sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Maisema on ylivalottunut


Nukuin kristallikruunun alla.
Maisema on ylivalottunut, taitettu valkoiseen. Näin paljon lunta yhdessä yössä.
Matkalla tänne uurnanlasku hautausmaalla, jäykät mustat hahmot valkoista lunta vasten. Surun saattoi aistia sadan metrin päähän.
Hidas aamiainen, viiliä ja ruisleipää. 
Taustalla Rebekka Karijordin kuulas ääni.
Valoisaa sunnuntaita teille kaikille!

32 kommenttia:

  1. Kiitos samoin, valoisalta täällä näyttää myös.
    Meilläkin oli lunta tullut yön aikana hurjasti. Tai illallahan se jo alkoi.
    Alkoi tekemään mieli viiliä. Viilistä on kauhean kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikot vierähtävät, mutta pakkaset jatkuvat. Tänään oli upea pakkasaurinkopäivä.
      Minulla on sunnnuntaiaamun viili, mutta tänään unohdin sen jääkaappiin.

      Poista
  2. Miten keväinen tunnelma, niin sininen taivas! Ja toisille kuitenkin surun päivä...

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka nyt onkin jo seuraava sunnuntai :)
      Mutta maisemat ovat samat, aurinkoa, lunta ja pakkasta.

      Poista
  3. Minusta se on jotenkin niin kummallista, että vaikka mitä kamalaa tapahtuu, niin elämä senkun jatkuu. Ja toisen suru ei yllä omaa elinpiiriä etäämmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. On lohdullista ja jotenkin samalla hirmuisen surullista, että linnut laulavat vaikkapa edelleen yhtä iloisesti, kun joku on juuri kuollut...en nyt oikein osaa pukea tätä sanoiksi, mutta ymmärrän mitä tarkoitat.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Valoa kaipasin ja sitä on onneksi nyt riittänyt.

      Poista
  5. Valoa ja aurinkoa synkälläkin hetkellä. Elämän jatkumo kaikkineen.

    Meillä päivä oli iloisempi, myrskystä huolimatta lähdimme Raumalle ja kotimatka sujui jo auringonpaisteessa.

    Aurinkoa, valoa ja elämiseniloa ensi viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, viikko meni ja oli oikein hyvä, ystäviä, näyttelyitä, kävelyitä ja aurinkoa. En olisi parempaa viikkoa voinut saada.

      Toivottelen sinullekin mukavaa viikkoa!

      Poista
  6. Toivottavasti nyt sitten sieltä ylhäältä jo kaadettiin kaikki loput tämän talven lumet alas. Nopeasti on kyllä aurinko ja myrskyn synkkyys vaihdelleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja edelleen on vaihtelua ollut. Mutta aurinko on onneksi pysynyt, se pelastaa kaiken.

      Poista
  7. Hieno realistisen koskettava kuvaus; "jäykät mustat hahmot valkoista lunta vasten."

    Olen kasvanut saattokellojen tahdin lyödessä vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävä kasvuympäristö sinulla, varmasti on vaikuttanut johonkin, ehkei viivasuoraan, mutta mutkan kautta ainakin.

      Poista
  8. Oho, kirjoitin kommentin jo heti aamulla, mutta minne lieneekään kadonnut. Tässä uusiksi:
    Onpa ihanaa, että siellä on ylivalotusta!

    Tuosta toisesta kuvasta tuli heti mieleen Riitta Jalosen kirja Tyttö ja naakkapuu ja kun sitten kirjoitat saattoväestä ja surusta, jonka aistit sadan metrin päähän niin se tuntuu jo melkein ihmeeltä. Tyttö ja naakkapuu kertoo isänsä menettäneestä tytöstä ja hänen äidistään ja surusta, joka värjää maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, se on ihana kirja! En vaan muistanut koko kirjaa, kun kirjoitin ja laitoin tuon kuvan tuohon. Tilapuutteen takia olen varastoinut lasten kuvakirjat vinttiin ja se on harmittanut monta kertaa. On nimittäin välillä ihan pakottava tarve katsoa jotain kuvituksia ja lukea niitä satuja, jotka ovat kovin tuttuja, kun on lukenut niitä ääneen kymmeniä kertoja.

      Poista
  9. Hidas aamiainen ja ylivalottunut maisema. Huudan molemmille hurraata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurraansa ovat ansainneetkin, kumpikin. Ja tänään sama juttu jatkui, ihanaa.

      Poista
  10. Kaunis taivas!
    Mikä kontrasti hautajaissaattueen mustaan suruun.
    Jonka voi aina omassa kiitollisuudessaan aistia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suru ja ilo voivat olla niin lähekkäin. Ilo bussissa ja ikkunan takana suru...sellaista se on.

      Mukavaa viikon alkua!

      Poista
  11. Voiko valoa olla liikaa?! :)
    Jos me emme vain ole tottuneet siihen,
    että auringonpaisteisia päiviä riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä liikaa voi olla, mutta kyllä vähän tuntui, että valoa on niin paljon, että kaikki on ihan valkoista ja silmiä häikäisi. Onneksi hoksasin sentään kaivaa aurinkolasit esiin.

      Poista
  12. Ja hyvä niin! Täällä myös, pitkän harmaan jakson jälkeen. Toivotaan että tästä tulee tapa:)

    Olen bongannut jo krookuksia ja lumikelloja, ja sitten jotain vaaleanpunaisia puusta puskevia kukkia. Kevät jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanaa, krookuksiin on täällä vielä matkaa, mutta ehkäpä muutaman viikon päästä sekin ilo koetaan. Kun nyt sulaisi nuo kinokset ensin pois :)

      Voikaa hyvin siellä!

      Poista
  13. Thees words are singing through me..touching strings inside..in many ways!
    So much snow here too. again. sometimes thinking if not at the wrong side of world..or more true..wishing the Earth could move slightly in the right direction.
    Sun...!!!

    love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun has shine through hole week. Amazing and wundergull. I think, I got today a little tan.
      Have a nice week!

      Poista
  14. Ei haittaa yhtään, vaikka maisema on ylivalottunut ja valoisa aika lisääntynyt.
    Mustiin pukeutunut saattojoukko vaikuttaa ajatuksiin aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan, päinvastoin :)
      Niin se vaikuttaa, menee suojakerroksen yli. Sitä miettii, miten lähellä suru on, muttei sitä aina edes huomaa.

      Poista
  15. Sitä se on elämä: ylivaloisaa ja heleän vaaleansinistä ja lumen puhdastakin ja samalla mustaa surua. Molemmat pysähdyttää. -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kaikki rinnakkain. Minä niin tykkään tästä kevättalvesta, auringosta ja lumesta.

      Poista
  16. Tämä valo on ihmeellistä. Valoisaa kevättä!

    VastaaPoista