lauantai 27. lokakuuta 2012

Kukat ovat lautasella


Täällä kukat ovat lautasella, lintu kellossa ja mansikat tyynyllä.
Ikkunasta näkyy kattojen rytmikäs rivi.
Vietin hetken Sähkökatkoksen aikaan, taputin Miguel Povedan laulun tahdissa.
Tyttö kylvää auringonsiemeniä ja haaveilee laajoista pihoista.
Ensi yönä saan tunnin lisää aikaa, mitäköhän sillä pitäisi tehdä? Ehkä nousen siirtämään viisareita taaksepäin, kuten muinainen mummo.

27 kommenttia:

  1. Olet kuin joulu, jota lapsi minussa odottaa. Ja aina tulen hyvälle tuulelle, sinua lukiessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, kiitos. Olen sitten se joulumuori varmaan :) Ihanaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  2. Joko se nyt vaihtuu? Ja vaihtuukohan täälläkin? Me olemme olleet nyt niin hyvin lomalla pari päivää, että on kadonnut ajantaju. Päivät on pelkkää vetelehtimistä ja se on ollut niin niin tarpeeseen. Huomenna meinataan kyllä mennä jo ovesta ulos. Ja käydään toteamassa, että saako tästä kaupungista muka kunnon pizzaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tiedä yhtään, vaihtuiko teillä. Lomalla on oikeastaan parasta, kun ajantaju katoaa kokonaan. Voi elää ihan konkreettisesti ilman kelloa. Se toteutuu jotenkin parhaiten jossain mökillä korvessa. Pizzaa Istanbulissa :) Varmaan siellä hyvää pizzaakin on, kun kaikkea muutakin.

      Poista
  3. onpa kauniita kuvia! tykkäsin tosi paljon tosta ekasta ja sulla on kyllä hyvä sisustus-/koristussilmä. siellähän toi mun sikiötaulu on! en muistanutkan.. näin jälkikäteen aateltuna tykkään tosta sarjasta. niitähän oli aika monta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän sinun sikiösi tosiaan on. Olikohan niitä 3 vai? Meillä on kaksi minun mielestäni. Odottava äiti ja sikiö. Ne ovat ihan irrallaan toisistaan, eri huoneissa reppanat. Missäköhän ne muut sitten ovat...

      Poista
  4. Minä myös rakastan sinun kuviasi, sanojasi!!
    Kiitos niistä.
    Opetat katsomaan, olemaan tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Hmm...minä yritän tosiaan olla aina läsnä, mutten tiedä osaanko aina, en varmaan.

      Poista
  5. Kävin täällä eilen illalla kun olin jo aika väsyksissä, liian väsyksissä sanomaan mitään. Sitten näin unta tuosta valokuvasta.
    Minä muuten vietän juuri nyt sitä tunnin lisäaikaani. Ajattelin että se menee nukkumiseen, mutta ei mennytkään. Ihanaa tämmöinen ylimääräinen tunti. Paitsi, että mun mielestä kelloja ei tarvitsisi siirrellä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Hassua, että näit unta tuosta kuvasta. Minusta näkymä ikkunasta oli eräänä iltana ihan tavattoman kaunis. Mutta tuo hetki meni nopeasti ohi. Minäkään en tiedä, miksi niitä kelloja pitää siirrellä, mutta ylimääräinen tunti on aina tervetullut.

      Poista
  6. Ensimmäinen kuva on ihana - väreiltään, ajaltaan.
    Meillä meni molemmilta ohi tuo kellonsiirto. Ihme, että koira oli ihmeissään päästessään kello viisi aamulla metsälenkille...
    No josko sitten päikkärit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kello viisi metsään. Minä nukuin silloin sikeästi ja vielä monta tuntia myöhemminkin. Taisin tosiaan olla tämän extratunnin tarpeessa.

      Poista
  7. Mä olen niin onnellinen tästä lisätunnista!

    VastaaPoista
  8. täällä käytettiin tunti nukkumiseen, paitsi lapset eivät ymmärrä tämän hienon asian päälle mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin käytin sen kyllä nukkumiseen tai lukemiseen illalla, miten sen nyt ottaa. Mutta lasten kellot ei niin vaan siirry.

      Poista
  9. Nukkumiseen minä käytin tuntini, tai jos toisin ajattelee niin illalla myöhään lukemiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ihan sama. Tosin nukahdin kirjan ääreen illalla ja heräsin siitä pari tuntia myöhemmin käydäkseni uudelleen nukkumaan :)

      Poista
  10. Kattoja on kiva katsella. Niissä olisi valtavasti potenttiaalista tilaa,
    mutta kammoan korkeita paikkoja. Lapsena näin unta, että pystyin hyppimään alas korkealta katolta. Aamulla en ollut varma, olinko oikeasti tehnyt niin...
    Tyttösi haave on niin kaunis. Toivottavasti hän saa joskus sellaisen.
    Monta laajaa pihaa on asumattomana, kun sijaitsevat "väärässä paikassa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään katoista. Ja tykkään kyllä korkeista paikoistakin, jos niistä ei pääse ihan helposti putoamaan. Kiipeän aina kaikkiin torneihin, joita vaan on jossain tarjolla. Niin minäkin toivon, että hän saa tilaa olla ja hengittää :)

      Poista
  11. Ihania tunnelmia ja tuo eka kuva... Upea!

    VastaaPoista
  12. mietin juurikin tässä yhtenä päivänä että kattomaisema on yksi mieluisimmista. kun saisikin asua kattojen yllä. vähän niin kuin Katto Kassinen. se olisi mukavaa.

    kukakohan käytti sen mun tuntini..? en nimittäin huomannut missään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan, etten tykännyt lapsena Katto Kassisesta ollenkaan. Se oli mun mielestä tosi ärsyttävä tyyppi. Mutta katoista tykkäsin kyllä jo silloin ja edelleen.

      Joku taisi pihistää sen...

      Poista
  13. Meiltä tuo tunti meni hukkaan, kun olimme korkealla valtamerten yllä. Molempien. Sähkökatkoa ei tullut, mutta saapuminen lomakohteeseen oli ikimuistoinen. Ensimmäisenä korviin kantautui järkyttävät sireenit; hetken kuluttua selvisi, että oli annettu tsunamivaroitus. En muista pitkään aikaan tunteneeni sellaista epäuskoista pelkoa, kun ajoimme kiireesti hotellille ja vastassa viranomaiset järjestivät jo evakuointia. Onneksi kaikki päättyi hyvin, ja nyt keskitytään katselemaan täydellistä auringonlaskua suoraan omalta parvekkeeltamme! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurjaa, nyt te olette siellä maailman ääressä! Aika dramaattinen tuo teidän saapuminen tosiaan, varmaan ihan tuollaista draamaa ette olisi kaivanneet. Onneksi tosiaan kaikki päättyi hyvin. Nauttikaa!!

      Poista
  14. Lapsuudenkodin lamppu on päätynyt taivaalle. Minä uskoin sen riippuvan yhä siellä olohuoneessa.

    Me vedimme lisäajalla keittiöön uutta sähköä. Tämä on aika ihmeellistä nyt, kun voi samaan aikaan keittää teevettä ja pestä astioita koneessa sulakkeiden napsahtelematta.

    VastaaPoista