Äsken orava tippui katolta ja minä ihastuin vyötiäiseen.
Eilen ostin lonkeron Ilmajoen Tokmannista. En mustekalan.
Toissapäivänä mies istui puussa. Annoin sen jäädä sinne.
Että sellaista, ei mitään jännittävää täällä.
Mukavaa viikonloppua!
No ei onneksi käynyt. Se leikki kavereiden kanssa katolla ja sitten se tippui. Hetken matkaa se tippui ihan velttona, sitten se oikaisi itsensä, levitti tassut ja liisi alas. Eikä se ollut liito-orava. En tiennyt, että oravat tekee tuollaista. Mies jäi puuhun, minun piti mennä töihin...muttei se enää seuraavana päivänä siellä ollut.
No niin kuljetta! En ole juonut lonkeroa varmaan 15 vuoteen, mutta yht´äkkiä Ilmajoella teki mieli lonkeroa. En ollut ikinä käynyt ennen Tokmannilla, enkä Ilmajoella ja lonkerostakin oli aikaa. Joten se oli aika hyvä juttu, join lonkeron samantien autossa. En onneksi ollut ratissa.
Juuri se sama Piilopaikan vyötiäinen, sinä ymmärsit :)
Ai ei mitään jännitävää? Orava tippuu katolta ja mies istuu puussa, onhan se jo aika erikoista ja jännää ;-) hyvää viikonloppua sinnekkin ... ja minä jään odottamaan mitä vielä
Komppaan Maarittia, just piti samaa sanomani; jännäähän siellä tuntuu olevan. Meillä täältä jännitys puuttuu tyystin. Ei muuta kuin imuroiva mies ja sängynpohjalla kipeänä vuorostaan viruva lapsi. Ja minä päärrään kesän reissua suunnittelemassa. Oravatkin juoksee ihan nätisti jankea pitkin, iisisti nekin.
No se oravan tippuminen oli kyllä henkeäsalpaavan jännittävää. Olin varma, ettei se selviä hengissä. Mutta sepä juoksikin maassa nopeasti toiseen puuhun. Orava voi siis tippua tosi korkealta ja selvitä hengissä. Onneksi teillä on reissu tiedossa. Sellaisen suunnitteleminen antaa kivaa hohdetta tylsiinkin päiviin.
Onneksi on arjen keskellä surrealismi. Se saa ainakin lukijan päivittelemään usein, että mitä siellä teillä oikein tapahtuu. Minustakin tämä kaikki on tosi jännää. Onneksi on nämä sanat joihin osaat pukea asiat niin... juuri sillä Kirjailijattarelle ominaisella tavalla:)
Minäkin näin tänään oravan ja vyötiäisen. Oravalla oli hallittu loikka ja vyötiäinen taisi olla paperista muotoiltu, mutta lonkeroa en ole tavannut sitten opiskeluvuosien. Eilisen meteorien ja asteroidien jälkeen täysin jännityksetön päivä oli oikein mukava vaihtoehto.
Paperivyötiäinen, vau. Minä katselin paljon kuvia vyötiäisistä ja olin ihan ihmeissäni siitä, että ne voivat tehdä sellaisen pallon ja mennä sinne sisälle piiloon. Nokkelaa. Meteoriuutinen oli järkyttävä, paljon parempi että miehet istuu puussa ja oravat lentelee alas katolta.
Toinen tippuu puusta,toinen jää sinne. Niinhän se elämä menee. Pohjoisesta olen kotoisin,joten tokmanni on tuttu niiltä ajoilta. Tuli sinne juuri kun muutimme pois. Ihanaa viikonloppua sinulle,iloista!
Juu, niin se taitaa olla - elämässä laajemminkin. Minä en tosiaan ollut ennen käynyt Tokmannilla, no nytpä olen käynyt. Ostin lasinpesunestettä ja lonkeron :) Kiitos samoin!
Minä kuulin kerran pihapuussa asuvasta oravaperheestä, jonka pennut leikkiessään tipahtelivat maahan. Mutta ei niille kuinkaan käynyt. Oravat osaavat pudota ja hypätäkin kummia matkoja puusta puuhun. Lapsuudenkotini ikkunasta näkyi monesti puusta puuhun tai sähkötolppaan lenkkeilevä orava. Mukavaa viikonloppua!
Täälläkin saa seurata oravien leikkejä puissa. Ja kyllä ne tosiaan hyppää pitkiä matkoja. Mutta ennen en ollut nähnyt oravan tippuvan, se oli vahinko, mutta hyvin se sen hanskasi. Samoin sinne!
Tännehän kuuluu arvoituksellista;) Kurreja, lonkeroita, mies yläilmoissa.. Ihastelen uudelleen ja uudelleen kerrontaasi ja sanojesi polkua, miten näet ja katsot asioita ja elämää. Siinä on jotakin perin viehkeää, taituri olet.
Juu, kaikki hullunkurisesti vinksallaan, jos haluaa nähdä sen niin. Kiitos tosi paljon kauniista sanoista. Taidan vain poimia todellisuudesta niitä herkullisia yksityiskohtia ja laittaa niitä jonoon.
Meillä ei ole näkynyt oravia aikoihin, mutta uudet naapurit muuttivat. Sinulla hyvä mies, kun osaa poiketa välillä puuhun, kunhan ei piippuja ala kiipeilemään:)
Meillä on paljon oravia, pihapuut täynnä. Niitä on kiva seurata. Juu, se oli kyllä vieras mies. Mutta ei tekisi pahaa puussa istuskelu minunkaan miehelle - eikä minulle.
For me it sounds very exciting everything :) once my mother saved a squirl that fell down in the rainwater-pipe. took it into the house and nursed it for a time. then it could go back up in the attic to it´s fellows :)
Minusta tämä kaikki kuulostaa aika hurjalta! Kävikö oravan pahasti? Entä mies, tuliko se koskaan alas puusta?
VastaaPoistaNo ei onneksi käynyt. Se leikki kavereiden kanssa katolla ja sitten se tippui. Hetken matkaa se tippui ihan velttona, sitten se oikaisi itsensä, levitti tassut ja liisi alas. Eikä se ollut liito-orava. En tiennyt, että oravat tekee tuollaista. Mies jäi puuhun, minun piti mennä töihin...muttei se enää seuraavana päivänä siellä ollut.
PoistaIlmajoen Tokmannilla? No, elämä kuljettaa monenlaisiin paikkoihin. :) (Muistan, kun Tokmanni oli varmaan vain Joensuussa ja nauroimme kaupan nimelle.)
VastaaPoistaMinäkin ihastuin aamulla Vyötiäiseen, Piilopaikan sellaiseen.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
No niin kuljetta! En ole juonut lonkeroa varmaan 15 vuoteen, mutta yht´äkkiä Ilmajoella teki mieli lonkeroa. En ollut ikinä käynyt ennen Tokmannilla, enkä Ilmajoella ja lonkerostakin oli aikaa. Joten se oli aika hyvä juttu, join lonkeron samantien autossa. En onneksi ollut ratissa.
PoistaJuuri se sama Piilopaikan vyötiäinen, sinä ymmärsit :)
Samoin!
Ai ei mitään jännitävää? Orava tippuu katolta ja mies istuu puussa, onhan se jo aika erikoista ja jännää ;-)
VastaaPoistahyvää viikonloppua sinnekkin ... ja minä jään odottamaan mitä vielä
No, vähän surrealistisia tunnelmia kyllä. Muuten ihan hiljaista ja rauhallista.
PoistaSamoin! Nyt laitoin perunat kiehumaan, tiedä mihin tämä ilta vielä vie.
Komppaan Maarittia, just piti samaa sanomani; jännäähän siellä tuntuu olevan.
VastaaPoistaMeillä täältä jännitys puuttuu tyystin. Ei muuta kuin imuroiva mies ja sängynpohjalla kipeänä vuorostaan viruva lapsi. Ja minä päärrään kesän reissua suunnittelemassa. Oravatkin juoksee ihan nätisti jankea pitkin, iisisti nekin.
No se oravan tippuminen oli kyllä henkeäsalpaavan jännittävää. Olin varma, ettei se selviä hengissä. Mutta sepä juoksikin maassa nopeasti toiseen puuhun. Orava voi siis tippua tosi korkealta ja selvitä hengissä.
PoistaOnneksi teillä on reissu tiedossa. Sellaisen suunnitteleminen antaa kivaa hohdetta tylsiinkin päiviin.
Onneksi on arjen keskellä surrealismi.
VastaaPoistaSe saa ainakin lukijan päivittelemään usein,
että mitä siellä teillä oikein tapahtuu.
Minustakin tämä kaikki on tosi jännää.
Onneksi on nämä sanat joihin osaat
pukea asiat niin...
juuri sillä Kirjailijattarelle ominaisella tavalla:)
Sitä minäkin usein ajattelen. Ja että on siunaus nähdä pieniä kummallisuuksia ja hassuja juttuja tasaisen arjen keskellä.
PoistaKiitos sinulle kauniista sanoista :)
Voi oravaparkaa, mutta onneksi sen ei käynyt mitenkään. Istuiko sinun miehesi puussa vai joku aivan tuntematon :D
VastaaPoistaOnneksi ei, pelästyin pahanpäiväisesti. Se oli ihan vieras mies, harmi :) Mutta seuraavana päivänä hän ei tosiaan enää ollut siellä.
PoistaIhan peruskauraa siis :)
VastaaPoistaMiesten pitää varmaan joskus saada istua puussa.
Minä luulen, että minullekin tekisi hyvää istua vähän puussa. Tänäänkin oli yksi hetki, kun olisi ollut parempi juosta puuhun istumaan :)
PoistaMinäkin näin tänään oravan ja vyötiäisen. Oravalla oli hallittu loikka ja vyötiäinen taisi olla paperista muotoiltu, mutta lonkeroa en ole tavannut sitten opiskeluvuosien. Eilisen meteorien ja asteroidien jälkeen täysin jännityksetön päivä oli oikein mukava vaihtoehto.
VastaaPoistaPaperivyötiäinen, vau. Minä katselin paljon kuvia vyötiäisistä ja olin ihan ihmeissäni siitä, että ne voivat tehdä sellaisen pallon ja mennä sinne sisälle piiloon. Nokkelaa. Meteoriuutinen oli järkyttävä, paljon parempi että miehet istuu puussa ja oravat lentelee alas katolta.
PoistaToinen tippuu puusta,toinen jää sinne. Niinhän se elämä menee. Pohjoisesta olen kotoisin,joten tokmanni on tuttu niiltä ajoilta. Tuli sinne juuri kun muutimme pois. Ihanaa viikonloppua sinulle,iloista!
VastaaPoistaJuu, niin se taitaa olla - elämässä laajemminkin. Minä en tosiaan ollut ennen käynyt Tokmannilla, no nytpä olen käynyt. Ostin lasinpesunestettä ja lonkeron :) Kiitos samoin!
PoistaMinäkin näin oravan tänään. Se hyppi oksalta oksalle. Pilkkukin huomas ja oli aivan ihmeissään ja innoissaan..
VastaaPoistaMeidän koira on ihan villinä oravista. Se ujeltaa ja vetää, haluaisi varmaan iskelä oravaparan hengiltä.
PoistaMinä kuulin kerran pihapuussa asuvasta oravaperheestä, jonka pennut leikkiessään tipahtelivat maahan. Mutta ei niille kuinkaan käynyt. Oravat osaavat pudota ja hypätäkin kummia matkoja puusta puuhun. Lapsuudenkotini ikkunasta näkyi monesti puusta puuhun tai sähkötolppaan lenkkeilevä orava. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaTäälläkin saa seurata oravien leikkejä puissa. Ja kyllä ne tosiaan hyppää pitkiä matkoja. Mutta ennen en ollut nähnyt oravan tippuvan, se oli vahinko, mutta hyvin se sen hanskasi. Samoin sinne!
PoistaTännehän kuuluu arvoituksellista;) Kurreja, lonkeroita, mies yläilmoissa.. Ihastelen uudelleen ja uudelleen kerrontaasi ja sanojesi polkua, miten näet ja katsot asioita ja elämää. Siinä on jotakin perin viehkeää, taituri olet.
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa sinullekin!
Juu, kaikki hullunkurisesti vinksallaan, jos haluaa nähdä sen niin. Kiitos tosi paljon kauniista sanoista. Taidan vain poimia todellisuudesta niitä herkullisia yksityiskohtia ja laittaa niitä jonoon.
PoistaSuloista sunnuntaita sinne!
Meillä ei ole näkynyt oravia aikoihin, mutta uudet naapurit muuttivat.
VastaaPoistaSinulla hyvä mies, kun osaa poiketa välillä puuhun, kunhan ei piippuja ala kiipeilemään:)
Meillä on paljon oravia, pihapuut täynnä. Niitä on kiva seurata.
PoistaJuu, se oli kyllä vieras mies. Mutta ei tekisi pahaa puussa istuskelu minunkaan miehelle - eikä minulle.
For me it sounds very exciting everything :) once my mother saved a squirl that fell down in the rainwater-pipe. took it into the house and nursed it for a time. then it could go back up in the attic to it´s fellows :)
VastaaPoistalove Lycke