tiistai 11. joulukuuta 2012

Avarat kaksoistähdet kiertävät

Kuvat edelleen Kuralan Kylämäeltä.
Tehän tiedätte, kuinka monimutkainen metroverkosto Helsingissä on. Ei siis ihme, että taas kerran nousin väärään metroon. Mutta ei se mitään, tuli käytyä Kalasatamassa.
Luin hienosta tutkimuksesta, jonka nimi on: Avarat kaksoistähdet kiertävät toisiaan jopa valovuoden etäisyydellä. Joskus sama pätee ihmissuhteissa.
Täällä paistetaan nyt neljättä satsia joulutorttuja, lohikäärme vahtii ja ikkunalaudalla kasvaa kuusimetsä.

Ps. Tiesittekö, että tiikereitä on nyt 97 % vähemmän kuin sata vuotta sitten? 

40 kommenttia:

  1. äläpä huoli olleskaan. Minä kuljen sillä metrolla liki päivittäin ja silti menen välillä pysäkin yli tai väärästä päästä pois tai vastaavaa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa helpottavaa. Juttelin puhelimessa ja menin ihan pokkana väärään suuntaan pari väliä. Kyllä nauratti :)

      Poista
  2. Tiikeri asia pisti miettimään,meitä ihmisiä. Kuvasi ovat aina vaan yhtä sykähdyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta tuo oli karmaiseva fakta ja tosiaan taas osoitus siitä, kuinka itsekkäitä me ihmiset olemme.

      Poista
  3. Ihanat kuvat! Ja tiikerit, voi kauhistus!

    VastaaPoista
  4. Auts, miten kauniita yksityiskohtia taas kuvissasi. tuo kaulus...

    Ja Suomessa on 145 sutta enää.

    Kerran kuljin joka aamu metrolla töihin, rautatieasemalta Myllypuroon. Se oli aina nautinto se matka, luin kirjaa. Nyt tuntuu kuin se olisi ollut jossain toisessa elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuolla kamera lauloi, kun oli niin paljon kuvattavaa.
      Susiluku on ihan yhtä karmiva kuin nuo maailman 3200 luonnonvaraista tiikeriä.

      Minäkin varmasti lukisin aina metrossa, jos kulkisin sillä säännöllisesti. Se jotenkin kuuluu asiaan.

      Poista
  5. Aaaaarggghhhh, en tiennyt että tiikareitä on noin paljon vähemmän. Hermostuttava tieto. Etenkin kun tietää ettei ne ole kuolleet itsestään. Tai muuttaneet toiselle planeetalle. Vaan että syyllinen on se sama laji kun katsoo peilistä vastaan. Surullista.

    Mutta surullisista aiheista Helsingin metroon, nauratti kun luin tuoneksymisjutun;) Kalasatamahan on ihan jännä paikka, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo oli arrgghh. Ja mitä varten tiikereitäkin on tapettu. Luin nimittäin juuri, että jossain Aasiassa uskotaan, että tiikerin viiksikarvat parantavat hammassärkyä. Jotkut luonnon uskomukset ovat pahasta.

      Minua kanssa nauratti, kun tajusin, että ahaa, menen tässä kovaa vahtiua Mellunkyläään enkä rautatieasemalle.

      Poista
  6. Voiko sitä olla kuin tähti äärettömyydessä, tietämättä että sinulla on se toinen, se kaksoistähti jossain kaukana?

    Kamalan surullista ja samalla niin kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...minustakin tuo oli hirvittävän surullinen ajatus. Että voimme kiertää toisiamme jonkun painovoiman ansiosta, mutta niin kaukana toisistamme, ettemme sitä huomaa...

      Poista
    2. Minä 'kuulin' tuon kaksoistähden vain kauniina: sellainen 'unelmapartneri' jossain kaukana. Selvästi toistensa kiertämisellä on jokin tarkoitus: jos tulisivat liian lähelle toisiaan, voivat vaikka räjähtää!

      Poista
    3. Hienoa tuollainen positiivinen kanta. Kun on yksinäinen, eikä sitä kumppania ole koskaan löytynyt ja kuitenkin sisimmässään tietää, että kyllä se toinen ihan varmasti jossain on, mutta ei ole vaan (vielä) kohdannut.

      Poista
  7. Hyvä vertauskuva ihmissuhteisiin, niin totta joskus.

    Kuvasi ovat jälleen kerran kovin kauniita. Niitä katsoo aina pitkään ja useamman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tapana vertailla kaikkia luonnon juttuja ihmisiin, olen huomannut.

      Kiitos paljon, mukavaa, jos kuvista löytyy katsottavaa :)

      Poista
  8. Ah, hienoja pitsiyksityiskohtia.

    Tuo kaksoistähtilause osui niin lähelle, ettei nyt olekaan muuta sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään pitseistä.

      Minustakin on joskus tuntunut tuolta, ihmissuhteet on joskus niin kimurantteja. Mutta uskon, että ne tähdetkin voi löytää toisensa.

      Poista
  9. Todellakin metrot kulkevat kahteen suuntaan täällä metropolissa ;) Ei silti, minunkin pitää laiturilla varmistaa kummalta puolelta metro menee haluamaani suuntaan. Ei maan alla voi olla suuntavaistoa kuin siellä elämään tottuneilla kuten myyrillä ja kontiaisilla.
    Tiikerien salametsästys ym. saa surulliseksi. Niin hieno ja ylväs eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme juttu tosiaan :) Minä olin niin ajatuksissani, kun puhuin kännykkään ja on totta, että suuntavaisto menee maan alla ihan sekaisin. Siihen tuokin sähläys perustui.

      Poista
  10. Tämä tähti siirtyi tänne pakkasen ja lumen keskelle. Ja löysi taas itsensä. Täältähän minä olen lähtöisin. Tässähän minä osaa olla. Tännehän minä kuulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa pakkaseen tähti! Kiva, että teidän matka meni hyvin. Ja jännää, että juurevuuden tunne voi tulla heti, kun astuu tämän maan kamaralle. Niin se varmaan on. Ja kiva, että lunta on vielä ja toivottavasti koko teidän loman ajan.

      Poista
  11. Tosi hieno tuo paikka. Vanha lasi on niin kaunista ja pitsi ja turkoosi ja kaappi. Aina vaan kirjoitat hienoja ja ihan ohi mennen kamalia. Tuntuu, että maailma on aivan täynnä karmeita lukuja, joista ihminen on vastuussa. Tiikeri on mulle melkein naurettavan tärkeä eläin. Lempieläin. Se vaan on. Olen tartuttanut sen tyttäreenikin, vahingossa.

    Hyvää ja kaunista ja makeaa joulukuuta kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva paikka, kun sitä ei ole liikaa laitettu. Se on jotenkin luonteva ja elävä, todellakin elävän historian kylä. Minuakin tuo fakta taas järkytti, kun luin sen lehdestä. Ihan järkyttävää, miten ihminen on onnistunut ja yhä edelleen onnistuu tuhoamaan luontoa ja tappamaan muita lajeja sukupuuttoon.

      Sitä samaa sinulle!

      Poista
  12. Avarat kaksoistähdet... hyvin kaunista. Ja luonnon juttujen vertailu ihmisiin on varsin oivalluksia antavaa. "Niin ylhäällä kuin alhaalla". Tuollaiset silmälasit haluaisin. Joskus sellaiset olikin, isoisän isän vanhat, vaan minne lie joutuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, monesti tuntuu, että hyvin moni luonnon asia on sovellettavissa ihmisten välisiin suhteisiin tai ihmisen elämään ylipäätään.

      Poista
  13. En tiennyt kumpaistakaan. Aika jännää. Ja sammuneet tähdetkin valottelevat vielä. Jos siinäkin pätee samoin ihmissuhteeseen, jotku elää voi elää eri aikakaudelle, joten harmi vaan. :)
    Kuvat ja teksti ovat valovuoden mittaisen kauniit jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sekin on ihmeellistä. Että joku tähti voi sammua ja sen valo saapuu tänne vaikka kuukausia (?) myöhemmin. Siinäkin on jotain vertauskuvallista. Ja kiitos :)

      Poista
  14. täällä kierretään. ihan tietoisena. pitsiin kiertyneenä tiikerinä (kiinalaisen horoskoopin mukaan). ihan on realismia kaikki. ai että viiksikarvat. ?

    ei auta ihmisen ahneuteen mikään. eikä tyhmyyteen. voivoi.
    kello on kai jo aika paljon...ranttaliks menee taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsiin kiertynyt tiikeri...ihanan kuuloinen olet. Minä olen apina, ei mitään noin hienoa. Villaan kääriytynyt apina :)

      Ihminen on tosiaan ajattelematon, julma ja ahne. Mutta onhan meissä paljon hyvääkin, harmi ettei se vaan usein näy. Ranttaliksi juu, pitää tästä lähteä töihin.

      Poista
  15. Voi tiikereitä. Tuli surullinen olo. Oletko lukenut Yann Martellin Piin elämän? Se on hieno kirja. Odotan innolla elokuvaakin.

    Teillä lohikäärme vahti torttujen paistamista. Meillä taas yksi sellainen vahtii kirjoja. Se on rajan takaa: petroskoilainen lohikäärme.

    Valoisaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muuten ole. Mutta kirja on sillä tavalla tuttu, että kuuluu siihen osastoon, "kyllä pitäisi lukea joskus". Huomasinkin, että siitä on tulossa myös elokuva.

      Petroskoilainen lohikäärme kuulostaakin aika eksoottiselta ja harvinaiselta lajilta :)

      Poista
  16. Voi meitä ja !

    Ja sitä monimutkaista metroverkostoa!

    Tänään ajatrelin, että minun pitäisi taas alkaa käydä täälä blogissasi joka päivä, koska saan täältä niin paljon. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metroverkosto on kyllä kovin monimutkainen :)

      Kiva, jos ehdit tänne. Minusta tuntuu usein, etten ehdi ollenkaan niin moneen paikkaan ja blogiin kuin tekisi mieli.

      Poista
  17. Voi tiikereitä. Vähän tuosta syystä en lähettänyt tänä vuonna joulukortteja, vaan lahjoitin korttirahat jääkarhuille.

    Miksi meillä ei ole kukaan vieläkään paistanut joulutorttuja? Nyt on jossain vikaa ja pahasti. :\

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä! Minä lähetän, mutta olen vuosi ostanut hyväntekeväisyyskortteja. Toivon vaan, että ne rahat sitten todellakin menee järjestöjän toimintaan eikä johonkin ihan muualle.

      Teillä ei taida olla yli-innokasta tortunpaistaja-apulaista, joka mielellään paistaisi torttuja vaikka aamuin illoin.

      Poista
  18. Oh, niin kauniita tunnelmia taas! Kiitos!

    Ja olipa taas ihan huippua tavata! Liitelen jo reissullammekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja oli suloista, kiitos ihana. Minäkin liitelen :)

      Poista
  19. Jäin pohtimaan tiikereitä ja kaksoistähtiä. Minä olen Helsingissä ollut pihalla niiden kahdeksikkoa heittävien linja-autojen kanssa. Jäätyäni pois bussista huomasin olevani täysin väärällä puolen kaupunkia tietämättä missä kaupunginosassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heittääkö ne kahdeksikkoa? En ole tiennyt. En uskaltaudu bussien kyytiin. Metro ja ratikat ovat turvallisia, koska ne pysyvät raiteilla. Kun vain oppii erottamaan, mihin suuntaan on menossa.

      Poista