tiistai 5. helmikuuta 2013

Pyryttää ripsivärit poskille

On lumimyrsky. Yläkerran rouva tuoksuu kieloille.
Aamuhämärissä muovikassimies tempoo seksikaupan ovea. Liput liehuvat. Söin tortun etukäteen.
Pyryttää ripsivärit poskille.
Palavereja, joissa puhutaan paljon ja sanotaan vähän.
Kivi, joka puhuu vähän, mutta sanoo paljon. Kuoppa, jonka aika on kaivertanut.
Kotona vaahdotan maidon, keitän kahvin ja luen runokirjaa. Tytöstä tulee punapää.

52 kommenttia:

  1. Minä näin unta, että oli lumimyrsky ja kova ukkonen. Ja palavereista, sellaisiahan ne monesti ovat. Joku päivä löysin itseni ikävöimässä palavereihin. Ja kuuden tunnin junassa istumista puolentoista tunnin palaverin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumimyrsky ja ukkonen olisivatkin eksoottinen yhdistelmä. Minä tykkään istua junassa tai oikeastaan missä vain kulkuneuvossa. Olla matkalla jostain johonkin, se olotila sopii minulle.

      Poista
  2. Noita samoja palavereja on käyty täälläkin. Keskustelen mielummin minäkin kivien kanssa. Olin juuri lempikahvilassa lattea juoden, se pelasti tämän päivän. Vaikka ajatus vielä hyvin katkonainen. Kielot, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivissä on varmaan tiivistyneenä paljon viisautta, vaikkei ne paljon pukahda. Kahviloissa on kiva istua, liian harvoin tulen istuneeksi yksinäni, vaikka se olisi rauhoittavaa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Oikeastaan kamalan tavallinen, mutta hyvä silti :)

      Poista
  4. Vauhdikas ja hyvin eläväinen tiivistelmä päivästäsi ;-)Hieno.
    Kielontuoksu on ihana ja kamala, jotenkin siitä tulee mieleni ranska? Miksi, en tiedä.
    Punaiset hiukset sopivat varmasti hänelle ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti.
      Minustakin se on hajuvetenä ehkä ihana ja kamala. Kielot muuten ovat kyllä aivan ihania, metsässä tai maljakossakin.
      Minäkin toivon, nyt ne ovat vielä märät, joten oikeaa väriä ei oikein näe.

      Poista
  5. Tuo kivi-kuva pysäytti. Kesti hetken aikaa hoksata, mitä kuvassa on ja sitten - voi sitä miltei lapsellisen oivalluksen riemua!

    Minä söin tortun myös ennakkoon, ja uudemman suunnittelen syöväni tänään hyvän teen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa muuten olla miehen ottama kuva, en muistanut manita. Mutta usein lähikuvat ovat hauskoja, joutuu katsomaan jotenkin ihmeissään ja sitten tajuaa, aijaa!

      Minulta jäi nyt tämän päivän tortut syömättä, mutta ei se mitään. Pääasia, että sain torttua :)

      Poista
  6. Toiset ihmiset tunnistaa tuoksusta. Minustakin olisi kiva olla sellainen ihminen, mutta vaihdan tuoksua vähän niinkuin vuodenajan mukaan. Iso kirja sanoo: Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Sekin on kivaa, kun ymmärtää, että nämä vuodet ovat auttaneet hiomaan meitä toisiimme ja nyt olemme toisillemme tosi sopivat. Se ei olisi onnistunut, jos olisi tehty eroa jo muutaman vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tunnistaa! Minä olen etsinyt ihanaa hajuvettä koko elämäni. Joskus luulen löytäneeni sellaisen, muttei se sitten olekaan sellainen. Olisi kivaa, jos olisi sellainen ominaistuoksu.

      Niin ne vuodet hiovat, se on totta. Usein ihmissuhteissa kärsivällisyys palkitaan...ei tietenkään aina. Joskus on vain parempi pysyä hiomattomana.

      Poista
    2. Ensimmäinen haujuveteni oli Dior'n klassinen kielontuoksu, varmaan ja ehkä se sama miltä yläkerran rouvasi tuoksuu. Ostan sitä edelleen pullon vaikken juuri käytäkään mutta haluan välillä nuuhkaista ja muistella nuoruutta. Samanlainen olen kanssasi kun olen minäkin etsinyt koko elämän sitä oikeaa tuoksua ja aina kun luulen löytäväni niin ennenkuin pullo on lopussa en enää haista mitään ja totean että ei se ole tämäkään.
      Silti vaikka vaihtelen tuoksuja niin lähdettyäni tyttärentyttäreni toteaa vielä päivää myöhemmin että täällä tuoksuu isoäidiltä. Meillä oli naapurissa ystävä jolla oli tuoksuna Calvin Klein Eternity ja hänet haistoi aina jos oli ollut liikkeellä, edelleen jos jossain haistan tuon niin se tuoksu saa hänet mieleeni.
      Mieheni mummo sanoi minulle aikoinaan "olette kumpikin kiviä jotka hiotte toisianne läpi elämän"....luovuttamisen hetkiä on paljonkin ollut mutta tässä vaan hioudutaan.-Anne

      Poista
    3. Se saattaa oikein hyvin olla sama tuoksu. Minä olen tosi huono tuoksuissa. Voihan vaikka olla, ettei se rouvan tuoksu ole ollenkana kielo, mutta minä haistan sen kielona, koska haaveilen keväästä. Siksi en varmaan ole löytänyt sitä hyvää hajuvettäkään, kun en oikein erota tuoksuja. Joillain ihmisillä tuntuu olevan paljon tarkempi hajuaisti kuin minulla.
      Minusta on ihanaa, että lapsenlapsesi sanoo noin. Tosi kaunista.

      Poista
  7. Minulla oli vieras, joka toi torttuja tullessaan. Keitin meille teetä, oli oikein hieno hetki. Aion kyllä syödä tortun jälkikäteenkin, huomenna, koska niitä on vielä jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kivaa. Vieraat, jotka tuovat lämpimäisiä ovat aina tervetulleita. Minä söin äsken ruisleipää, oli sekin ihan hyvä.

      Poista
  8. Kaunis profiili, ihana myssy.
    Sanoisin, että kielo on lempikukkani. Siihen on tunnesyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Myssy on rakas, koska se on tyttären. Kun pidän sitä, tuntuu että hän on lähellä.
      Minäkin pidän kieloista tosi paljon, vaikken ottaisi kielohajuvettä.

      Poista
  9. Meilläkin neljäs neito muuttui suloiseksi punapääksi:)
    kaunis kiva sinusta.
    Pyrytystä huomennakin kuulemma luvassa yritetään kestää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, punapäitä ihan vilisemällä.
      Kiitos kovasti. Ai huomennakin jatkuu tämä sama pyry, no ei auta kuin kestää. Iloista viikkoa!

      Poista
  10. Minullakin illassani runokirja. Runebergin henki muuntui taasen tortuista lettukesteiksi, vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Ja tämän pesäsen punatukka, esikko, kipunoi koko tuoreen täysi-ikäisyyden voimallaan elämänsä kevättä.

    Jäin kuviisi jälleen kerran. Niin kaunis olet. Täällä on ilo käydä.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, letut on kyllä vähintään yhtä hyviä kuin Runebergin keksimät tortut. Minä tykkään punaisista hiuksista, joskus on itselläkin ollut sellaiset, muttei enää vuosiin.

      Kiitos kovasti :) Ilo on molemminpuolinen.

      Poista
  11. Minustakin tuli punapää,palasin lapsuuden väriin. Nautin jokaisesta vierailusta blogissasi,aina niin kaunista ja koskettavaa. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no sepäs sattui. Punapäät ovat mukavia. Ja kiitos kauniista sanoista, tuli hyvä mieli.

      Poista
  12. Huh noita tuollaisia palaverejä, tiedän kyllä ne. Tulin juuri puolentoista tunnin palaveristä, jossa sanoin paljon ja painavaa.
    Runebergintorttu jää tänäkin vuonna syömättä. Koulussa kukaan ei luokasta tiennyt kuka oli Runeberg. "Leipuri" ehdotettiin. Kukaan ei myöskään tiennyt kuka on Suomen presidentti...kyse yli 15-vuotiaista. Välillä olen pöyristynyt, tai aika usein.

    Kaunis olet minustakin, niin päältä kuin sisältä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sentään sanoit. Eikä, eivät tienneet Suomen presidenttiä? Tuo on jo aika huima juttu. Ei sillä, onko se nyt niin vaarallista, mutta olisihan se kiva, jos koulusta jäisi jotain mieleen. Tuo leipuri on kyllä aika looginen arvaus.

      Kiitos sinä ihana :)

      Poista
  13. Ensimmäinen kuva on täydellinen!

    Runebergintortut on parhaita leivonnaisia. Mutta ostin niitä eilen ja olivat niin pahoja, että pitkään maistui huonolta suussa syömisen jälkeen. Inhottavaa, että joku pilaa niin herkullisen tuotteen.

    Mutta sitä me täällä ihmetellään, että mistä te tiedätte miltä yläkerran rouva tuoksuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti.

      Minäkin tykkään nykyään niistä tosi paljon, kun en muuten ole mikään makean erityinen ystävä (paitsi suklaan, mutta sitä ei lasketa). Kauhea pettymys, että sait pahoja torttuja :(

      Kuule, ollaan menty samalla hissillä, siitä sen huomasi. Mutten tiedä, ehkä hän vaihtaa välillä tuoksua.

      Poista
  14. Onko kolmannessa kuvassa oikeasti kivi? En meinannut millään tajuta, kun siinä on tuollainen kuoppa. Vastasin autoseikkailuhaasteeseesi aloittelevana blogistina. Vai onko se bloggaaja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kivi :)

      Ai kun kiva, että otit haasteen vastaan. Minun pitääkin mennä heti lukemaan, mitä seikkailuja olet kokenut, hauskaa.

      Poista
  15. Ihania tuokiokuvia.... odotan innolla sitä aikaa, kun itsekin ehdin tutustumaan turkulaisiin rantoihin ja muihin kohteisiin, joita Sinäkin olet esitellyt blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Käväisin jo blogissasi, ihan tuttuja maisemia siellä. Kannatta ehdottomasti tutustua Aurajoen varteen ja kivoihin kahviloihin sekä ravintoloihin. Nämä kuvat olivat Ruissalosta, sielläkin on kivaa.

      Poista
  16. Minä söin monta torttua ..ennen ja jälkeen.
    Nyt kait alkaa laskiaspullien vuoro, vaikken pullia usein syökkään..
    Mutta vadelmahillo ja kerma maistuvat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta se on hyvä!
      Tässä onkin ihan hurjaa, kun on tällainen leivonnaissuma. Koko ajan saa syödä herkkuja.

      Poista
  17. En syönyt ensimmäistäkään torttua. Näin kivikuvassa leivän, olen selvästi nälkäinen illassa, etsiessäni parempia ruokatottumuksia elämääni.

    Kivasti kiteytetty päiväsi, sanataituri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin olisi pitänyt vain katsella leivän kuvia, eikä ahmia pitaleipiä niin paljon, että nyt on ihan ähky olo.

      Kiitos kovasti!

      Poista
  18. Tekstisi ovat aina kuin Kaurismäen leffat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Tuo kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta :) Kiitos.

      Poista
  19. Minä söin kans tortun etukäteen. tai ehkä kaksi. kuka niitä nyt laskisi;) itse asiassa se on mun kausileivonnais-suosikkini tuo ruuneperi. tai Fredrika. ihan miten asia halutaan katsoa.
    Mitähän se kivi sanoo? Puhunee kivikieltä. Vaikeaa käännettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän niitä kuulu laskea - eihän? Minäkin tukkään enemmän ruuneperi/frederiikasta kuin näistä muista. Kivikieli on tosi vaikeaa, kovasti yrittää kuunnella, mitä ne sanoo, muttei ymmärrä - tai edes kuule mitään.

      Poista
  20. Tulen täällä aina niin kylläiseksi, sanoista, kuvista, mielikuvista, tunnelmista. Olet mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että - kiitos hirmu paljon. Ihanasti sanottu.

      Poista
  21. Åå..at last the words again! my dearest had taken off the translatorfunktion and I´m not so tecnical (smiles) now it´s back and I can understand more and enjoy your art of words. about scents. love the one of that flower. but I´m bad at perfumes. I love a very old rose-oil I got as a present when I was young - still smells wonderful and I will look for a similar..somewhere :) white musk is also a favourite at summer. and about red hair..I have had a longing for going back to that color of my hair. but I´m not that brave right now I think :) maybe changes towards summer. Here the snowstorms has vanished. very cold days with sun. husband hammering on the walls. Little one sleeping..tea..

    love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I´m also very bad with parfumes. I wish I would be better, but it seems impossible to find perfect scent. It´s so difficult. Maybe I have something wrong with my nose. I have also had red hair many years ago. I like it, but then I got bored with it.

      Poista
  22. makee punapää! teillä on siellä niin kauniit maisemat. täällä on ihan erilaista, mutta silti kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti on, siis erilaista mutta kaunista. Täällä ei vaan tuo aurinko oikein tahdo näyttäytyä. Viimeksi näin sen kahdeksan päivää sitten.

      Poista
  23. Kyllä olet kaunis. Ja kauniilta näyttää talvikin. Jokohan se on yli puolessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinä ihana. Toivottavasti se on yli puolen välin! Kuukausi tätä olisi vielä oikein kiva, mutta sitten saisi jo kevät tulla.

      Poista
  24. Minäkin olin tyttönä punapää, enää ei jaksa värjäysrumbaa, vaikka mieli tekisi. Minulla tuuli tiputtaa kyyneleet silmistä, saa olla koko ajan silmiään pyyhkimässä.

    Kauniit kuvat, kivi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on tainnut olla joskus punapää, siltä vaikuttaa. Minäkään en jaksa enää värjätä, en moneen vuoteen. Ehkä sitten, kun alkaa tulla harmaita :)

      Poista
  25. Kiitos kaunis tunnustuksesta! Olen vähän myöhään liikkeellä.
    Sanotaan paljon, se olisi hyvä. Asioita saataisiin aikaan. Joskus olin ylioppilaskunnan toiminnassa aktiivisetikin mukana, siellä puhuttiin paljon mutta mitään ei tapahtunut. Turhautti. Mutta aina ei tarvitse olla kivi, joskus voi olla vaan palaveri-ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei minä olen hämäläinen, joten eipä haittaa :)
      Minä en kestä kokouksia yms. muita sellaisia yhtään. Joskus olin kanssa aktiivinen sellaisessa seuratoiminnassa ja yhdistyksissä, nyt minua ei enää saa kirveelläkään mihinkään kokouksiin istumaan, jollei ole pakko.

      Poista