Paljon hiljaisuutta, valoa, joka taittuu. Koira kainalossa, pää tyynyllä.
Tyttö on viisas ja suloinen. Ollaan pitkästä aikaa yhdessä aamusta iltaan.
Mietitään omenahyvettä, unohtuneita otteita kitaran kaulalla, pupun ruskeita silmiä.
Unohdettiin viedä kynttilät, mutta muisteltiin pyhiä, jokaisella aikansa.
Meillä oli hyvä, mies teki kalakeiton, me söimme sen.
Tyttö ojensi kätensä, minä syleilin häntä ja jossain oli ilotulitus.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)





Ihanaa, että teillä oli hyvä ja on yhä. Tuollaiset päivät ovat aarteita, valoisat ja viisaat.
VastaaPoistaMe unohdimme myös viedä kynttilät. Ajatuksissani sytytin monta kynttilää rakkaiden muistolle.
Kyllä vaan. Tämä päivä tuntui lahjalta, jollain tapaa. Niin siinä käy, kun on hetken aikaa ilman jotain ja sitten saa taas nauttia siitä. Ehkä meidän ajatus-kynttilät on yhtä merkityksellisiä, niin uskon.
PoistaMinäkin ajatuksissani ja kodissani sytytin kynttilän isälleni ja exmieheni vanhemmille..
VastaaPoistaNäin pari yötä sitten isästäni oudon, vahvan unen..Hän oli tullut tänne käymään..
Voi että kun kirjoitat ihanasti.
Sinun täytyisi kirjoittaa kirja, runo- tai tarinakirja arjen ihmeistä tai mistä vaan ja
heti ostaisin sen!!
Hautausmaat ovat kauniita, kun kynttilämeri liekehtii. Nyt katselin sitä vain ajatuksissani. Tuollaiset unet ovat tosi lohdullisia.
PoistaJa kiitos ihanista sanoista, minä teen parhaani :)
Isäni kuoli marraskuun 1. päivä. Kuusi vuotta sitten. En ikävöin. Asiat ovat asettuneet paikoilleen.
VastaaPoistaKäytiin perjantaina Didrichsenin taidemuseon Maya -näyttelyssä. Meksikolaisen perinteen mukainen kuolleiden pöytä oli lohdullinen. Siinä oli iloa ja väriä.
Ikävä muuttuu vuosien myötä. Aika on sillä tavalla lohdullinen kanssakulkija. Minua kiinnostaisi kanssa tuo Maya-näyttely, luin siitä jostain. Siellä tosiaan kuolemaan suhtaudutaan vähän eri tavalla kuin täällä Pohjolassa, on iloa ja väriä. Iloitaan siitä, että jotain oli.
Poistateillä on niin viehättävän vaaleaa! kalakeittoa tekisi munkin mieli. koiria on kainalossa kaksi!
VastaaPoistaKiitos, meillä tosiaan on vaaleaa, joskus haaveilen tapeteista, mutten kuitenkaan osaisi valita hyviä. Halauksia koirille!
PoistaVoi tuota koiraa, hellyttää syämmein eikä sinne niin moni koira mahdu.
VastaaPoistaMinäkin olen suonut monta ajatusta pilven reunalle viime päivinä, tyttö kävi haudalla kaverinsa kanssa viemässä kynttilänkin. Tosin ei hän niistä henkilöistä tiedä mitään, joiden luut siellä lepäävät.
Kaikilla on aikansa, se on just niin ja kun sen tajuaa, tajuaa paljon.
Onneksi ei tullut halloween-ihmisiä pimpottelemaan, olen varsinainen ryttykurppa kun en innostu siitä.
Omenahyvettä! Se on minusta kaikkein parasta, vaarallisen hyvää. En ole saanut vuosiin...
Kivaa, jos meidän koira hellyttää sunkin sydämen.
PoistaJoskus ajatukset pyörivät pilven reunoilla, tai aika useisinkin, joskus vaan käyvät lyhyesti, joskus viipyvät pitempään.
Meilläkään ei käynyt yhtään Halloween-lasta, kerran vain on käynyt ja olin täysin valmistautumaton.
Ihana tunnelma. Pyhä. Se tulee siitä kun vain on. Pysähtyy. Mekin eilen vain oltiin. Kynttilät molempien isille ja minun äidilleni paloivat nyt kotona. Kumma vuosi kun jäi käymättä hautausmaalla. Haudat kylläkin ovat toisella paikkakunnalla mutta on ollut tapana käydä sytyttämässä sinne muualle haudattujen muistopaikalle. Sydämissähän he ovat ja Taivaassa. Tuo koira on niin valloittavan ihana ja parasta viimeinen kuva! Sitä voin tuijottaa vaikka kuinka kauan. Siinä on niin paljon! Rauhaa, hellyyttä, rakkautta, lämpöä, muistoja. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos. Eilen oli levollinen päivä, tänään onkin ollut enemmän vilskettä, kirpputoreja ja sellaista hauskaa.
PoistaMinäkin olen yleensä aina käynyt haudoilla, nyt en jotenkin jaksanut, sytyttelin niitä kynttilöitä vain ajatuksissani. Kiitos sinulle, ihanaa, jos tästä välittyi rauhaisa olo.
Aivan kuin teidän koirakin muistelisi menneitä, pyhiä. Ihana kuva, kuten kaikki muutkin. Ja ylipäätään tunnelma täällä blogissasi nyt (ja aina).
VastaaPoistaEhkä se muisteleelekin, Pietarin kanavia ja puistoja...en tiedä. Mietin joskus, muistaako koira menneitä, siis edellisiä omistajia ja sen sellaista.
PoistaKun luki tämän, tuli onnellinen olo. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Näki kaiken hyvänä, luonnollisena ja rauhallisena. Ilmassa väreili yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunne. Kavala maailma oli kaukana, pois suljettuna. Ilotulitus jossain rätisi, siihen sisältyy usein kauniita näkyjä, värikkäitä tähdenlentoja, mutta myös pauketta ja melkein sotaisia tunnelmia.
VastaaPoistaLuulen, että tässä kirjoituksessa olet halunnut muistuttaa ulkopuolisesta maailmasta juuri tuolla ilotulituksella. Mutta kuvittelen sen voivan tarkoittaa sitäkin, että siinä ilmapiirissä, joka vallitsi, oli jokaisen ihmisen ja koirankin sisällä hiljainen, sisäinen ilotulitus, jossa näkyi vain tähdenlentoja ilman pauketta!
Oi, ihmeellistä, jos kaikkea tuota löytyi tästä kirjoituksesta. Jännä juttu, että meillä oli ollut oikein leppoisa päivä ja sitten istuimme sohvalla ja totta totisesti ikkunan takana metsän toisella puolella oli upea ilotulitus. Se tuntui sopivan siihen tilanteeseen loistavasti. En tiedä, miksi tulittivat, mutta meillä oli tosiaan jo se ilotulitus sisällemme ennen sitäkin.
PoistaMinulle tuli tästä lempeä ja lämmin olo. Oikeastaan luin tämän jo eilen illalla, kun stressasin nukkumaanmenon kanssa (uni ei ole ollut taaskaan ystäväni), sain levollisuuden ja pääsin nukkumaan. Kiitos.
VastaaPoistaTaisin rakastua tuohon lauseeseen " Meillä oli hyvä, mies teki kalakeiton, me söimme sen".
Kiitos. Varmaan tosi kurjaa, jos on nukkumisvaikeuksia. Minä ainakin kärsisin sellaisesta kovasti, koska kaipaan unta. Olen nykyään ihan zombie, jos en saa nukuttua. Onneksi yleensä saan.
PoistaKeitto oli muuten tosi hyvää. Turvallista.
Hieno ja levollinen postaus, kuvineen päivineen. Mikä tuo ihmeellinen asia on lampun ja kynttilänjalan välissä ?
VastaaPoistaSe on kaunis peltirasia, jonka sain joskus Hymy hymystä Hannalta lahjaksi. Siellä on sisällä kaikkia aarteita.
PoistaKaunista ja Onnellista :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTulin vierailulle pitkästä aikaa ja heti bongasin jotain tuttua ;)
VastaaPoistaMinäkin haluaisin koiran kainaloon tai kainalooni koiran. Se on melko hyvää terapiaa.
Niinpä! Lahjasi lämmittää vielä monin tavoin täällä meillä. Rannekkeet ovat joka päivä kädessä ja peltirasiassa on aarteita. Tulee aina hyvä mieli niistä ihanista jutuista, jotka lähetit.
PoistaKoiraterapia on kyllä toimivaa. Eikä sitä voi ikinä saada liikaa.
Sinun sanasi. Melkein itken, kun ne ovat niin kauniita!
VastaaPoistaTuli niin lämmin tunne jonnekin syvälle. Kiitos siitä!
Voi että, kiitos kovasti. Ihmeellisen kauniisti sanot, sinä :)
PoistaKiitos sinulle, minullekin tuli lämmin olo.
hyvät oli pyhät.
VastaaPoistaTotta totisesti, niin olivat :)
PoistaKauniit herkät kuvat.
VastaaPoistaIhanasti sanottu, että päivä tuntui lahjalta.
Täällä ollut vähän toisenlaiset tunnelmat (siivouspäivät, huhhuh), mutta lahjoja nekin tavallaan. Nyt kelpaa olla puhtaassa kodissa!
Minä jotenkin yritän ajatella, että jokainen päivä on lahja. Mitä enemmän niin ajattelee, sitä enemmän siltä tuntuu. Oppii tarttumaan päiviin ja nauttimaan niistä...menipäs syvälliseksi.
PoistaMeilläkin oli siivouspäivä, lauantaina. Pois heitettävää tuli pari jätesäkillistä.
Mukavan levollinen tunnelma ja ajatus siitä, että ennen meitä menneitä voi muistella ilman pakollisia rituaalejakin.
VastaaPoistaKatsoin aikoinani Islanti-kuvianne haltioituneina ja kaipasin kovasti matkalle.
Nyt tulin kertomaan sinulle, että saat vaihtokauppana minulta Nepalin kuvia.
Olen edelleen matkalla. Minun olisi pitänyt mennä aikoja sitten nukkumaan, täällä kello on jo paljon, mutta jäin vähän koukkuun tähän hotellin ilmaiseen nettiyhteyteen...
Oi mahtavaa, olet päässyt ihan upealla matkalle! Tosi ihanaa. Kävin heti katsomassa, oliko jo kuvia Nepalista, muttei tainnut olla. Odotan siis innolla. Nepal ja Intia ovat minun pitkäaikaisia unelmiani. Hyvää loppumatkaa!
Poista