lauantai 10. marraskuuta 2012

Ja tykki ampui lunta

Ihmeellinen, hidas aamu. Haarautuvien puiden metsä.
On istuttu kahvilassa ja kuunneltu runoja. Oli Beninin aurinko, Kullervon askeleet ja anarkistiset lauseet.
On ajettu  maasturilla jyrkkää rinnettä ylös, nähty auringonlasku. Ja tykki ampui lunta.
Olen istunut kymmenen tuntia junassa, nähnyt taloja, joissa voisin asua, taloja, joihin en koskaan haluaisi asettua.
Luurankojen keskellä mietimme Kuningas Oidipuksen tragediaa, miten ennustukset toteuttavat itsensä. On varottava mitä toivoo.
Nyt toivon kupillisen teetä, näkkileipää ja villatakin. Siinä ei ole mitään vaaraa, paitsi polttaa kielensä.

41 kommenttia:

  1. Näkkäri ja tee, mun iltaruoka, nam. Meillä takassa tuli ja laiska kodinhoitaja teki pizzaa ruoaksi, iltapala menee pussillisella sipsejä.
    Joskus voi, kun ei aina. Kait?

    Mä kävin vain vanhoilla asuinseuduilla ja pidin sadetta sisällä.

    Rauhaisaa loppuviikkon loppua Teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään näkkäristä. Välissä meni vuosia, etten syönyt näkkäriä, taisin nuoruudessa kyllästyä siihen. Nyt olemme taas löytäneet toisemme.

      Ja saa sipsejä syödä, ehkei joka ilta kannata, mutta joka toinen ;)

      Poista
  2. Hmm, olet ollut siis ihan talvessa tai ainakin wannabetalvessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin siellä wannabetalvessa, se oli mielenkiintoista. Ihminen näkee aika paljon vaivaa lumen eteen.

      Poista
  3. Voi, kuulostaapa ihanalta tuo runotapahtuma. Meidän täytyy kuule pitää joskus runotreffit. Lähtisin heti kahvilaan runoilemaan kanssasi.

    Minä kävin pitkästä aikaa luutarhassa. Marraskuun auringossa se oli erityisen kaunis paikka.
    Lempeää lauantaita sinne!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään vaan, sehän olisi kivaa. Kahvilassa runoilu jonkun kanssa. Harmi, ettei minulla ole koskaan työmatkoja sinnepäin Suomea.

      Minä viihdyn luutarhoissa. Ne eivät ole minusta ollenkaan pelottavia paikkoja, niin kuin joidenkin mielestä.

      Poista
  4. Kuulostaa hyvälle tuo runotapahtuma Turusta Tarttoon ja matkan varrellakin vaikka missä. Luin pitkään noita tapahtuman sivuja. Olen asunut Tartossa ja tulipa hinku päästä sinne taas. Vielä ehtisi runotapahtuman päätösiltaan, ensi lauantainahan se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet asunut Tartossa? Minä olen kerran viettänyt siellä pari päivää ja se oli mun mielestä tosi viehättävä kaupunki. Minä osallistuin vain yhteen runoviikon happeningiin, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä.

      Poista
    2. Joo, olin töissä lastenkodissa, vuonna 1999.

      Poista
    3. Mielenkiintoista, varmasti tosi järkyttävää ja koskettavaa.

      Poista
  5. Miten mahtavat kuvat, hienot, syvät värit! Haluan haarautuvien puiden metsään. Vositko kirjoittaa siitä kirjan, lukisin sen nyt heti, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Metsässä on aina hyvä. Kun osaisinkin, ja ehtisin...ehkä saan joskus jotain aikaiseksi. Lupaan kertoa.

      Poista
  6. Odotan jo aikaa helmikuussa kun saan herätä kuudelta siihen kun valtavat tamppaajat lähtevät rinnettä ylös. On vielä pimeää, koneet kulkevat jonossa niin ylös kuin pääsevät. TYkkejä ei yleensä tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan hieno näky, kun tamppaajat tamppaavat yön pimeydessä rinteitä. Minä en itse laskettele, mutta uskon, että se on ihan huisin hienoa.

      Poista
  7. Nyt alkoi tehdä mieli karjalanpiirakoita, näkkäriä ja pääsyä runotapahtumaan. Meillä wannabetalvi tuli tänään pölysokerista suklaakakun päälle. Lapsi oli siitäkin lumisateesta onnessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölysokerisade on ehkä kaikkien lasten mielestä kivaa. Minusta näkkäri on sellaista aina hyvää -leipää. Olen tykästynyt siihen uudestaan näin aikuisena.

      Poista
  8. Hitaat aamut ovat parhaita. Olen niistä aidosti kateellinen. Meillä kuopus (5v.) herättää viikonloppuisinkin viimeistään klo 6.30. Joskus, kun myyn periaatteeni, lahjon häntä suklaamuroilla ja Tuomas Veturi-elokuvalla ja saan torkkua tunnin lisää.

    Beninin aurinko kuulostaa hyvältä. Mutta kyllä tee ja vilttikin kelpaa. Aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon. Meillä nukutaan jo myöhään ja kyllä se aika pian teillekin koittaa. Tuollainen 10-vuotias nukkuu jo vaikka kuinka myöhään. Mutta myös valvoo myöhään.

      Poista
  9. Ihmeellisen hidas aamu ja auringonlasku,niitä tänä vkl kaipasin. Meillä ollut vilskettä,liian minun makuun. Joskus näinkin. Hidastetaan sit ensi viikolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään vilskeen ja rauhan vuorottelusta. Kaipaan sitä toista, jos on sitä toista pitkään. Mutta toivottavasti sulla on ensi viikko hitaampi.

      Poista
  10. Rakastan runoja, en kaikkia...
    Harvoin on mahdollisuus saada kuulla koskettavia runoja lausuttavan pelkistetysti, ilman teatraalisuutta..
    Sana sanottuna vangitsee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin nyt sellaisia. Mutta esitykset kyllä eroavat paljon toisistaan, toiset perustuvat mielestäni enemmän tekstiin, toiset kuulukuviin. Ja sekin on aika mielenkiintoista, mutta minäkin tykkään enemmän tekstistä, että asiat on siinä sanottu koskettavasti.

      Poista
  11. Oi sinä raiteilit jälleen!
    Näkkileivän ja teen syvä liitto onkin ollut meidän kasvattajana.
    Muistan, kun siskoni kanssa kilpailimme, kuka on ammeessa veden alla kaikkein pisimpään. Häviäjä joutui voitelelemaan kaikille näkkärit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen sellainen raiteilla viihtyvä tyyppi :)
      Näkkileivän ja teen liitto on tosiaan hyvä, kestävä ja luotettava. Läpi vuosien. Teillä oli hauska kisa...

      Poista
  12. miten julmaa pistää tolleen vaan kuvia karjalanpiirakoista ottamatta yhtään huomioon eräiden tunteita! :) näin viime yönä unta, että mummi lähetti mulle karjalanpiirakoita postissa ja ne tulivat perille täysin tuoreina. mun on pakko löytää jostain ruisjauhoja ihan oikeesti... täällä ei näy lumitykkejä. kaupat on täynnä joulukrääsää ja ihmiset kantelee jo muovi(!)kuusia ympäriinsä. meille tulee näköjään kuuseton joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen julma, anteeksi :( Mäkin taitaisin kaivata karjalanpiirakoita. Luulisi, että jostain löytyisi ruisjauhoja, että pääsisit leipomaan. Pitää varmaan kokeilla joskus lähettää sulle niitä. Täälläkin on jo joulukrääsää kai joissain kaupoissa. Minä olen tosin kiertänyt kaikki kaupat kaukaa viime kuukaudet.

      Poista
  13. Minä syön hapankorppuja, aina kun niitä joku tänne tuo. Kaikkein mieluummin ottaisin kyllä tuon piirakan, joka otaksuttavasti on lämmin. Sen syöminen olisi ihan kuin runo. Kahvin kanssa ja kaikilla lisukkeilla. Eilen me pidimme Suomi-herkku hersyttelyn ja suunnittelimme, että mitä kaikkea ostammekaan, kunhan vain pääsemme Prismaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ikävöisin hapankorppuja ja näkkileipää. Onneksi niitä voi sentään kuljettaa myös ulkomaille, että voi edes joskus suomiherkutella. Tänäänkin söin karjalanpiirakoita, taitaa olla joku kausi minulla menossa.

      Poista
  14. Mä olen juonut kymmeniä kuppeja teetä. Uskon sen voimaan karistaa yksi räkänokka. Ja villatakinkin olen saanut melkein valmiiksi. Mutta valitettavasti se ei ole mulle vaan pikkutyypille. Voi kun oliskin intoa tehdä itselle takki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei räkänokka! Toivottavasti olo pian helpottaa. Oli ihan hirmuisen kiva lounastaa teidän kanssa. Pikkutyypin villapaita oli tänään ihana, muttei se tainnut olla se uusi, eihän?

      Poista
  15. Kuinkahan monta tuntia olet mahtanutkaa istua junassa koko elämäsi aikana..? Varmaan aika monta. Vaikka monet istuu autossa, mielummin junassa!
    Minä vaan kävelen näitä katuja täällä, ristiin rastiin ja takaisin. Ja tuota merenrantaa. Jos hurjaksi heittäydyn, karautan fillarilla pari korttelia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. Aika monta kuukautta varmaan! Minäkin istun mieluummin junassa kuin autossa. Ja varsinkaan en tykkää kovasti ajaa autoa, se on ihan liian valppautta vaativaa. Oho, hurjalla tuulella olet ollut. Tuulella...hurjalla tuulella tuulella. Nyt taas sekosin, tuli vaan tuollainenkin juttu mieleen.

      Poista
  16. Pitää varoa mitä toivoo :) Olen miettinyt tuota ihan samaa lähiaikoina! Paljon olisi voinut jättää toivomatta, mutta toisaalta, sitten en olisi just tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen toivonut asioita, jotka ovat toteutuneet ja sitten olenkin huomannut ettei se ollutkaan hyvä toive. Mutta...minkäs teet.

      Poista
  17. Runojen kuunteleminen olisi mukavaa. Ajattelin sitä kun olisi ollut tarjolla taiteidenyössä, mutta en vaan viitsinyt mihinkään lähteä. Karjalanpiirakat näyttää herkullisen lämpimiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on jännä kuinka erilaisia runot on kuunneltuina kuin luettuina. Ihan eri juttu.

      Poista
  18. Ai, kun saisikin nyt istuskella kahvilassa runoja kuuntelemassa. Saisi olla vain ottavana osapuolena.

    Aikas kovasti olet ollut raiteilla! On muuten joskus mukavaa miettiä, millainen olisi unelmakoti ja millainen se, johon ei voisi asettua asumaan.

    Hauska kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on rentouttavaa.

      Minä mietin jatkuvasti erilaisia koteja, muuttamista, maalla asumista, kaupungissa asumista, ulkomailla asumista, puutalossa asumista, mökissä asumista jne......

      Poista
    2. Sama vika. Mietin koko ajan että tässä asunnossa ja täällä en lopun ikää asu että jonnekin kyllä taas vielä muutan. Kuukausi sitten olin elämäni ensimmäistä kertaa Venetsiassa ja jo siellä aloin miettiä että sinnehän voisi muuttaa. Ajatella, koko tämän tavara röykkiön sitten muuttaisi veneellä, olisi siinä hommaa. No jos en nyt ihan heti kuitenkaan muuttaisi mutta unemoida saa. Nuo sinun piirakat kyllä sai taas kaipuun syödä niitä ja täällä ei auta muu kuin mennä kauppaan ja ostaa jauhoja ja leipoa itse.-Anne

      Poista
  19. Villatakki, kupillinen teetä ja näkkileipä, se on marraskuu ja matkalaisen koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, totta, matkalaisen koti on siinä teen ääressä. Sinäkin olet päässyt kotiin :)

      Poista