Saari on palasina ruokapöydällä

Osa kuvista miehen, kiitos.

Herään aikaisin, kun aurinko siivilöityy huoneeseen valkoisten verhojen lävitse.
Joutsenet tekevät kauloistaan sydämen, parittelevat meren lahdella.
Mont-Saint-Michelen saari on palasina ruokapöydällä ja luen rakkaudesta Lahoressa.
Mietimme, voiko takin jo jättää naulakkoon.

Teen kuivaustelineestä harpun

Teen kuivaustelineestä harpun ja soitan serenadin sokeritoukalle.

Mietin onko lintua, jolla on korkeanpaikankammo tai lentopelko.

Sitä, että parittelun jälkeen muurahaiskuningatar sukii pois siipensä. Jää pesänsä vangiksi. Kuinka moni nainen tekee niin?

Lapsen lohikäärme oppi eilen lentämään.

Sen siivet lieskoina nuolevat pilviä, sytyttävät taivaanrannan tuleen.

Peppi tulee seteliin

Peppi tulee seteliin ja Jennillä on vatsatauti, Sauli uskoo hänen tointuvan. Jee.
Kadulla vastaan käveli nainen turkishatussa, toinen t-paidassa. Rva Velmu Pahka pyysi vettä ja annoimme sitä hänelle.
Lapsi teki lohikäärmelle suitset ja valjaat. Luki sille geologiaa.
Lohikäärmestä tulee oppinut lisko. Se väittelee aiheesta: "Tulen syöksemisen intertekstuaaliset kytkennöt lohikäärmekirjallisuudessa Cervantesin jälkeisessä ajassa".
Pesen tässä samalla hampaita ja mietin ulosteensiirtoja. Annostelen koiralle iltapalan. Alakerran pubissa pyörii lentopallo.
Tänään farkkutakki oli liikaa ja pullo viiniä liian vähän. Miettikää sitä.

Junakohtaukset eivät tänään suju

Luoja näitä helmeileviä kevätpäiviä. Laivoja laitetaan kuntoon, puunataan kansia, viritellään tuoleja. Kohta istumme taas siellä ja juomme poreilevia juomia myöhään iltaan.

Junassa mies lukee Maaseudun tulevaisuutta, sen kädet on tehty taikinasta. Nainen piirtää silmille ääriviivat.

Pellolla lojuu kylpyamme.

Konduktoori kuuluttaa: "Junakohtaukset eivät tänään suju aikataulun mukaan".

Minä opin mitä on raakapurje, priki ja täystakiloitu.

Seison halkolaiturilla ja lounastan hyvässä seurassa.

Kotimatkalla ostan kirjailijalta ritariromaanin, se vetää niitä kärryissä mukanaan.

Mies junassa sanoo: "Vihdoinkin jotain sulkeutui, jotain voi jättää jälkeensä."

Ehkä se on talvi.

Pesty ikkuna, laulettu laulu

Minulla on liian pitkät varpaan kynnet ja kiharoita otsalla.
Sain eilen lahjaksi laastaria.
Lapsi teki ystävän menehtyneelle gerbiilille puisen ruumisarkun, hautajaiset ovat ensi viikolla. Gerbiili saa viimeiselle matkalle mukaansa pähkinöitä ja rusinoita. Se kiedotaan valkoiseen käärinliinaan.
Sitten on ollut vielä föriajeluita, pieni nahkainen laukku, shampanjaa, sanoja maailman laidalta ja laidalle, Silene Lehdon ihania runoja, kysymys: kuinka paljon barbie painaa, unelma saaresta, pitkä kuuma suihku, salsaa, valoisia iltoja, pesty ikkuna ja laulettu laulu.
Ja ihana paketti Olinalta. Kiitos maailman kauneimmista tumpuista ja suklaasta. Tuntuu hyvältä piilottaa kädet johonkin niin suloiseen.

Sibeliuksen oikea käsi oli lyhyempi

Hämeenlinnassa opin, että Sibeliuksen oikea käsi oli hiukan lyhyempi kuin vasen.
Että seitsemännen portaan enkeli ei todellaan tuo lapsia maailmaan, mutta ehkä se vie pieniä lapsia taivaaseen ilman syytä.
Että Laurellin omenakakku on aika loistavaa.
Että yhdessä illassa voi päästä hyvin lähelle, kiitos Marjatta sykähdyttävästä illasta.
Tänään olen laulanut nälkalauluja, koska kukaan ei jaksa mennä kauppaan tai tehdä ruokaa.
Olen katsonut hymyilevää koiraa kuljetuskärryssä. Vastatuulessa sen korvat lepattavat.
Luulen, että kevät on vihdoin täällä, vaikka palelee. Jäätelökioski on ainakin avattu ja skillat kurkkaavat ujoina mullasta.

Maailman suurin tuhatjalkainen

Härkäpapu kasvoi viime yönä 4,5 senttimetriä. Jos se jatkaa samaa tahtia, voimme kiivetä loppukesästä kuuhun.
Lainasimme kirjastosta 21 kirjaa, niillä pärjäämme kaksi viikkoa, kun kirjasto on kiinni.
Muinoin eli sudenkorento, joka oli 75 senttimetriä pitkä. Maailman suurin tuhatjalkainen oli 2,6 metriä pitkä, metrin minua pidempi. Maailman suurimmalla kalalla oli jopa yli 40 000 hammasta.
Tässä tämän päivän tärkeitä lukuja.
Luulen, että härkäpapu kasvoi tässäkin välissä. Menen mittaamaan.

Opin tekemään sormikkaista pupujussin

Sain lahjan: nipun kirjeitä, jotka kirjoitin ystävälle lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Aika hämmästyttävää tutustua omaan itseen, matkustaa ajassa niin kauas taaksepäin ja muistaa se kaikki. Ja ei muistaa. En muistanut, että olin niin dramaattinen ja määräilevä. Olisinko ystävystynyt itseni kanssa...enpä tiedä.
Muuten oli leppoisaa, rentouttavaa ja ihanaa.
Opin tekemään sormikkaista pupujussin.
Hävisin litsauskilpailun.
Kiersin järven.
Luin Hullun.
Kannoin täysinäistä oksennuspussia kaupungilla.
Istuin oluella sen ystävän kanssa, jonka äiti oli kauan sitten Kääpän kaunein myyjä.
Löysin pääsiäismunan.

Päivät ovat sellaisia, piripintaisia

Suihkukoneen vana on siveltimen veto sinisellä taivaalla.
Joki ryöpsähtää lähes yli äyräidensä, kuin lasi josta on hörpättävä, ennen kuin nostaa sen huulille.
Jotkut päivät ovat sellaisia, piripintaisia.
Unohdin, mitä katseeni etsi vastarannalta. Sieltä kantautuivat jazzin sävelet hotellin baarista.
Heleäluinen tyttäreni, häntä minä etsin, mutta hän oli jo mennyt.
Mietin Hainanin lohtunaisia, heitä jotka itkivät niin paljon, että sokeutuivat. Niin paljon kätkettyä häpeää ja surua, runneltuja siipiä ja revittyjä  unelmia.
The story of love is hell, kirjoitti vanki Kakolan sellissään.
Museon lattialla nokosilla Jan Kailan ikuistamat ihmiset.
Huomenna nousen idän pikajunaan, tapaan rakkaita, syön pashaa ja piilotan suklaamunia. Suloista pääsiäistä kaikille!