus on liian paljon kaikkea, hyvässä tai pahassa mielessä, eikä sanat jaksa tulla. Mutta hyvä, että sanoilla on bumerangin sielu :)
PoistaVälillä ne sanat ovat niin kummallisia... Niillä on oma tahto. Mutta onneksi saitte tehtyä sovinnon!
VastaaPoistaJuu, nyt ollaan sovusssa taas :)
PoistaNo voi kauhistus sentään! Kuulostaa kauheelta kadottaa sanat, erityisesti tietysti Kirjailijattarelle. Mutta hyvä, kun sanat palautuivat ;-)
VastaaPoistaMinä kadotan usein sanoja oikeassa elämässä, mutta harvemmin ne kynän päästä karkaavat...liian täysinäiset päivät sen taitavat tehdä.
PoistaMinusta tuntuu, että sanoilla on tapana mennä piiloon juuri silloin kun niitä alkaa etsiä. Näin varsinkin vieraiden kielten sanat. Sitten kun luovuttaa, ne tulevat esiin ja melkein näyttävät kieltään ja ilkkuvat: Tässähän me koko ajan.
VastaaPoistaNe ovat ovelia, mokomat :) Minulta katoavat vieraiden kielten sanat aina, kun avaan suuni. Vielä aivoissa kaikki on järjestyksessä, mutta suusta sanat eivät suostu tulemaan.
Poistakauniit sanat löysitkin.
VastaaPoistamulla on tässä vain lasi vettä ja pala leipää ja juustoa, mutta hyvin nekin näiden sinun sanojen kanssa maistuvat.
Kivaa, että palan painikkeeksi kelpasivat nuo sanat. Minä söin juuri teeleipää, se on oikeastaan aika hyvää.
Poista