perjantai 7. joulukuuta 2012

Potkit minua kylkiluihin

Poliisilaitoksen ikkunassa palavat kynttilät, joku viheltelee liikennevaloissa. Kahlaamme lumessa käsi kädessä, olemme tunteneet jo yli kymmenen vuotta. Se alkoi siitä, kun potkit minua kylkiluihin.
Päivät tulevat ja menevät, joen jää vahvistuu hetki hetkeltä. Niukalti valoa ja tupsu pipon päässä.
Syön ystävän kanssa nepalilaista ruokaa, näin on hyvä.
Olemme jonkun uuden kynnyksellä. Kun jostain luopuu, saa jotain muuta tilalle.
Yksin  näkee vähemmän, toisen kanssa enemmän.

Ps. Uusin suosikkijuomani on kuohuviini + glögi. Jos ette ole kokeilleet, maistelkaa tänä viikonloppua. Kippis!

40 kommenttia:

  1. Miten hieno teksti. Lempeitä arvoituksia. Ja miten paljon lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Lunta on täällä ihan hirmuisen paljon paikoitellen. Mikä ilo kahlata tuolla vyötäröä myöten.

      Poista
  2. Ihania tunnelmia tekstissä. Näen teidät vaeltamassa siellä pitkin tuttua jokivartta!
    Huh, tuo juoma kuulostaa erikoiselta! Huh, uskaltaisikohan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täällä on tosiaan kävelty paljon lumihangessa. Tosi hyvää muuten tuo juoma, kannattaa kokeilla. Vähän glögiä pohjalle ja sitten kuoharia loput. NamNam!!!

      Poista
  3. Minustakin upea teksti.
    Ja kuvissakin tunnelmaa.

    Kuohua ja glögiä, täytyypä kokeilla, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :)
      Tuo on kyllä todella hyvä sekoitus, kannattaa kokeilla. Glögitiivistettä ja kuohuviiniä tosiaan. Tiivistettä joku yksi neljäsosa ehkä...

      Poista
  4. Erityisen kaunis tuo huurteinen ylin kuva. Joo, kuulostaa tutulta kylkiluihin potkinta. Varsinkin nuorin lapseni oikein venytteli itseään jalat kylkiluitani vasten - siis ennen syntymäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Ajattelin, että nuoremmasta lapsesta tuli jalkapalloilija, siksi kovaa se potki tuonne sisukaluihin. Mutta ei tullut, siis futaria.

      Poista
  5. Uuden kynnyksellä on aina kiehtovaa seisoa. Miettiä, mitä hyvää vanhasta haluaa kantaa mukaansa uuteen, mitä jättää taakseen.

    Kas, siellähän on enemmän lunta kuin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on aina sellaisen pysähtymisen ja miettimisen paikka. Ja joko aineellisen ja henkisen luopumisen. Täällä on kovasti lunta :)

      Poista
  6. Totta, että yksin näkee vähemmän...
    ihanat hiukset sinulla!!!
    Täytyypä maistella..
    Suloisia talvisia hetkiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin, ne ovat tytön hiukset :) Sillä on pitkät ja paksut hiukset, mulla ohuet ja lyhyemmät. Mutta kummatkin menee takkuun.

      Poista
  7. Ihanaa puhdasta lunta! Näyttää ihan keväältä, kuvissa on niin valoisaa.

    Minullakin on uusi suosikkijuoma; glühweinia + Amarettoa, sitä sain viime viikonloppuna Frankfurtin joulumarkkinoilla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli aurinkoinen päivä, niin tuli hyviä kuvia.
      Oi mikä yhdistelmä, mun pitää kanssa koittaa tuota...glühwein on ihanaa ja Amarettokin hyvää, joten namnam.

      Poista
  8. Ihanaa tunnelmaa. Kauniita sävyjä tekstissä ja kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :) Mukavaa viikon alkua sinne!

      Poista
  9. Päivät tulevat ja menevät, kyllä ja ihana tuo joen jää! Myös punainen ikkunakuva huumaa juuri nyt! Oho, mielenkiintoinen juoma... ehkä nyt on pakko testata...Ihanaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä tuota juomaa kannattaa koettaa, se on tosi hyvää. Turussa on onneksi paljon kauniita rakennuksia, joita voi kuvata ihan ilmaiseksi.

      Poista
  10. Ihanasti kuvailtu tuttavuuden alku. Sanoin lapselle, kun hän täytti kymmenen, että sitten kun on toiset kymmenen mennyt niin tuskin hän asuu enää kotona. Hälle tuli tippa linssiin ja halattiin pitkään ja piti selittää kuinka nuoret yleensä lähtee hippulat vinkuen kotoa, että niin varmasti hänkin.
    Lapselle se oli käsittämätön aika, mutta aika käsittämätön se on itsellekin. Kymmenen vuotta on niin vähän ja niin paljon.

    Maistaisin mielelläni sekoitustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teidän tyttöä. Suloista. Meidän kummatkin tytöt ovat olleet pienestä pitäen sitä mieltä, että muuttavat heti kotoa, kun vaan pääsevät. Voivoi. Ollaan ilmeisesti osattu olla sen verran kurjia tai jotain muuta, että kamala on hinku muualle. Nuorempi tuossa juuri sanoi, että muuttaa 18 tai 17-vuotiaana, jos hänellä on rahaa vuokraan :)

      Poista
  11. "Olemme jonkun uuden kynnyksellä. Kun jostain luopuu, saa jotain muuta tilalle.
    Yksin näkee vähemmän, toisen kanssa enemmän."

    Tämä puhutteli kovasti juuri nyt. Olen lähtemässä parisuhteesta, jossa minua kohdellaan huonosti. Olen kyllä sitä mieltä, että yksin näen enemmän, ja juuri siksi täytyy mennä, vaikka se onkin vaikeaa.

    Kiitos ihan mahtavasta blogista! Olet kaunis ja taitava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi. Minä toivotan sinulle voimia tuohon muutokseen ja eroon. Se on varmasti kaikesta huolimatta surullinen ja kova paikka. Mutta usein muutos on kuitenkin hyvästä, kyllähän sen sydämessään tietää. Kaikkea hyvää!

      Poista
  12. Tuosta lempijuomasta en innostunut...glögi kun ei kuulu noihin juomiini. Mutta kuohari käy, aina ja kaikkialla. :)
    Lumessa rämmimme mekin, suksilla ja ilman, koiran kanssa ja ilman. Ja vaikka sitä glögiä en juo niin siitä tulee mahtava juustokakku - sellaisen tekoon siis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, sitten vedät vain pelkällä kuoharilla :) Ja juustokakkuun kuoharia, pitääpä kokeilla.
      Lunta on niin paljon ja taas tuli lisää. Tämä on ihan uskomattoman kivaa, en muista tällaista joulukuuta. On niitä varmaan ollut, mutten muista.

      Poista
  13. Tuo talvinen sydän on lämmin!
    Rakastan talvea ja aurinkoa :)
    Oli ilo taasen lukea tekstiäsi.
    Toki sitä väritti tunnelmallaan oma melankolinen olotilani.
    Olen surkea sairastaja ja kipeänä aina melankolinen.
    Punaviiniglögi maistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja, olet siis kipeänä. No, siihen auttaa tietysti punaviiniglögi :)
      Minäkin tykkään talvesta ja auringosta, en niinkään siitä lumettomuudesta ja pimeydestä, jota Turussa usein on. Siksi tämä on ihan spesiaalikivaa.

      Poista
  14. Kaunis teksti, ja kuvat kanssa.
    Meillä on yksi joka potkii edelleen kylkiluihin jos sen vieressä nukkuu. Jostain syystä hän onnistuu aina pyörimään itsensä poikittain keskelle sänkyä, niin että muille ei sitten enää jääkään tilaa nukkua. Osaa ottaa oman tilansa, hyvä niin;)

    Meillä olis jääkaapissa juoman ainekset! Tätähän täytyy kokeilla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meilläkin muuten yöpotkija edelleen ja silläpä on vielä neljä jalkaa, jolla potkia :)
      Hyvä, että tyttö osaa ottaa oman tilansa elämässä eikä turhia kunnioita isompia tyyppejä. Joko kokeilit juomaa, oliko hyvää?

      Poista
  15. Kymmenen vuotta sitten...miten se olikin just äsken. Ihana teksti.
    Hyvä idea yhdistää nuo kaksi lempijuomaani :) kokeiluun siis!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Annanpäivää Annakaisa!
      Kaimasi väliviivalla :)

      Poista
    2. Niin nopeasti se kymmenen vuotta menee, huhuh. Minunkin lempijuomiini lukeutuvat nuo kaksi, joten tämä sitten tuplasti parempaa.

      Ja hyvää Annanpäivää tosiaan!

      Poista
  16. Hmm, mistäköhän olette tällä kertaa luopumassa? Jos olette päättäneet muuttaa yksiöön, niin en olen ihan varma olenko yllättynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lähellä osuit :) Ihan sentään yksiöön ei muuteta, eikä muutenkaan mihinkään, mutta neliöistä tässä kyllä luovutaan, joten raivaaminen, luopuminen ja siivoaminen on listalla.

      Poista
  17. Kuulostaisi hyvälle ainakin, kuohari ja glögi. Ehkäpä vielä kokeilenkin.

    Kauniit oli kuvat ja sanat. Kohta minäkin saan kahlata lumessa. Jos tarkenen. Yleensä palelee varpaita ja sormia, vaikka mitä pukisi päälle. Lapsena ei koskaan palellut, vaikka kotiin tultiin läpimärkinä. Tai paleli kyllä, mutta vasta jälkikäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole enää montaa päivää teillä, kivaa. Sun elimistö on varmaan jo sopeutunut eteläeurooppalaiseen ilmastoon ja siksi palelet täällä. Nyt on kyllä pakkanen lauhtunut, joten on ihan hyvä.

      Poista
  18. "Yksin näkee vähemmän, toisen kanssa enemmän." Totta se on . Neljä silmää näkemässä, ja kun ne kertovat toisilleen näkemänsä, siitä voisi kehitttyä jo pikku kertomus.

    Olenkin aina ihmetellyt, miksi yksin on paljon ikävämpi matkustaa kuin kaksin. Yksin joutuu kertomaan itselleen, mitä näkee ja kokee. Ihan kuin osa sitä kertomusta menisi hukkaan. Ehkä juuri se osa, joka on tärkein. Toinen ihminen on parempi kaikupohja sanoille kuin oma itse, joka tietää itsekin mitä näkee ja kokee.

    Toisaalta: ne kaksi plus kaksi silmää voivat olla samalla hetkellä aivan eri paikoissa. Ja kun ne sitten kohtaavat toisensa, onkin kaksi suuta kertomassa, mitä jännää siellä toisessa paikassa silmät olivat nähneet. Se on hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on konkreettisesti totta ja monesti ihan muutenkin.

      Minä olen usein ajatellut tuota matkustamista, etten oikeastaan haluaisi matkustaa yksin. Vaikka siinä toisaalta varmaan tutustuu vieraisiin ihmisiin enemmin, kun tulee juteltua. Mutta kertominen ja kokemusten jakaminen on hirmuisen mukavaa.

      Poista
    2. Minunkin on pakko työntää lusikkani tähän soppaan, minusta nimittäin yksin näkee enemmän. Seurassa keskittyy siihen seuraan. Mutta kaksin voi taas kokea enemmän; on rohkeampi menemään ovista sisään, paikkoihin.
      Minä matkustan mieluummin yksin, mutta myös erittäin mieluusti kaksin. Isommat porukat ovat mulle vähän liikaa, poikkeuksena oma perhe.

      Poista