lauantai 16. helmikuuta 2013

Äsken orava tippui puusta

Äsken orava tippui katolta ja minä ihastuin vyötiäiseen.
Eilen ostin lonkeron Ilmajoen Tokmannista. En mustekalan.
Toissapäivänä mies istui puussa. Annoin sen jäädä sinne.
Että sellaista, ei mitään jännittävää täällä.
Mukavaa viikonloppua!

27 kommenttia:

  1. Minusta tämä kaikki kuulostaa aika hurjalta! Kävikö oravan pahasti? Entä mies, tuliko se koskaan alas puusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei onneksi käynyt. Se leikki kavereiden kanssa katolla ja sitten se tippui. Hetken matkaa se tippui ihan velttona, sitten se oikaisi itsensä, levitti tassut ja liisi alas. Eikä se ollut liito-orava. En tiennyt, että oravat tekee tuollaista. Mies jäi puuhun, minun piti mennä töihin...muttei se enää seuraavana päivänä siellä ollut.

      Poista
  2. Ilmajoen Tokmannilla? No, elämä kuljettaa monenlaisiin paikkoihin. :) (Muistan, kun Tokmanni oli varmaan vain Joensuussa ja nauroimme kaupan nimelle.)

    Minäkin ihastuin aamulla Vyötiäiseen, Piilopaikan sellaiseen.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kuljetta! En ole juonut lonkeroa varmaan 15 vuoteen, mutta yht´äkkiä Ilmajoella teki mieli lonkeroa. En ollut ikinä käynyt ennen Tokmannilla, enkä Ilmajoella ja lonkerostakin oli aikaa. Joten se oli aika hyvä juttu, join lonkeron samantien autossa. En onneksi ollut ratissa.

      Juuri se sama Piilopaikan vyötiäinen, sinä ymmärsit :)

      Samoin!

      Poista
  3. Ai ei mitään jännitävää? Orava tippuu katolta ja mies istuu puussa, onhan se jo aika erikoista ja jännää ;-)
    hyvää viikonloppua sinnekkin ... ja minä jään odottamaan mitä vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, vähän surrealistisia tunnelmia kyllä. Muuten ihan hiljaista ja rauhallista.

      Samoin! Nyt laitoin perunat kiehumaan, tiedä mihin tämä ilta vielä vie.

      Poista
  4. Komppaan Maarittia, just piti samaa sanomani; jännäähän siellä tuntuu olevan.
    Meillä täältä jännitys puuttuu tyystin. Ei muuta kuin imuroiva mies ja sängynpohjalla kipeänä vuorostaan viruva lapsi. Ja minä päärrään kesän reissua suunnittelemassa. Oravatkin juoksee ihan nätisti jankea pitkin, iisisti nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oravan tippuminen oli kyllä henkeäsalpaavan jännittävää. Olin varma, ettei se selviä hengissä. Mutta sepä juoksikin maassa nopeasti toiseen puuhun. Orava voi siis tippua tosi korkealta ja selvitä hengissä.
      Onneksi teillä on reissu tiedossa. Sellaisen suunnitteleminen antaa kivaa hohdetta tylsiinkin päiviin.

      Poista
  5. Onneksi on arjen keskellä surrealismi.
    Se saa ainakin lukijan päivittelemään usein,
    että mitä siellä teillä oikein tapahtuu.
    Minustakin tämä kaikki on tosi jännää.
    Onneksi on nämä sanat joihin osaat
    pukea asiat niin...
    juuri sillä Kirjailijattarelle ominaisella tavalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin usein ajattelen. Ja että on siunaus nähdä pieniä kummallisuuksia ja hassuja juttuja tasaisen arjen keskellä.

      Kiitos sinulle kauniista sanoista :)

      Poista
  6. Voi oravaparkaa, mutta onneksi sen ei käynyt mitenkään. Istuiko sinun miehesi puussa vai joku aivan tuntematon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei, pelästyin pahanpäiväisesti. Se oli ihan vieras mies, harmi :) Mutta seuraavana päivänä hän ei tosiaan enää ollut siellä.

      Poista
  7. Ihan peruskauraa siis :)

    Miesten pitää varmaan joskus saada istua puussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että minullekin tekisi hyvää istua vähän puussa. Tänäänkin oli yksi hetki, kun olisi ollut parempi juosta puuhun istumaan :)

      Poista
  8. Minäkin näin tänään oravan ja vyötiäisen. Oravalla oli hallittu loikka ja vyötiäinen taisi olla paperista muotoiltu, mutta lonkeroa en ole tavannut sitten opiskeluvuosien. Eilisen meteorien ja asteroidien jälkeen täysin jännityksetön päivä oli oikein mukava vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperivyötiäinen, vau. Minä katselin paljon kuvia vyötiäisistä ja olin ihan ihmeissäni siitä, että ne voivat tehdä sellaisen pallon ja mennä sinne sisälle piiloon. Nokkelaa. Meteoriuutinen oli järkyttävä, paljon parempi että miehet istuu puussa ja oravat lentelee alas katolta.

      Poista
  9. Toinen tippuu puusta,toinen jää sinne. Niinhän se elämä menee. Pohjoisesta olen kotoisin,joten tokmanni on tuttu niiltä ajoilta. Tuli sinne juuri kun muutimme pois. Ihanaa viikonloppua sinulle,iloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin se taitaa olla - elämässä laajemminkin. Minä en tosiaan ollut ennen käynyt Tokmannilla, no nytpä olen käynyt. Ostin lasinpesunestettä ja lonkeron :) Kiitos samoin!

      Poista
  10. Minäkin näin oravan tänään. Se hyppi oksalta oksalle. Pilkkukin huomas ja oli aivan ihmeissään ja innoissaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koira on ihan villinä oravista. Se ujeltaa ja vetää, haluaisi varmaan iskelä oravaparan hengiltä.

      Poista
  11. Minä kuulin kerran pihapuussa asuvasta oravaperheestä, jonka pennut leikkiessään tipahtelivat maahan. Mutta ei niille kuinkaan käynyt. Oravat osaavat pudota ja hypätäkin kummia matkoja puusta puuhun. Lapsuudenkotini ikkunasta näkyi monesti puusta puuhun tai sähkötolppaan lenkkeilevä orava. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin saa seurata oravien leikkejä puissa. Ja kyllä ne tosiaan hyppää pitkiä matkoja. Mutta ennen en ollut nähnyt oravan tippuvan, se oli vahinko, mutta hyvin se sen hanskasi. Samoin sinne!

      Poista
  12. Tännehän kuuluu arvoituksellista;) Kurreja, lonkeroita, mies yläilmoissa.. Ihastelen uudelleen ja uudelleen kerrontaasi ja sanojesi polkua, miten näet ja katsot asioita ja elämää. Siinä on jotakin perin viehkeää, taituri olet.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki hullunkurisesti vinksallaan, jos haluaa nähdä sen niin. Kiitos tosi paljon kauniista sanoista. Taidan vain poimia todellisuudesta niitä herkullisia yksityiskohtia ja laittaa niitä jonoon.

      Suloista sunnuntaita sinne!

      Poista
  13. Meillä ei ole näkynyt oravia aikoihin, mutta uudet naapurit muuttivat.
    Sinulla hyvä mies, kun osaa poiketa välillä puuhun, kunhan ei piippuja ala kiipeilemään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on paljon oravia, pihapuut täynnä. Niitä on kiva seurata.
      Juu, se oli kyllä vieras mies. Mutta ei tekisi pahaa puussa istuskelu minunkaan miehelle - eikä minulle.

      Poista
  14. For me it sounds very exciting everything :) once my mother saved a squirl that fell down in the rainwater-pipe. took it into the house and nursed it for a time. then it could go back up in the attic to it´s fellows :)

    love Lycke

    VastaaPoista