sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Unohdetaan ummehtuneet päivät


Lapsi sanoi, että kuulostan ratin takana leijonalta, joka puolustaa vasta tappaamaansa antilooppia hyeenalaumaa vastaan.
Se kertonee kaiken minusta ja autosta.
Auto pitää niin kovaa ääntä, että jalankulkijat kääntyvät kaukaa katsomaan ja loikkivat suojatieltä karkuun.
Padassa porisee itämainen porkkanaomenakeitto ja uunissa on mustikkapiirakka.
Lapsi kylvää basilikaa, krassia, pinaattia ja härkäpapua. Kesällä toivon mukaan herkutellaan.
Sohva kalpeni kesäksi ja tummat tyynyt meni piiloon.
Täällä tehdään kesälle tilaa, unohdetaan ummehtuneet päivät ja käännetään kasvot aurinkoon.Tästä illasta tulee pitkä ja valoisa.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tupluuri on hauska sana



Löydetiin kasa avaimia ja mietittiin lukkoja, jotka niillä aukeaisivat.
Mietin vieläkin niitä norsuja Intiassa, jotka yrittivät pelastaa kahta poikasta, joiden jalat jäivät jumiin ratapölkkyjen väliin. Viisi niistä jäi junan alle ja kuoli.
Mietin kaikkia niitä, jotka tekevät jaloja ja uhrautuvia tekoja.
Minä en tee mitään sellaista. Tänään kiukkuttelin, siivosin kaapin ja kiukuttelin vähän lisää.
Letuista tuli parempi mieli.


Mietin Albert Dadas -nimistä herraa, joka oli patologinen turisti. Hänellä oli äkillinen tarve kävellä pois kaikesta tutusta toisiin maihin. Tekemättä tiliä. Runaway maddnes.
Joskus minut valtaa äkillinen pakohulluus, mutta siihen auttaa lyhyt pako. Pako metsään, vessaan tai pään sisälle.
Tupluuri on hauska sana. Otin sellaiset.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Silmät väsyvät valoon


Puhuttiin, että kesän parasta aikaa on kevät.
Kun vielä suunnittelee uintiretkeä saaren ympäri, sadetanssia heinäpellolla, piknikkiä joen mutkassa, shampanjaa ja mansikoita.

Kiurut ovat saapuneet, joen jää on valkoista harsoa. Silmät väsyvät valoon.
Kone lakaisi hiekat asfaltilta ja hylkäsin talvikengät.
Istuin Pasilassa ja join kahvia. Näin junien saapuvan ja lähtevän.
Koko talvi on kulunut, en ole nähnyt alakerran vanhaa miestä kertaakaan. Odotan, että hän saapuu pihalle yhdessä silmujen kanssa.
Ystävän koira kuoli tänään.

Naisella on pinkki pipo ja se puhaltaa pinkkejä purkkapalloja aurinkoon.
Tekisi mieli nahkarotsia, kukkahuivia ja punaisia tennareita.
En tykkää junavessoista, kahviautomaateista tai hampurilaisista.
Huomenna menen bingoon.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sateenvärinen päivä odottaa kevättä


Sateenvärinen päivä odottaa kevättä kuin odotetaan rakastettua.
Minä saan paketin maapallon toiselta puolelta, mikä on yllätys. Sillä tämän piti olla se paketti, joka oli kadonnnut. Sain jo tilalle toisen paketin. Ja sitten tämän kadotetun. Niin voivat kadonneiksi luulleet muuttua löydetyiksi. Kiitos rakas.
Samaan tapaan löytyivät sukulaisetkin idästä, kun rajat avattiin. Niin paljon vuosia siinä välissä. Ja sanoja, joita sitten tapailtiin.

Kun mies tulee kotiin se sanoo:
"Täällä on astiat likaisena ja vaimo kauniina."


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Äiti parsi peukaloni


Heräsin metsälähiössä. Äiti oli leiponut lohipiirakkaa ja parsi peukaloni.
Junassa mies oli kovin tärkeä, mutta vailla järkeä.
Lauttasaaressa tuuli, juotiin kahvia ja puhuttiin trendeistä. Ai niin, ja argentiinalaisesta tangosta.
Sitten oli nepalilaista ruokaa ja suomalaista keskustelua. 
Ai että olen taas mennyt junalla.
Minibistrokärrymyyjä huusi ovelta: ”Mitäs tänne?”
Ja nainen takana totesi: ”Jätkä on niin kuivunut, ettei kehtaa mennä avaamaan ovea.”
Illalla mentiin työhuoneelle ja lauloin kaksi tuntia. Patoumat lähti.
Sitten muistettiin lapsi, haettiin se ja tultiin kotiin.  

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kalojen hopeakyljet hohtavat

Kevät alkaa virallisesti siitä, kun juodaan kaakaota Naantalissa, ulkona auringossa. Eikä minulla ole aurinkolaseja. Meren selkä on täynnä pilkkijöitä. Minä en ole koskaan pilkkinyt, paitsi luennolla.
Jäätyneen kannen alla kalojen hopeakyljet hohtavat. Minulla on liian vähän päällä ja palelen. Lupaus, joka lunastetaan vähän myöhemmin.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Käsi kädessä sumun kanssa


Kuljen käsi kädessä sumun kanssa. 
Pidän siitä, että taivaan palaset ovat harmaita hylkeitä. Olen herännyt liian varhain, kummallista.
Yht´äkkiä hiljainen, kaikesta kiireestä tietämätön tunti on tässä.
Nainen ikkunassa, jyrsijän yläpuolella, nukkuu vielä, kun nousen linja-autoon. Sumu seuraa minua Helsinkiin.

Me odotamme Godota, mutta ei hän tule. Onko elämä vain pitkä, turhauttava, sumea, toivoa kipunoiva, mutta petollinen odotus?
En halua hukata tätä päivää odottamalla huomista. Haluan tarrautua sekuntiviisariin ja kohota taivaaseen.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kolme haastetta

Olen saanut monta haastetta, kiitos. Tässä tulee vastauksia:

Outilta sain auringonsäteitä ja kysymyksiä. Kiitos ihana.
Lempivärini: Juuri nyt vihreä. Odotan kevättä.
Lempieläin: Lunni
Lempijuoma: Vesi
Antaa vai saada lahjoja: Antaa, vaikka on kiva saadakin.
Lempikukka: Syreeni
Lempikuvio: Ympyrä
Intohimo: Sanat
Lempinumero 8

Miralta sain haasteen kertoa 7 random-faktaa itsestäni. Kiitos kovasti. Minusta tuntuu, etten keksi enää mitään, mitä en olisi kertonut. Tässä siis kertausta ja jotain uutta:
1. Kerään karttoja
2. Olen huono suunnistamaan
3. Mutta hyvä lukemaan karttoja
4. Haaveilin lapsena hortonomin työstä
5. Hankin talon ja puutarhan
6. En jaksanut hoitaa puutarhaa, joten myin talon ja puutarhan
7. Haaveilen silti kaupunkipalstasta ja isosta kurpitsasta

Istanbulin ystäväni Mine haastoi kertomaan vähintään kymmenen hyvää mieltä tuovaa asiaa. Joten, tässä asioita, jotka tuovat minulle hyvää mieltä:
1. Takkatuli
2. Villasukat
3. Suklaa
4. Laineiden liplatus
5. Kartat
6. Tarinat
7. Horisontti
8. Metsä
9. Kanootti
10. Koiran häntä

Kippaan tämän haasteen seuraaville ihanille blogeille. Valitkaa vapaasti, mihin haasteeseen haluatte vastata tai vastatkaa vaikka kaikkiin. Ja jos joku muu haluaa tarttua haasteeseen, tervetuloa.

1. Himalainen
2. Tie on kevyt
3. K niin kuin koti
4. Haavetar
5. Björkbacka

Niin ja hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille!


maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hämähäkin rihmasta voi tehdä viulunkielet


Nämä siipirikot päivät, joissa ei ole mitään järkeä.
Mutta on läpättävä kevätriemu, levottomat silmät, hapuilevat aamut.
Hämähäkin rihmasta voi tehdä viulunkielet.
Olen niveljalkainen ja kovapäinen - lapsen pää on kiveä, aikamoinen pässi. Kivi paperi sakset.
En saanut poikaa, joten polvet eivät parantuneet. Miehen vika siis.
Lapsi valokuvaa sokeritoukkia. Koira syö sokeritoukkia, vaikka niillä olisi nymfivaihe. Nuoret nymfit ovat nopeimpia. Ne tulivat maapallolle jo ennen torakoita ja ovat levinneet kaikkialle. Kosmopoliitit.
Minä en ole nymfi enkä kosmopoliitti.
Äidin täti oli rukoilija-Sirkka.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Vain kuningatar selviää talvesta

Kuvat miehen, kiitos
Olemme junassa. Nainen viilaa kynsiä aurinkolasit päässä. 
Iho on rypistetty valkaisematon voipaperi. Mietin, minkä ikäinen hän voisi olla. Veikkaan 72.
Että minä en koskaan viilaa kynsiä. Käytän huulipunaa vain juhlissa.
Se kaivaa rähmää silmistä, katselee itseään peilistä kriittisenä ja ihaillen.
Laittaa silmätippoja, en näe mitään eroa. Ja sitten takaisin ne aurinkolasit.
Piirtää huulet, sormukset helisevät.
Minä juon kahvia ja olen arkinen.
Opin juuri, että Suomessa on 40 hyttyslajia, voitteko kuvitella. Lintuhyttynen on kevään ensimmäinen lentävä hyttynen, sillä se talvehtii aikuisena.
Minäkin talvehdin aikuisena, tai ensimmäiset vuodet talvehdin lapsena.
Sitten on vielä sokkopaarma ja suppupaarma. Minusta tuntuu, että on myös suppuihmisiä.
Toissapäivänä söin suihkussa juustoa. Voitte lisätä sen siihen listaan.
Aurinko meni pilveen. Höh, olisi väistänyt. 
Vain kuningatar selviää talvesta. Aurinkolasit päässä ja piikki piilossa.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Päivät viikattava elämän pinoon


Makaamme Haavettaren kanssa nuorisotalon lattialla, viiden metrin päässä laulaa Yona. Kuljemme Unelaan, missä kettu juoksee taivaankannen poikki, tulikettujen turkit lyövät kipinää taivaalle, nukahdamme talviunikarhun kainaloon.
Silmissäni valokuva, jossa kiinalainen morsian heittäytyy morsiuspuvussaan talon ikkunasta ja hääväki tarrautuu häneen, ettei hän tippuisi kuolemaansa. Sen piti olla elämän onnellisin päivä.
Sumu peittelee talot ja joen, jonka rannassa vanha pariskunta suutelee. He tuovat mieleen toisen kuvan toisesta suutelevasta parista.
Arki tuntuu hyvältä, kaipaus on koteloitava, sanat kirjoitettava, bussien pysyttävä tiellä, aamulla herättävä, päivät viikattava elämän pinoon.

Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana Islannissa. Teitä on niin paljon, olen häkeltynyt.