Hiljaisuutta, joka jäi muurin taakse

Oi näitä suloisia päiviä ystävien kanssa. Tänäänkin tarkenin vielä syödä ulkona jokivarressa, puiden siimeksessä.

Olen polkenut Barbaran kanssa kohisevan meren rannalla. Miettinyt hiljaisuutta ja rakkautta, joka jäi muurin taakse.

Olen miettinyt Fannya, joka maalasi mustaa ja valkoista. Miettinyt häntä, joka luopui taiteestaan, koska ei saanut sille arvostusta.

Rakastan näitä iltoja, kun aurinko paistaa vihreän lehvästön läpi olohuoneeseen ja leikkii seinällä.

Ja julistan sen nyt virallisesti: meillä on kanikuume.

Puut polvistuvat tuulessa

Tämä oli se aamu, jolloin puin ensimmäistä kertaa takin päälle.
Jäätelökioskit ovat sulkeneet luukkunsa ja taivas kaatuu pisaroina niskaan.
Juostaan koiran kanssa metsässä, ollaan kuurupiiloa ja kolmiloikkaa.
Puut kumartavat ikkunan takana, polvistuvat tuulessa.

Laitetaan kanit kaarnaveneeseen

Sellaisina päivinä, kun syksyn jo aavistaa, muttei vielä halua ottaa sitä vastaan,
voi mennä saareen
istua kanervikossa ja lukea runoja.
Pisarat pilkuttavat kirjan sivut. Kaksi kania ilkamoi.
Katsotaan pilviä ja metsä tuoksuu.
On äkkipikainen aurinko ja kypsyvät puolukat.
Avaimella kaiverretaan mastoille paikat. Laitetaan kanit kaarnaveneeseen ja lähetetään maailmalle.

Sähkökaapissa kummitus

Mennään junalla, ollaan ajoissa. Aamupilvillä kultareunat, viljapelto säkenöi.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa: miten sähkö kulkee langassa ruispellon yllä ja ääni valtameren alla. Miten lentokone pysyy ilmassa ja sukellusvene pinnan alla.

Juon kahvia junassa ja toivon kaikenlaista: taloa maalta ja venettä vedestä.

Että olisi siivet ja enemmän aikaa. Ettei unohtaisi tärkeitä juttuja, mieluummin kaiken epäolennaisen.

Vasikat nukkuu sylikkäin, varikset rivissä langalla. Sähkökaapissa kummitus.

Tapaan suloisen pienen neidin ja hänen suloisen äitinsä. Saan silittää poskea. Nämä ovat niitä tärkeitä.

Meillä on kahdeksan jalkaa

Juoksemme koiran kanssa heinikossa, hengästymme. Hullaannumme kesästä, joka jäi sittenkin.
Tyttö on suloinen ja viisas. Minä rakastan häntä.
Koira on suloinen ja viisas. Minä rakastan häntä.
Meillä on kahdeksan jalkaa ja ajatuksia enemmän kuin mihin on totuttu.
Monta kilometriä kallioita, heinää, kuivuneita niittyjä, paahtuneita käsivarsia. Syliä, syliä, syliä.
Tämä on lahja, jonka haluaisi antaa jokaiselle.

Luin Maihinnousun ja nousin maihin

Kävelin sateessa reikäisin kengin.
Luin Maihinnousun ja nousin maihin. Siitä lautasta, jota föriksi kutsutaan.
Osallistuimme Ravintolapäivän kakkukesteihin ja lauloimme Toisen kerroksen lauluja.
Sade on suhinaa lehmuksissa ja ropinaa peltikatolla.
Lilja Rönsy muutti meille asumaan.

Oli taivaallinen kesäsade

Oli taivaallinen kesäsade ja se tuoksu sen jälkeen. Höyrystyvä maailma ja upea kertomus.

Piti mennä saareen, mutta lapsi sairastui.

Pysymme siis kuivalla maalla, luemme kirjoja, piiritämme sohvan, puemme päivän yllemme kuin peiton.

Olen Haja Mielinen

Kaikkea ihan hassua:

Lapsella on kurkku kipeä, ei voi syödä kulmikkaita ruokia voimalinjojen alla.

Koiran keksipurkissa vallitsee subtrooppinen ilmasto ja lapsen taskulamppu näyttää pippurimyllyltä.

Muuten on ollut sellaista kepeää, rokokoohenkistä.

Monteverdin sävelmiä, kuolemantanssi, italialaista jäätelöä, pihakirpputori, uusi rautainen hevonen, tennarit, kukkakimppu ja runoja.

Olen Haja Mielinen ja pääkalloista kasvaa puita.