sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sade jäätyy ikkunaan

Idän linja-autossa sade jäätyy ikkunaan. Miehet pilkkivät järven jäällä.
Tapaan appelsiinipojan ensimmäisen kerran. Tätä en unohda koskaan.
Aloitan aamun Créme de Cassiksella ja Emilia Torrinilla.
Itken teatterissa ja istun baarissa yöhön asti. Kaupunki näyttää rumalta, mutta ihmiset ovat kauniita ja rakastuneita.
Bussissa huudetaan takaovelta Kiitos ja kassoilla rupatellaan. Siellä on toisenlaista.

40 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olin lapsuuden maisemissa, mutta tulin jo takaisin.
      Tuo on muuten gerbiili :)

      Poista
  2. Meillä on täällä idässä vähän toisenlaista... Vielä joku kerta näytän kauneuttakin!

    Hmmm, appelsiinipojasta soisin kuulevani lisää!
    Ja Emilia Torrini on ihana! Voisit tykätä Lenkasta, jos tykkäsit Emiliasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kerralla :) Sitten mennään tanssimaan ja etsitään kaikki kauniit talot.

      Appelsiinipojasta saat vielä varmasti kuulla :)
      Hei, nyt Lenka soi taustalla. Tosi kivan kuuloista, kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Välittämistä busseissa ja kassoilla, usein ajattelen, että vaikka on monia asioita, joita ei täällä ole, mutta on myös monia joita on, joita ei aina edes huomaa, että tosiaankin tuollaista välittämistä täällä pienessä paikassa on. Tulipas kumma virke, mutta tunnistin kassa- ja bussitilanteet :)

    Appelsiinipoikaa jäin myös miettimään. Oi kerro lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomaan tuon kulttuurieron heti, kun suuntaan nokkani täältä länsilaidalta sisämaahan.

      Appelsiinipojasta olen kuullut tarinoita vuosien ajan, mutta nyt tapasin hänet ensimmäisen kerran. Loppu jääköön arvoitukseksi täällä blogimaailmassa :)

      Poista
  4. Minä olen huomannut, että kun rupattelee kassalla tai kiittelee bussikuskia, niin saa rupattelua ja kädenheilatuksia takaisin - täällä pääkaupunkiseudulla. Ehkä siirrän itää etelään, ainakin vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Useinhan se metsä vastaa niin kuin huudetaan. Olen kyllä samaa mieltä, mutta tuntuu, että minäkin muutun, kun menen idemmäksi. Käyttäydyn eri paikkakunnilla eri tavalla, hassua.

      Poista
  5. Tää on niin tylsää kommentoida taas samoin, mutta kun sun kuvat vaan on niin hienoja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos :) Musta taas tuntuu, etten saa nyt pimeänä vuodenaikana otettua oikein mitään kuvia.

      Poista
  6. Minä itkin (salaa) teatterissa,
    vaikka esityksen jälkee totesin muiden silmistä,
    että joku toinenkin oli itkenyt.
    Ostin eilen äänitteen esityksestä.
    Nyt saan itkeä vapaasti kaikki tukahduttamani kohdat.
    Musiikki kun soljuu, katselen esitystä mielessäni yhä uudestaan.
    Kallis lippu maksaa nyt itsensä takaisin
    eikä haittaa vaikka katselen ilman laseja ja vuolaiden kyynelten läpi.
    Hyvin näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itken usein teatterissa. Liikutun ihan hassuissakin paikoissa. Ja musiikki on jotenkin erityisen koskettavaa. Se menee kaikkien suojamuurien läpi suoraan sydämeen. Sniif.

      Poista
  7. Nyt halajan tietenkin munkkia! Mikä pieni otus tuo onkaan, söpö. Minäkin muutes istuin tahtomattani eilen baarissa, mutta vain puoleen yöhön asti, kun piti aamulla herätä aikaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on gerbiili-herra, asuu meillä - sekin. En minäkään kovin myöhään istunut, kun oli samoin aamuohjelmaa, mutta kivaa olla.

      Poista
  8. Minunkin kahvini kaipaisi munkkia. Ikkunat eivät ole jäässä, mutta kylmä täällä taas on. Istanbulin kevättalvi ei osaa oikein koskaan päättää, että millaista keliä antaisi. Näin veivaamme neljästä asteesta kahdeksaantoista. Täytyy siis ennen ulos lähtöä käydä parvekkeella testaamassa, että mistä tänään tuulee ja puetaankos päälle toppaa vai villatakkia.

    Ja mikä on appelsiinipoika? Pitäisikö se kaikkien tietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 18, oi että. Täällä on vielä pakkasta, vaikka nyt sataakin melkein vettä. Ja on harmaata. Koko viime viikon paistoi aurinko, mutta viikonloppuna, kun olisi voinut ulkoilla päiväsaikaan, oli ihan pilvistä. Aurinkoa on ikävä.

      Ei tarvitse tietää, jokainen saa kuvitella hänet ihan itse :)

      Poista
  9. Ja teillä on nyt Reidarinkin näyttely siellä Turus.
    Minusta tuntuu, että olen aina pohjoisen tyttö, vaikka 15-vuotiaana muutin Torniosta pois. Täälläpäin ihmiset ovat yhtä tasaisia, kuin luontokin, hillittyjä, selkeitä,
    mahdollisimman nautraaleja.
    Eron huomaa aina, aivan sama mihin suuntaan menee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Senkin aion visusti mennä katsomaan.
      Jotain eroa ihmisissä kyllä taitaa olla eri puolilla Suomea, vaikka vihaankin yleistyksiä. Voi myös olla, että asennoidun itse eri tavalla idempänä ja siksi kuvittelen, että on eroja. En tiedä.

      Poista
  10. Ihana tuo tillittävä pieni otus.
    Munkkikaakaot maistuis, ja lepo.

    Oikein ihanaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on kauniit silmät.
      Minullekin kelpaisi nyt lepo. Ohjelmatäyteiset viikonloput on kivoja, mutta hiukan väsyttäviä.

      Samoin sinne!

      Poista
  11. Ei tarvitse kauaskaan mennä kun huomaa, että eri kaupungeissa tai kylissä on omat tunnelmansa ja kulttuurinsa. Ja ainakin täällä missä minä asun aistii monesti ihmeen helposti sen kuka on jostain muualta. Ja siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensakin toisinaan täällä toisinaan yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen asunut oikeastaan vain kolmella paikkakunnalla. Olisi kiva kokeilla jotain muuta paikkakuntaa taas, tylsää kun tällä tavalla jämähtää yhteen kaupunkiin.

      Poista
  12. On se siis oikeasti idässä eri juttu!
    Mietin tuota pitkään kun ihan nuorena muutin tänne pohjoiseen, että mikä tässä nyt mättää.
    Ihan viime vuosina olen tajunnut, että ihmiset ihan oikeasti ovat erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä ne varmaan ovat.
      Mun vanha kotikaupunki on sellaisella hyvällä ja suloisella tavalla vähän junttimainen. En osaa oikein selittää sitä, mutta tunnelma on ihan eri.

      Poista
  13. Terveiset täältä ihan idästä! Olen huomannut itsekin, että Suomi on jaettu keskeltä kahtia. Ilmeisesti geeniperimäkin on hyvin kaukana toisistaan. Mutta silti muutama tärkeä ihminen tulee lännestä. Torrini on muuten tammikuumusiikkini.
    Bussikuskille tulee huikata aina kiitos tai hyvää viikonloppua, kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Minä en täällä koskaan kiitä bussikuskia huutamalla takaovelta, mutta idässä kyllä, koska muutkin tekee niin. Mutta minullakin on kyllä ystäviä sekä idästä että lännestä, ihania ihmisiä on kaikkialla näemmä.

      Poista
  14. On hyvä välillä käydä toisenlaisessa, viristää päätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, heti kun lähtee toisiin maisemiin, virkistyy.

      Poista
  15. appelsiinipoika oli aina pienenä mun suokkari kanssa! sulla on tutun näköset patakintaat! mä taidan periä ne takasin, jos joskus vielä elelen noilla leveysasteilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan totta! Aika hassua :)
      Ihan varmasti saat patakintaat takaisin, jos palaat tänne pohjolaan.

      Poista
  16. Kuvissa tuoksuu lisääntynyt valonmäärä! Olen melkein harmistunut, etten ole sitä todistamassa. Oi, toisaalla käynti on virkistävää ja joskus ihan pienenkin matkan päässä on toinen maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, nyt sataa vettä ja loska lainehtii, joten sulla on kyllä paljon kivempi siellä!

      Poista
  17. Minä huikkaan aina kiitos kun astun bussista ulos, en huuda, mutta nostan kättäni kiitokseksi. Se on jotenkin ihan automaatio.
    Useimmat aamut seuraan kun väkeä lappaa bussin kyytiin, kuski sanoo jokaiselle huomenta, joka kymmenes vastaa tai edes katsoo kuskiaan. Mun on vaikea käsittää sitä, ettei tämä kansa osaa peruskäytöstapoja. Ei aina edes ne jotka ovat palveluammateissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kiitän toki, jos astun etuovesta ulos, mutta kotiseudulla huudetaan takaovelta kovaan ääneen kiitos. Se on mun mielestä kiva tapa, mutta huomasin, että olen siitä jo ihan vieraantunut. Ja hyihyi, kun eivät vastaa kuskille, tosi huonoa käytöstä.

      Poista
  18. Hei!
    Löysin blogiisi, tulen uudelleen. Kauniit kuvat ja sanat.
    Minulla oli lapsena tuollainen gerbiili, elämän manteliksi kutsuttu. :)

    Mukavaa kevään odotusta sinulle!

    Liina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiva, kun löysit tänne. Mun täytyy tullakin vastavierailulle.
      Elämän manteli on tosi kauniisti sanottu.
      Samoin sinne, ihanaa kevään odotusta! Nyt täällä sataa vettä ja tiet on täynnä loskaa.

      Poista
  19. oho, oot ollut jossain ihanassa paikassa selvästi:)

    Minä yritän kans aina huikata huomenta tai hei bussikuskille. Pitkän matkan busseissa huikkaan myös kiitokset kun jään pois. Joskus väsyneenä on jäänyt tervehtimiset väliin, ja sitten tulee itellekin huono olo jälkeenpäin. Pitäis kyllä aina muistaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiseudulla :)

      Minäkin sanon aina hei, kun astun bussiin. Ja etuovesta kun poistun, sanon aina kyllä reippaasti kiitos. Mutten enää muistanutkaan, että tuolla päin huudetaan myös kaupungin busseissa kiitos ja takaovelta. Se on kivaa.

      Poista