maanantai 26. marraskuuta 2012

Sydän voi mennä sijoiltaan

On syöty avokadopastaa, katseltu Susanne Bieren leffoja ja loikittu kanin kanssa pitkin poikin, unelmaloikin.
Sen turkki on pehmeämpää kuin mikään. Sen silmät on suloisemmat kuin mikään.
Laatikosta löytyi tuorekelmupaketti, joka on valmistettu Länsi-Saksassa. Herranjestas, se on aika vanha. Muistan, kun muuri murtui, kuinka maailma meni sijoiltaan.
Mutta sydän voi mennä sijoiltaan, kun sylissä on kani.

52 kommenttia:

  1. Voi kuinka kaunis kani. Näyttää ihan tyttäreni kanilta Matildalta. Tyttärellä on vieläkin tuota pehmeeääkin pehmeämpää karvaa tallella jossain purkissa.
    Tytär kesytti kanin niin kesyksi, että leikki kani vapaana pihalla. Pelkäsin, että joku koira ampaisee pihaan ja kani pötkii pakoon. Sanoin, että emme saa sitä ikinä kiinni, jos näin käy. Ei kuitenkaan käynyt. Kanin pylly näytti hauskalta sen hyppiessä korkeita ja pitkiä loikkia vapaana pihalla. Vanhemmiten Matilda muuttui harmaaksi eli siis harmaantui vähän ennen kavitaivaaseen siirtymistä.
    Ai niin, tytär aina ihmetteli, kun muut olivat sitä mieltä, että kani ei pidä mitään ääntä. Hänen mielestään he keskustelivat Matildan kanssa. No, tyttärestä tulikin sittenmmin biologi, joten jotain luontaista luonnon ymmärtämistä hänellä taisi jo pienenä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Tuo on sellainen risteytyskani, siinä on lähinnä risteytyskaneja ja sitten vähän belgianjänistä ja hollantilaista. Minustakin se on ihan älyttömän suloinen. Olen oppinut tämän syksyn aikana kaneista vaikka mitä. Ennen on tiennyt niistä mitään.

      Me ei kyllä uskalleta laskea tuota vapaaksi. Pelätään, että se loikkisi ties minne.

      Poista
  2. Sydän menee sijoiltaan jo kun katsoo noin kaunista kania. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, on se kyllä minustakin mahdottoman suloinen :)

      Poista
  3. Minä en tiedä kaneista mitään muuta kuin, että teidän kani on suloisimman ja lempeimmän näköinen, mitä olen nähnyt. Värikin niin viehättävä.

    Muurin murtuminen tuo mulle aina mieleen, kun meidän opiskelujuttuun piti tulla vieraaksi juuri silloin DDR:n (hassua kirjoittaa tuo lyhenne) lähetystöstä juhlallinen vierailu, mutta sitten ei tullutkaan ja sitten ei ihan pian koko maata enää edes ollutkaan. Ja kun me oltiin juuri tehty kaikki valmistelut vierailua varten ja sitten niitä viranomaisia ei enää ollutkaan.

    Ihana on myös tuo lavuaarinurkkaus, pesisin vaan koko päivän käsiäni tuollaisessa, piiloutuisin vessaan ehkä.

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos. Minä olin kovin valikoiva tämän kanin suhteen. Sanoin, että sellainen ja sellainen ei kelpaa. Mutta tämä kelpasi minullekin.

    Oho. Aikamoinen juttu, jotenkin kafkamainen. Onko se sopiva sana tähän? Että eräänä päivänä viranomaiset onkin virattomia ja vailla maata.

    Minustakin tuo on niin kaunis vessa. Ei sitä tohdi oikein edes sanoa vessaksi. Tuollaiset kuvat revin irti ja katselen niitä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Minäkään en tiennyt ennen kaneista mitään. Nyt tiedän miltä näyttää kanin iloloikka. Siitä tulee iloinen mieli itsellekin. Ja tiedän senkin, että kani voi murista, kun sen reviirille menee ja sitä ahdistaa. Ja senkin miten ihanalta tuntuu pupun karva poskea vasten ja nuolaisu käden selässä.

    Ihana on kaninne. Miksi sitä kutsutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just naureskelin kanin iloloikkia tuolla pihamaalla. Aikamoinen jalan potku, oikein näki kun se oli riemuissaan :)

      Poista
  6. Ja mulle tulee vaan mieleen pupunpaisti. Hyi minua!!! Nauttikaa te vaan kanista ihan rauhassa, mä pysyn kaukana! Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, lupaathan pysyä kaukana :) On kyllä kieltämättä hassua, että toiset syö niitä eläimiä joita toiset pitää lemmikkeinä. Koiraakin syödään jossain...sellaista tämä elämä on. Hassua.

      Poista
  7. Sydän sijoiltaan ja pakahtumaisillaan onnesta.

    Jokaisessa sydämmessä on oma magneettikenttä ja usein monien eläinten lähellä tulee rauhallinen ja hyvä olo, ihan kuin magneettikentät jotenkin sopisivat paremmin yhteen. Syke ja verenpaine laskee ja tulee lämmin fiilis. Kun katsoo eläintä silmiin, katsoo siihen pohjattomaan iloon ja rakkauteen, mitä maailma on pullollaan.

    Kiitos ihanista kuvista ja sanoistasi, sinulla on iso ja hyvä sydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eläimillä on rauhoittava vaikutus. Ja silittäminen on tosi terapeuttista. Jaksaisin silittää koiraa vaikka kuinka pitkään. Ja eläimen viattomuus on jotenkin koskettavaa. Se, miten koira jaksaa vaikkapa ilahtua aina, kun näkee meikäläisen.

      Poista
  8. Ihailuni (tekstistä ja kuvista)!

    VastaaPoista
  9. Hauska löytö tuo tuorekelmupaketti :)

    Kani näyttää niin pehmeältä pallerolta. Kuinka ihmeessä teidän koira hyväksyi sen? Meillä olisi varmaan päätynyt koiran kitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tosi huvittava löytö. Mietittiin vähän, että mistä ihmeestä se on meille tullut. No, sekin selvisi.

      Ei koira ja kani ole tavanneet toisiaan. Meidänkin koira söisi kanin, tai niin ainakin arvelemme, joten parempi etteivät kohtaa.

      Poista
  10. Suloinen kani. Lumoava puukuva. Pitänyt kokkailla avokadopastaa kokeeksi, mutta jäänyt. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minunkin on pitänyt tehdä tätä hittipastaa vaikka kuinka monta kertaa. Jotenkin tuntui, että nyt vasta oli aikaa :)

      Poista
  11. Kyllä onkin kaunis eläin. Minulle tulee kaneista mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin kani, jonka pikkusiskoni sai pienenä. Sen piti olla kääpiökani, mutta se kasvoikin ihan mahdottomaksi ja jostain syystä inhosi minua. Sain monet pissat kintuilleni ja murinat päälle, kun osuimme kohdakkain. Toiseksi kaneista tulee mieleeni Richard Adamsin Ruohometsän kansa -kirja, joka on yksi suosikeistani. Ne kirjan pylleröt taitavat kuitenkin olla kaniineja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanit voivat olla tosi kiukkuisia. Olen kuullut monta vastaavaa tarinaa...ja minä muuten luulin, että tuo meidän kani on aika pikkuinen, kun kuulin, että se on kaksikiloinen ja näin kuvia. Mutta sehän onkin aika iso. Eilen näin kuvan 12-kiloisesta kanista, joka oli ihan valtava! Minä olen lukenut Ruohometsän kansan joskus kauan kauan sitten.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Oioi, toivottavasti pääset pian takaisin sijoillesi :)

      Poista
  13. Sanattomaksi menen, sillä kani on todella suloinen ja symppis.

    Avokadopasta on tämän syksyn juttu. Kerran olen tehnyt ja kaikki meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Symppis se tosiaan on, ei ollenkaan ilkeä. Mutta on se kova myös rimpuilemaan, jos ei halua vaikkapa olla sylissä.

      Poista
  14. Voi noita kuvia, sinen sinisyyttä ja kanin pupuisuutta. Ovatpa lumoavia molemmat.

    Mutta miten kani ja koira elävät samassa kodissa käytännössä? Asuuko kani tyttäresi huoneessa, koira muualla? Kani häkissä, koira häkin ulkopuolella? Entäpä kun ovat kahden kotona? Haistaahan koira kanin, eikö se mene kanin luo? Meidän iso koira olisi kyllä avannut oven aivan itse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, se onkin hyvä kysymys. Kun koira on kotona, kani on tytön huoneessa. Meidän koira on onneksi sen verran kiltti tai taitamaton, ettei osaa avata ovea. Mutta se mikä on jännä juttu...koira ei tunnu välittävän kanin hajusta yhtään. Se kyllä haistelee innoissaan, jos kani on ollut olohuoneessa vapaana, kun koira on ollut poissa, sehän on päivät usein miehen mukana, muttei se ulise ollenkaan. Jos se luonnossa näkee rusakon, se ujeltaa ihan hulluna ja haluaa tietysti mennä tappamaan sen...ehkä ne tottuu toistensa hajuihin ja ehkä joskus jopa toisiina.

      Poista
  15. Ihana on kaninne. Meidän koira kyllä tykkäis eikä tekisi mitään pahaa, se tykkää kissoistakin mutta ne ei tajua vaan ovat varuillaan. Kanin katse on suloinen ja turkki niin pehmoinen ja kuulemma ääntelevät kertoo eräs jolla niitä on kolme.
    Avokadot, kanit, sydämen tykytykset ja tuo kuvassa oleva ihana kylpyhuone... kaikki kelpaa:-) Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei olla uskallettu kokeilla. Koira tappoi tuossa toissakesänä mökillä minkin tuosta noin vain. Sillä taitaa siis olla aikamoinen metsästysvietti, jolle se ei tietenkään mitään mahda. Eli tähän asti on ainakin pidetty ne erossa toisistaan.

      Poista
  16. Kylläpä onkin hieno otus!
    Minun kaikki pastani on avocadopastoja, jos avocadoa vain on kypsyneenä, heitän aina pastan päälle kuin kukkaseksi. Eilen pistin kuitenkin avocadot tökötiksi leivän päälle keiton seuraksi.

    Haluaisin muistaa kunnolla kuinka muuri murtui, mutta muistan vain hämärästi istuneeni vanhempieni-silloisen kotini-olkkarissa sellaisella mustalla teräsjalkaisella nojatuolilla ja ihmetelleeni kun isä tuuletti uutisten edessä. En ollut koko muurista kuullutkaan sitä ennen, vaikka aivan varmasti siitä oli pitänyt koulussa opiskella. Ja nyt opetan niitä asioita itse. Huomaan, että oppilaiden on vaikea käsittää koko sitä idän ja lännen välistä kuviota, ihmettelevät että miksi sellaisesta pitää tietää kun se on jo ollutta ja mennyttä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska ajatus, että sun kaikki pastat on avokadopastoja. Minäkin tykkään hulluna avokadosta, mutta en ole jostain ihmeellisestä syystä tajunnut tunkea sitä pastaan.

      Minä muistan kyllä hyvin muurin murtumisen, mutta hei, mä olen vanhempi. Olin lukenutkin paljon kirjoja, jotka kertoivat Itä-Saksasta...jotenkin koko Itä-Eurooppa + Neuvostoliitto olivat minusta kovin kiehtovia. Se, että niin lähellä oli ihmisiä, jotka eivät voineet sanoa, mitä halusivat.

      Poista
  17. Mikä tämä avokadopasta juttu on kun kaikki siitä puhuu? Olen toisella korvalla kuullut, että siihen liittyy jotenkin treffit...

    Mielettömän hieno mystinen sininen näissä kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä taidetaan jo sanoa somepastaksikin :) Ohje on Alvar Gullichsenin kirjastas Safkaa safkaa ja olen antanut itseni ymmärtää, että tämä olisi ollut se ensimmäinen ruoka, jota Alvar kokkasi vaimolleen ja se oli siinä sitten. Häät oli pian sen jälkeen :)

      Poista
  18. Suloinen kani, pehmeän näköinen turkki. Pojallani oli vuosi unileluna "mutu" froteekani jonka sisälmykset on pari kertaa vaihdettu ja "kuortakin" paikattu. Viettää nykyään "eläke"päiviä poikani vierashuoneessa, paraatipaikalla.

    Ja kauhein kokemus on kun ammattikoulussa jouduin pupujussin nylkemään... Kaninpaistia en edes söisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala! Jouduit nylkemään pupujussin. Minulta olisi kyllä jäänyt tekemättä. Jotkut pehmolelut on kyllä niin rakkaita, että hajoaa käsiin ja on täälläkin montaa kertaa paikattu.

      Poista
  19. jestas sentään, mulla on ollut aivan samannäköinen kani kuin tuo. siitä kasvoi aika iso, epäilin että se ehkä olikin rusakko? meidän kanin nimi oli Eemeli. kovin oli pehmonen hän myös, ja jyrsi kaikki kirjojen selkämykset, ynnä sähköjohdot.
    Mulla on pöydällä pöytäliina joka on made in DDR. ja huopatossut samasta paikasta. aika hauskaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Tämäkin on mun mielestä aika iso. Paljon isompi kuin luulin. Ja tämäkin syö sähköjohdot, se on vähän ikävää, kun ei se voi olla vapaana täällä sen takia. Mä vielä ymmärrän pöytäliinan, mutta että tuorekelmua...se on jotenkin ihan hassua.

      Poista
  20. Kanit ovat jotenkin hassunkurisia otuksia:) Mulle tulee jostain syystä pupuista aina Saariston lapset mieleen.
    Vanhoilla kotikulmillani asui paljon villikaneja. Pimeässä maa vilisi pupuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko Saariston lapsissa kaneja...mä en yhtään muista. Ihana ihana tuo sinun lauseesi: Pimeässä maa vilisi pupuja.

      Poista
  21. Me löydettiin pari vuotta sitten Hamarista kaakaopurkki, jossa oli vielä länsi-saksalaista kaakaota. Ja kaikenlaista muutakin on löytynyt kaappien perältä. Esimerkiksi hapankorppuja 80-luvulta. Niistä on koottu yhteen keittiön kaappiin elintarvike- ja pakkausmuseo. Se on niin täynnä, että uusia museoesineitä ei enää mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Tuo peittoaa jo tämänkin löydön. Mutta tuorekelmu on kyllä ihan käypänen, en vain tiedä, missä se on piilotellut viimeiset reilut parikymmentä vuotta.

      Teillä on oma museo :) Tuota voi pitää jo ihan kunnioitettavana saavutuksena.

      Poista
  22. Onkin sievä kani. Voi kun meilläkin lapset rakastaisivat tuommoista pehmeäturkkista. He olisivat valmiita ottamaan vaikka minkä eläimen tahansa:) Mutta onkohan noin sievää luppakorvaa muualla olemassakaan? Voisin koittaa taikoa jouluna heille kanin vintage hatustani.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä varmaan muitakin :) Mutta sepä olisikin hauskaa, jos taikoisit kanin hatusta. Minä ottaisin mielelläni sellaisen hatun. Jos voisi vaikka tehdä niin, että kanin voisi taikoa hattuun, kun haluaa lähteä vaikka matkalle. Eläimistä on aina vähän riesaa, kun pitäisi mennä johonkin.

      Poista
  23. No voi, helposti! Hurmaava! Ja ihanaa sinistä kuvissa.

    VastaaPoista
  24. Kiitos herkän sinisestä/ sinisen herkästä kuvasarjasta!
    Herkkänä päivä sydän menee herkästi sijoiltaan niin monesta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sininen hetki on niin kaunis. Nyt on kyllä enimmäkseen näitä pimeitä hetkiä, mutta ei se mitään.

      Poista
  25. Oi mikä valloittava pupu! Minäkin haluaisin, mutta meillä lojuu niitä johtoja liikaa siellä täällä. Vaikka ehkä ne tulisi sitten laitettua piiloon, jos pupu muuttaisi taloon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne johdot on tosiaan vähän ongelma. Meillä niitä on niin paljon varsinkin olohuoneessa, ettei mitään toivoa. Tarvitsisin langattoman talon.

      Poista
  26. Pupusta ja paisti-keskustelusta (aiemmin näissä kommenteissa) tuli mieleeni nyt jo edesmennyt ukkini, joka oli hellämielinen luonnonystävä. Kun muut maaseudun isännät metsästivät, jäi ukki kotiin. Ja kun takaa-ajettu jänis-raasu tuli talon pihapiiriin kuola valuen, tuumi ukkini sille, että "tule tuppaan". Voit arvata, että ihailin ukkiani - ja nyt ihailen hänen muistoaan.

    Ihana pupu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun sinulla on ollut ihana ukki! Minusta on jotenkin viehättävää, että joku uskaltaa olla eri mieltä kuin enemmistö. Oikein kunnon anarkisti. En yhtään ihmettele, että ihailit ja ihailet ukkiasi. Minä liityn joukkoosi :)

      Poista