keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ei rata rannalla kulje


Miehet sulattavat maata, heijastavissa takeissaan.
Juna on valaistu putki mustassa maisemassa. 
Haluaisin herätä vasta auringon kanssa. Sitten mollottaisin kaiken yllä ja menisin maata ennen muita.
Retkikunta lähti valloittamaan Etelämannerta, minulle riittää rantarata. Sekin on huijausta, ei rata rannalla kulje. Minä kulkisin mieluiten rantoja pitkin, kun aurinko nousee tai laskee. 
Kun päässä on tupsupipo ja harteilla ruudullinen takki. Se maksoi neljä euroa. Ostin kaksi, kun oli niin halpaa.

16 kommenttia:

  1. Nyt löysit takin! Ja vielä tuplaten. Niin kävi minullekin, kun lähdin uffilta takkia katselemaan, kahden kanssa tulin pois. Hyvä kun otin kummatkin, ovat olleet ihania.
    Ja siellä on aurinkokin. Ei ole mollukkaa täällä näkynyt, kaunista on kyllä muuten; puut paksussa valkoisessa pörhökuorrutuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin löysin! Jee! En osannut päättää kumman otan, niin otin kummatkin. Oli nääs uffin neljän euron päivä. Ne on melkein samanlaisia, muttei se mitään, tykkään kummastakin.

      Vähän huijaan, koska aurinko oli lauantaina Helsingissä. Täällä ei ole aurinkoa näkynyt aikoihin.

      Poista
  2. Rantarata ja rantatie - kivahan niissä on kulkea. Ne harmittavat vain jalankulkijaa.

    Täällä alkoi pärske ja nenä vuotaa. Maanantaina pitäisi olla reissussa, joten toivon taudin olevan ohikiitävää.

    Äsken olin kukkulalla ja mietin teitä. Istuin sentään toisessa kulmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, että olet sairastunut juuri reissun kynnyksellä. Pidän peukkuja, ettei pärske ihan mahdottomaksi yltyisi.

      Sillä ihanalla kukkulalla...tuli äkkinäinen ikävä sinne teidän kaupunkiinne. Se on ihan pikkuriikkisen myös meidän kaupunkimme, ainakin ikävöin sinne usein :)

      Poista
  3. "Ranta"radan pitkissä tunneleissa sattuu korviin. En tykkää, en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla menee vain korvat lukkoon, onneksi.

      Poista
  4. Takki on ihme juttu. Minulla ei ole koskaan täydellistä sellaista. Silti niitä on lukematon määrä. Ja taas etsin takkia. Tyttöni sanoikin, että minun pitäisi ostaa jotain muuta vaatetta, eikä takkia, koska niitä jo on. Tein kerran päättötyönkin takeista. "Kietaisusta takkiin." :)
    Muistatkos, kun Dominick Arduin katosi yrittäessään hiihtää Pohjoisnavalle? Mysteerinen tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli pitkään takkikriisi, mutta nyt olen ainakin tyytyväinen. En millään minäkään meinaa löytää täydellistä takkia. Ehkei sellaista edes ole. Sun päättötyön aihe kuulostaa mielenkiintoiselta.
      Ja muista, kun hän katosi. Se oli jotenkin hirmu traagista, eikös hän ollut menettänyt jo varpaansa seikkailleensa. Mutta juuri luin tuolta jostain, että joku on uskonut, että hän olisi sepittänyt koko elämäntarinansa ja olisi lavastanut oman kuolemansa, en kyllä usko.

      Poista
  5. Auringon kanssa yhdessä herääminen on kyllä niin ihanaa. Tänään kylläkin menin nukkumaan uudelleen auringon heräillessä ja heräsin valoisuudessa. Äitiyslomalaisen riemuja. Mutta en osaa mennä auringon kanssa yhdessä nukkumaan. Vaikka yrittäisin, jämähdän seuraamaan yön pimenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä käyt sitten ihan eri tahtiin auringon kanssa :) Äitiyslomalla oli kyllä ihanaa, kun ei tarvinnut välittää kellosta. Tai lapsi oli kello ja muuten oli ihan sama, milloin teki mitäkin.

      Poista
  6. Kaksi takkia lämmittää paljon, varmasti sekä kehoa että mieltä. :) Ihana valo kuvissa, teki hyvää katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nehän voi pukea vaikka päällekkäin :) Olikin upea auringonpaiste, onneksi tänäänkin näyttää paistavan.

      Poista
  7. Etsin rantoja jokaisella matkalla. Käytännössä se on monien, näennäisesti turhien, kiertoteiden ajamista. Mutta ei turha aina turhaa ole, eikä turhan ja tärkeän erottaminen toisistaan ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin mieli vetää jotenkin rannalle, joku magneetti varmaan. Ja totta, turhaa ja tärkeää on vaikea erottaa. Usein se, joka tässä hetkessä tuntuu turhalta, osoittautuu isommassa mittakaavassa kovin tärkeäksi.

      Poista