Raiteet ovat lupaus. Viivasuora pakotie toiseen kaupunkiin.
Pendolinossa ikävöin vanhoja pikajunia, joiden laulu on kolinaa ja natinaa.
Tänään vanha kunnon pikajuna vei hyvään seuraan kahvilaan, kirppareille ja kylään naisen luo, jota en ollut ennen tavannut.
Raiteet ovat kuljettaneet minua kohtaamisiin, jotka ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen.
Joskus menen raiteiltani, mutta sitten palaan takaisin.
Siinä minä taas olen, asemien välissä, matkalla jostain jonnekin. Ja vesi laveeraa metsänlaidan.
Voi tuota tyttöäsi, oikea Kaunotar :)
VastaaPoistaKiitos. Täytyypä kertoa hänelle. Hän on tosiaan suostuvainen malli, se on kiva. Varmaan hän jossain vaiheessa kieltäytyy kuvista...saa nähdä.
PoistaMahtava malli sinulla!!
VastaaPoistaHienoja kuvia ja kiva efekti tuo jää.
Minustakin se on maailman paras malli :) Ihmeellistä, että lätäkkö oli jäässä, vaikka oli aika lämmin. Kuvat ovat toissapäivältä.
PoistaVoi että miten syvät ja tunteikkaat kuvat! Ja teksti, siinä kuului sydämesi sointi. Hieno, hieno. Olette ihania :)
VastaaPoistaKiitos. Syksyllä sateen jälkeen värit ovat kyllä kauniin täyteläisiä.
PoistaKohtaamisia ja unelmia. Katsoin äsken Teemalta elokuvan Revolutionary Road. Se oli järkyttävä kuvaus, miten unelmat saattavat joskus tehdä tuhoa, vaikka sanotaan, että unelmia pitäisi olla jokaisella.
VastaaPoistaTuli mieleen tämä elokuva kun luin tämänkertaisen tekstisi. Tuntuu, että lähteminen ja paluu, yleensä liikkeellä oleminen, toistuu teksteissäsi usein. Samoin ihmisten kohtaaminen.
Elokuvan nainen kaipasi muutosta elämäänsä, ilmeisesti hän tunsi juuttuneensa paikoilleen ja unelmoi Pariisista. Unelma sortui. Nainen löysi itsensä saman tiskipaljun äärestä, eikä kestänyt sitä.
"Raiteet ovat lupaus". Ne johtavat aina jonnekin. Mutta niitä pääsee myös takaisin. Usein virkistyneenä ja tyytyväisenä. Ei tapahdu katastrofia. Päinvastoin. Paluu kotiin matkoilta tuntuu hyvältä. Osaa arvostaa elämäänsä ja näkee ympärillään paljon sellaista, jonka näkee uusin silmin ja vielä arvokkaampana kuin mitkään muut asiat matkalla. Niille riittää pelkkä muisteleminen.
Nuo kuvat tuolla yläpuolelle ovat satumaisia. Raikkaita ja hauskoja.
Minä pidin paljon Ravolutionary Roadista. Kävin katsomassa sen aikoinaan leffassa ja olen nähnyt toistamiseenkin. On totta, että elokuva osoittaa upeasti, miten unelmat voivat olla myös vaarallisia. Jotenkin se kertoo tosi osuvasti siitä, miten ihminen on usein tyytymätön siihen mitä hänellä on, vaikka kaikki on hyvin. Haluamme enemmän, emmekä näe hyvää ympärillä, ennen kuin on liian myöhäistä.
PoistaOn totta, että lähteminen kiehtoo minua. Lähtemiseen liittyy vapauden tunne, jota on helppo romantisoida. Mutta kyllä minä tykkään palatakin ja en halua yleensä lähteä yksin, vaan rakkaitten kanssa.
tosi kivoja kuvia! ja sä kun valitit, ettette enää käy kuvailemassa. pikkusiskolla on paras tyyli! ihanat saappaat ja tuttu villatakki (ja hanskat)! onko nää mun entisen kodin läheltä? mäkin niin tykkään raiteista. niitä pitkin on jännittävää kävellä.
VastaaPoistaNo, me käveltiin kirpputorilta toiselle ja onneksi oikaistiin tuolta. Ei tuo muuten ole ihan siitä sinun luota, vaan pois päin satamasta. Tuo villatakki on suloinen! Minustakin pikkusiskollasi on loistotyyli, en koskaan yllä itse samaan :)
PoistaIhanan värikäs aamun avaus kaurapuuron ja kahvin kera. Loistavia otoksia! Ja teksti kruunaa koko paketin. Kun on taitoa, silmää ja tunnetta niin jälki on tuollaista!
VastaaPoistaKiitos. Hui, oletpas sinä aikaisin hereillä! Hirveän harvoin tulee lähdettyä valokuvaamaan nykyään, harmi, sillä sitten se on aina tosi hauskaa.
PoistaOnneksi raiteet kuljettivat sinut tännekin, olipa paras maanantai aikoihin!
VastaaPoistaNämä kuvat on herkkuja, ja tuo tyttö on herkuista herkuin. Hänestä tulee kohta tyyliguruni, vai miten sitä sanotaan:) Alan muuten tykkäämään punaisesta...
Ja mikä onni että sinulla on suostuvainen malli, minulle ei mallia tipu enää millään lahjonnalla ja anomisella.
Niin olikin, ihan huippukivaa, kiitos seurasta!
PoistaHän on minunkin tyyliguruni niinä päivinä, kun vilkaisee peiliin :) Minä pukeudun paljon tylsemmin, lapset osaa yhdistellä vaatteita jotenkin hauskan ennakkoluulottomasti.
Joo, minä iloitsen näistä kuvaushetkistä vielä kun voin. Luulen, ettei se kestä kovin kauan.
Aivan mahtavia kuvia, kuten myös edellisen postauksen kuvat, joista suosikkini oli omena vadilla.
VastaaPoistaRaiteita pitkin kulkeminen on ehdottomasti patas tapa matkustaa. Olen haaveillut junamatkasta läpi Euroopan vanhaan malliin hitaasti paikasta toiseen edeten.
Kiitos kovasti. Minulla on tämä ikuinen haave, että voisin matkustaa Siperian pikajunalla. Tykkäisin vaan istua siellä junassa ja katsella maisemia. En ole koskaan tehnyt mitään pitkää junamatkaa, se olisi varmasti kiva kokemus.
PoistaEnsinnä, aivan mahtavat kuvat - jälleen!
VastaaPoistaJa toiseksi, tämä puhe raiteista ja junista saa aina aikaan hillittömän kaipauksen. Elin neljä vuotta hyvin tiiviisti raide-elämää, lähes päivittäin pitkiä junamatkoja. Sitä kaipaan. Enkä tiedä miten toimia, ketä äänestää, missä järjestää mielenosoitus, että itärata saataisiin. Ihan vain minun junaikävääni tyydyttämään.
Kiitos. Voi että, mihinköhän pitäisi tosiaan mennä mieltä osoittamaan? Ymmärrän kaipauksesi, minäkin nautin junamatkoista tosi paljon. Varsinkin, jos on vapaus vain olla. Jos aloitat jonkun kansalaisliikkeen, voin tulla mukaan.
PoistaMelkein haistan junaradan. Metalli, pölkyt, veturin käry. Eiväthän ne tosin enää siltä tuoksu, saasteen tuoksuhan tuo pölkkyjen kylläste ja dieselveturien käry tosin oli. Hassua miten se voi silti tulla jo nyt niin nostalgisena mieleen.
VastaaPoistaKauniita kuvia ja kaunista tekstiä sinulla jälleen.
Voi niin, kyllä voi saasteetkin tuoksua hyviltä. Minä elin lapsuuden aika lähellä junarataa ja aina siellä käytiin leikkimässä. Ehkä se junarakkaus syttyi jo silloin.
PoistaHerkullisia- ja kauniita kuvia ja niin on myös tekstisi ;-)
VastaaPoistaVoi hauskuutta! Olimme samoilla paikoilla, jos siis eilen olit täällä? Kirppareilla, kaupoissa ja kahvilassa käyskentelin ja minulla oli seuranani ihana poikani, jo iso mies, jonka kanssa aika meni rattoisasti. Siis meilläkin oli hieno maanantai.
Raiteita, asemia olen rakastanut, etenkin niitä hylätyjä ja kuluneita. Vaikka lähteminen on aina itselleni vaikeaa, matkan teko ei ja siinä on mukana hitunen villiyttä ja jännitystä -vieläkin :-)
Kaunista tiistaita
Kiitos. Me olemme tosiaan menneet samoja polkuja eilen. Siellähän minä olin, Tampereella.
PoistaMinä haaveilen omasta rautatieasemasta, mutta se taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi. Mutta ne rakennukset ovat tavattoman kauniita. Samoin sinne!
Huippuhienot kuvat !
VastaaPoistaJuna on ihan paras matkustuskeino minusta. Sopiva vauhti, asemat ja tuoksut ...
Voi, en ole matkustanut junalla herran vuosiin.
Totta. Minullekin junien vauhti sopii, varsinkin noiden vanhojen pikajunien, jotka kolisevat eteenpäin. Pendolinossa minulle tulee helposti huono olo, kun se kallistelee.
PoistaVoi miten kauniita kuvia! Noita voisin katsella koko aamupäivän.
VastaaPoistaVoi kiitos. Ihan liian harvoin tulee lähdettyä kuvaamaan. Ehkä yritän ryhdistäytyä :)
PoistaOi, mitkä kuvat! Ja tuo vanha Lada. Siitä tuli mieleeni, että mummolani lähellä oli vanha auton raato, olisiko ollut juuri Lada tai sitten joku muu "itäauto". Se oli meille lapsille suuri ihmetyksen aihe.
VastaaPoistaJunassa matkanteko tuntuu jotenkin oikealta.
Minäkin suhtaudun Ladoihin tosi nostalgisesti. Minulla oli nuorena Skoda, sekin oli aika makea, sinapinvärinen komistus.
PoistaSuloinen lapikastyttösi!
VastaaPoistaMuistan vieläkin kahdenkymmen vuoden takaa erään pariskunnan, jotka poltti koko matkan.
Onneksi sentään niitä kokonaisia tupakkavaunuja ei ole enään :)
Löysimme lapikkaat viime vuonna kirpparilta, löytö. Tupakkavaunut olivat kyllä kamalia, siitä olen iloinen, että junamatkat ovat nykyään savuttomia. Mutta nykyisissä junissa on ihan liian pienet lasten leikkitilatkin, vanhoissa pikajunissa oli sentään koko vaunu.
PoistaKuvat ja tekstit aina yhtä vaikuttavia.
VastaaPoistaKiitos kovasti, piristit päivääni :)
PoistaRautatiet ja joet ovat kuin viivoja paikkojen ja ihmisten välillä.
VastaaPoistaHienosti sanottu, totta, näin varmasti on.
PoistaOlipas ihana syksyinen sarja täällä minua odottamassa. Yritän muutaman päivän tauon jälkeen ottaa blogistaniaa haltuuni. Siinä sitä on päivittämistä. Minä menen harvoin ihan raiteiltani, mutta kun menen, on paikalleen palaaminen hankalaa...
VastaaPoistaMinä olen antanut itselleni tänä syksynä luvan olla täällä paljon laiskempi. Aika blogistaniassa on pois jostain muualta ja nyt on tuntunut, että se muu on usein kiehtonut enemmän. Muttei täältä henno pois kokonaan lähteä, niin paljon ihania ihmisiä :)
PoistaKuljen niin harvoin junalla, että oikein odotan, kun matkalle pääseen. Silloin varaan mukaan evästä, hyvää lukemista ja musiikkia nappeihin.
VastaaPoistaTyttö ja Lada keskellä syksymetsää on niin symppis pari! Jotenkin tulee mieleen eräs ruskea Skoda...
Haa, minullekin tuli mieleen tuo Skoda. Minusta on samanlaisia kuviakin konepelliltä, tai no, niissähän oli eri fiilis.
PoistaMinä istun junissa niin paljon, että se on jotenkin ihan toinen, luonteva olotila. Mitenköhän kävisi, jos en pääsisi junaan?
Ihanat värit!
VastaaPoistaTuo asioiden symboliikka on mielenkiintoista. Minulle raiteet tuovat mieleen ne neljä vuotta, jolloin kävin sisäoppilaitosta Turun kupeessa ja asuin Göteborgissa.
Pitkään olin myös pois raiteiltani, suru kuljetti minua sivuraiteella.
Tänä päivä ilokseni kiskot vievät minut etelään, kohti miesystävää.
Sinulla onkin jännittävä elämänvaihe takana, sisäoppilaitos ja koti Göteborgissa...suru vie raiteilta, se on selvä asia. Ja silloin kestää kauan, ennen kuin pääsee takaisin. Silloin kiskot ovatkin ihanat, kun vievät rakkaiden luo :)
PoistaTyylikäs tyttö siellä kävelee, voi että! Raiteet on kyllä hyvä keksintö, pääsee mukavasti paikasta toiseen. Lajittelukeskuksen pelihyllyssä oli tietovisa, jossa kysyttiin, että missä maissa on sama raideleveys kuin Suomessa. Vastaus oli Mongolia ja Neuvostoliitto.
VastaaPoistaMinä tykkäisin niin matkustaa aina raiteilla, mutta junaliput ovat hitsin kalliita. Haa, tuon Neuvostoliiton tiesinkin, mutta että vain siellä ja Mongoliassa? Me olemme tosiaan vähän outoa porukkaa.
PoistaMikä maan mainio kuvasarja! Oi tykkäsin. Junissa on jotain jännää, toisaalta ne vie vaikka tuntemattomaan, mutta pysyvät kuitenkin suunnitellulla reitillä.
VastaaPoistaNiin, ne eivät voi lähteä hortoilemaan, kuten bussit. Tietää minne päätyy, kun valitsee junan. Tosin bussikin on aina vienyt perille. Olisikin hauskaa, kun kuljettaja joskus kuuluttaisi,että nyt mulla on sellainen fiilis, että ajetaankin Turun sijasta Jyväskylään.
PoistaMinäkin ikävöin vanhojen junien kolinaa. Ja sitä, kun teimme pienenä selätysten nojaavien istuinten alle majoja ja kurkkailimme tupakkavaunujen istuinten pieniin tuhkaluukkuihin.
VastaaPoistaMinäkin muistan ne tuhkaluukut :) Minusta vanhat junat ovat paljon sympaattisempia, taidan olla kanssa pahimmanlaatuinen nostalgikko.
PoistaMe ollaan viime aikoina kolisteltu Pikkutyypin kanssa yhtä väliä niillä vanhoilla kolisevilla. On niissä ihan eri tunnelma!
VastaaPoistaVoi kun ihailen tuota teidän ihanaista, aina niin tyylikästä "pientä"!
Se on kumma juttu, että pieni on aina tyylikäs, vaikkei edes yritä ja minä en ole tyylikäs, vaikka kuinka yritän :)
PoistaOnpa ihania kuvia! Ja samaa mieltä raiteista, ne ovat lupaus. Niin kuin on merikin:)
VastaaPoistaVitsit kun oliskin tommoset lapikkaat kuin tytölläsi. Yhtenä talvena yritin etsiä tuommosia mutten löytänyt. Tämän kokoiselle. Lapikkaissa kelpais lapotella.
Juu, meri on sama juttu, koska sitä pitkin pääsee vaikka minne. Minä yritin viime talvena etsiä lapikkaita, en löytänyt itselleni, mutta tytölle löysin juuri nuo.
Poista