Islanti - takk fyrir

Reykjavikissa on pakko ostaa villaa, jollei lankana niin sukkina, pipoina ja paitoina.
On myös pakko istua kivoissa kahviloissa, vaikka masu olisi jo ihan täynnä.

Reykjavikissa on myös ihana kävellä, jollei satu satamaan. Ja sitä sattuu aika usein. Mutta sitten voi toisaalta mennä sinne kahvilaan pitämään sadetta.

En ollut koskaan ollut hevosen selässä. Kuvittelin, että minunlaiseni viedään pikkupikkuvaellukselle helppoon maastoon. Vielä mitä. Kiersimme kahden tunnin lenkin vaihtelevassa maastossa ja ylitimme kolme kertaa joen, jonka vesi virtasi niin korkealla, että kengät kastuivat. Kaksi ratsastajaa tippui hevosen selästä matkan aikana. Ainoa ohje oli, että ohjaksista vetämällä heppa pysähtyy. Sillä mentiin ja tulin ehjänä takaisin tallille, vaikka hevoset välillä yltyivät ravaamaan. Jee! Ältra oli omapäinen, mutta kiltti.

Osa kuvista miehen, kiitos.

Kiitos Islanti ja islantilaiset. Takk fyrir. Tämä oli suuri pamaus.

Islanti - on poltettu noitarovioita

Kaikki elementit niin vahvasti läsnä: maa, ilma, vesi ja tuli. Täällä tuntee itsensä pieneksi tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Ymmärtää olevansa pieni ja samalla tuntee itsensä suuremmaksi.

Menemme pitämään sadetta vesiputouksen taakse. Ihanan absurdia.
Mies sanoo, että islantilaisilla ei ole kylänrakennusviettiä. Talot ovat irrallaan avarassa maisemassa.
Hevoset seisoo takapuolet vastatuuleen. Lampaat kurkkii lampolasta.
Kaupunkilaistyttö ei saa unta pilkkopimeässä.Avataan verhoa, nähdään tähtitaivas.

Vanha geysir on jo eläkkeellä, mutta serkku posauttelee ilmaan vesisuihkun aina, kun paine käy liian kovaksi.
Odotamme kamerat valmiina. On hullunkurista, kun joku käy ihan kuumana.

Pingvellirissä tämä maa syntyi kauan sitten tulivuorten purkauksista ja paljon myöhemmin tämä valtio, kun viikingit niin julistivat.
Sittemmin täällä mannerlaattojen repämiskohdassa on poltettu noitarovioita ja heitetty vaikeita naisia säkissä virtaan.
Mutta pääministeri viettää kesänsä täällä.

Mitä isommat pyörät sitä parempi.
Jos saisin valita, asuisin Halldór Laxnessin kotona. Käpertyisin munatuoliin ja kuuntelisin, kun Nobel-kirjailija soittaa flyygelillä Bachia.
Salka Valka.
Hyvää yötä!

Kiitos taas parhaista kuvista miehelle :)

Islanti - kuuntelemme särkyviä aaltoja

Näihin maisemiin päätimme tämän päivän. Jäätikkölaguuni Jökulsárlón on henkeäsalpaava elämys.
Eikä jää ole hiljaa, se rätisee, narisee ja pamahtelee. Aurinko on juuri laskenut ja iltarusko värjää jään vaaleanpunaiseksi ja siniseksi. Lohkareiden seassa uiskentelee hyljepariskunta. Jätämme jäähyväiset jäälle haikein mielin, kun aurinko laskee.

Ja me emme tienneet, että täällä on poroja. Niitä on itärannikolla valtavasti. Melkein yhtä paljon kuin issikoita, joita on vielä enemmän. Haaveilen lunnin näkemisestä, sillä se on minusta maailmankaikkeuden hellyttävin lintu.

Olimme niin iloisia merestä ja väreistä. Valkoisen jälkeen virkistävää vaihtelua. Atlantin aallot lyövät rantakallioihin sellaisella voimalla, että sen kuulee todella kauas. Juoksemme rannoilla riemuissamme ja etsimme kauneimmat kivet ja simpukat. Kuin olisi tullut kotiin, vaikka on kaukana sieltä.

Osa kuvista miehen, kiitos.

Kuuntelemme aaltoja, jäätä ja tuulta hevosen harjassa. Kuuntelemme särkyviä aaltoja kädet täynnä simpukoita. Olemme yksin ja yhdessä. Valaan niskanikama ja trollin käppyrä käsi. Satujen saari on täynnä yllätyksiä.