keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Isoa kidustaan aukova luupää


On mietitty koppakuoriaisia. Niillä on hellyttäviä nimiä vai mitä sanoisitte näistä: vähämyyräkiitäjäinen, härmejäärä, aarnivilistäjä ja kaskikeiju.

Olipa kerran kaakonmantukuntikas.
Se oli vähän kantikas ja siksi suruinen.
Sitten se tapasi hiesusilosonkiaisen
aikamoisen kontiaisen.
Ja ne rakastuivat tulisesti.
Nyt molemmat ovat kuolemassa sukupuuttoon - epäreilua.

Tyttö kysyy: Miksi elämä on niin raakaa? Miksei se ikinä kypsy?
Tehtiin kortti, jossa oli hauska lause: "isoa kidustaan aukova luupää murjottaa".
Taittelin kaksi tuntia origameja ja sormia pakottaa.
Vessan lattia oli äsken puhdas. Nyt siellä on parta.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Sydän voi mennä sijoiltaan

On syöty avokadopastaa, katseltu Susanne Bieren leffoja ja loikittu kanin kanssa pitkin poikin, unelmaloikin.
Sen turkki on pehmeämpää kuin mikään. Sen silmät on suloisemmat kuin mikään.
Laatikosta löytyi tuorekelmupaketti, joka on valmistettu Länsi-Saksassa. Herranjestas, se on aika vanha. Muistan, kun muuri murtui, kuinka maailma meni sijoiltaan.
Mutta sydän voi mennä sijoiltaan, kun sylissä on kani.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Väkivallasta, lumenluonnista ja tähtitaivaasta

Voi mikä viikko.
Olen istunut yhteiskeittiössä ja nauttinut brasilialaisen ja eteläkorealaisen kokin kimbap-kääryleitä, lohta ja sitruunariisiä.
Olen tavannut lahjakkaan kirjailijan keltaisessa kartanossa ja juonut vihreää teetä. Puhuimme väkivallasta, lumenluonnista ja tähtitaivaasta.
Olen syönyt jäätelöä kotipöydän ääressä suloisen pikkutyypin ja hänen äitinsä kanssa. Kani heilutti korvia ja pikkutyyppi nauroi.
Olen kyläillyt kauniissa kodissa ja sylitellyt kuumeista vauvaa. Se oli hiljainen ja lämmin parituntinen kiireisen viikon kainalossa. Kahvia ja ruisleipää.
Olen syönyt synttärimunkkeja ihmisten kanssa, jotka kaikki runoilevat. Me luimme toistemme runoja ja eräs meistä täytti vuosia.
Olen istunut lainakodin keittiössä ja syönyt tomaattivuohenjuustokeittoa. Taivas oli sininen sametti ja  mieli hyvä. Eräs projekti sai välitilinpäätöksen.
Niin paljon herkkuja ja ihanaa seuraa.

Ja erään ikimuistoisen yön makasin vessan lattialla vatsakipuisena. Mutta se ei liittynyt mitenkään mihinkään.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Minä olen Rauha

Minä olen Rauha. Tyttö löysi minut hylättynä lattialta. Minulla oli paljon karvattomia laikkuja ja olin kovin pelokas.
Pääsin heti hellään huomaan, kun tyttö teki minulle ryijysolmuilla uutta turkkia. Hän harjasi sen kanin karstalla ja silitti minua aamusta iltaan.
Nyt seikkailen ympäri taloa. Samasssa huoneessa asuu valtavan kokoinen pitkäkorvainen tyyppi, sitä sanotaan kaniksi. Gerbiilit ovat minun kavereita.
Syön viljanjyviä, kuivattuja herneitä ja kauratyynyjä. Mutta kohta herkuttelen pizzalla, se on jo uunissa.
Herkutelkaa tekin! Hyvää viikonloppua!

torstai 15. marraskuuta 2012

Pieni Karhu vilkutti

Taivaalla on Otava. Istun kylmässä autossa ja katselen ylöspäin. Pieni Karhu vilkuttaa, ei se olikin lentokone. Hevonen kävelee peltilehmän ohi ja kissa hyppää konepellille. Kukko kiekuu tallin takana.
Tämä on mimun pimeämaantienvarsi-tuntini.
Hevosen harja on kuin Tina Turnerin moppitukka. Minulla on takkutukka.
Tänään pöytäseurueeseeni kuului pieni ihminen, joka heitteli pavut lattialle ja hymyili hellyttävästi. Seurueeseemme kuuluivat myös norsu ja seepra. Juteltiin niitä näitä.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ja tykki ampui lunta

Ihmeellinen, hidas aamu. Haarautuvien puiden metsä.
On istuttu kahvilassa ja kuunneltu runoja. Oli Beninin aurinko, Kullervon askeleet ja anarkistiset lauseet.
On ajettu  maasturilla jyrkkää rinnettä ylös, nähty auringonlasku. Ja tykki ampui lunta.
Olen istunut kymmenen tuntia junassa, nähnyt taloja, joissa voisin asua, taloja, joihin en koskaan haluaisi asettua.
Luurankojen keskellä mietimme Kuningas Oidipuksen tragediaa, miten ennustukset toteuttavat itsensä. On varottava mitä toivoo.
Nyt toivon kupillisen teetä, näkkileipää ja villatakin. Siinä ei ole mitään vaaraa, paitsi polttaa kielensä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Raiteet ovat lupaus


Raiteet ovat lupaus. Viivasuora pakotie toiseen kaupunkiin.
Pendolinossa ikävöin vanhoja pikajunia, joiden laulu on kolinaa ja natinaa.
Tänään vanha kunnon pikajuna vei hyvään seuraan kahvilaan, kirppareille ja kylään naisen luo, jota en ollut ennen tavannut.
Raiteet ovat kuljettaneet minua kohtaamisiin, jotka ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen.
Joskus menen raiteiltani, mutta sitten palaan takaisin.
Siinä minä taas olen, asemien välissä, matkalla jostain jonnekin. Ja vesi laveeraa metsänlaidan.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Muisteltiin pyhiä

Paljon hiljaisuutta, valoa, joka taittuu. Koira kainalossa, pää tyynyllä.
Tyttö on viisas ja suloinen. Ollaan pitkästä aikaa yhdessä aamusta iltaan.
Mietitään omenahyvettä, unohtuneita otteita kitaran kaulalla, pupun ruskeita silmiä.
Unohdettiin viedä kynttilät, mutta muisteltiin pyhiä, jokaisella aikansa.
Meillä oli hyvä, mies teki kalakeiton, me söimme sen.
Tyttö ojensi kätensä, minä syleilin häntä ja jossain oli ilotulitus.