lauantai 13. huhtikuuta 2013

Pianistin kaunis käsi ja Fibonaccin luvut

Bussissa hassu kuljettaja, joka kuulutti lopuksi: Pohjolan liikenne on ikuisesti kiitollinen tästä matkasta.
Luokkahuoneessa pianistin kaunis käsi ja Fibonaccin luvut.
Harmaan kaikki sävyt, nostokurkien kaulat sumussa.
Mutta minä hylkäsin talven ja kurottelen uljaana silmuja.
Päivän lainaus: Ihmisen kohtalona on rakastua esineisiin. Minä rakastuin tänään kirpparilla raidalliseen takkiin ja adoptoin sen.
En saa mielestäni Nikolai Gogolia, joka makasi arkussa vatsallaan, kun hänen hautansa kaivettiin ylös. Liian kammottava ajatus ajateltavaksi.

Ps.Jollette vielä ole käyneet leffassa katsomassa Jahtia, menkää. Upea leffa.

52 kommenttia:

  1. Hui, mitä sille Nikolaille tapahtui. Mielikuvitukseni lähti laukkaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana eläin, tuossa vikassa kuvassa!

    VastaaPoista
  3. Olen pari kertaa kuullut, kun bussilastillinen ihmisiä nauraa kuskin puheille. Itseänikin nauratti niistä toinen, vaikken yleensä pikkuhauskoista jutuista sytykään, mutta hän oli niin hauska ja rempseä. Kiitin hauskasta matkasta. Kiitos pitää muistaa ja uskaltaa antaa silloin, kun siihen on aihetta.

    Minäkin olen hyljännyt talven kevään ensimmäisen vesisateen myötä. Tervetuloa ihana kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toinen ihminen voi saada toisen hirmu hyvälle tuulelle ihan pienillä eleillä. Hymy nyt on helppo juttu, mutta minä arvostan tilannekomiikkaa, että joku osaa sanoa jotain osuvasti ja hauskasti.

      Poista
  4. Piristävä persoonallinen kuljettaja ;-) Minäkään en haluaisi ajatella Gogolia... siksi aionkin paneutua Johannes Angelosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi lukea Johannes Angelos, kun se sijoittuu Istanbuliin - eikös? Selvä aukko sivistyksessä.

      Poista
  5. Pohjolan liikenteellä on aina mukavat kuskit. Kuljen usein ko. yhtiön autolla Helsingin puolelle töihin ja monesti tulen hyvälle mielelle.

    Harmaan sävyistä tuli mieleen, että nyt on ollut jänniä sumuja. Sumussa on jotain hienoa, vaikka aurinkoiset kevätpäivät tekevät myös niin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuskeissa on tosiaan paljon erilaisia...minä olen rampannut viime aikoina tätä Turku-Helsinki-väliä. Suurin osa kuskeista on ystävällisiä, mutta näin hauskat kuskit ovat harvassa.

      Minä rakastan sumua!

      Poista
  6. Sohva on kaunis, tyyny on kaunis ja tuollainen yläparveke olisi ihana, kaidekin niin kaunis.

    Eilen tuli loistava leffa toosasta; Nuoruuteni Brooklyn, olikohan niin, mutta aivan älyttömästi tykkäsin ja nauraa hekottelin, joka minulle harvinaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin huolisin tuon parvekkeen kirkuen parkuen.

      Haa, taisin nähdä pätkän tuosta leffasta, mutten sitten jäänys siihen koukkuun.

      Poista
  7. Hyvät kirppislöydöt saavat hyvälle mielelle. Minulla on mielessäni että koska taas menisin kirppikselle.
    Ihana korikuva. Tekisi mieli penkoa sieltä ihanuuksia.
    Talvi on tosiaan poissa. Kevätmieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tykkää oikeastaan yhtään käydä vaatekaupoissa, mutta kirppareilla on kiva käydä. Jos sieltä löytää jotain, se tuntuu jotenkin enemmältä kuin vaatekaupan hyllystä löydetty.

      Poista
  8. Minäkin olen kuullut Gogolista tuon jutun, hyi olkoon. Itse en saa mielestäni eilisessä hesarissa ollutta kuvaa Gazan kuolleista lapsista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuva oli koskettava, surullinen ja todella mieleenpainuva.

      Poista
  9. Blinejä? Mmm! Hui Gogolia, en ole tuollaista juttua kuullutkaan. Esineisiin rakastuminen, niin, ollaan me ihmiset vähän hassuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin olen kuullut...kamala juttu. Niin ollaan, miksi ihmeessä sitä rakastuu ja kiintyy esineisiin? Ymmärrän, jos niihin liittyy joku tarina, mutta entä jos ei liity.

      Poista
  10. Se on totta, että rakastuminen esineisiin on kohtalo.
    Liian moni tuudittautuu sen tuomaan katoavaan onneen.
    Sitä kun on vahvempi ja luovempi, kun kukkaron pohja näkyy.
    Ilman oleminen on oikeastaan kauniinpaakin.

    Miten pieni ele voi nostattaakin! Ilostuin kovasti, kun kaupassa sai kupposen kahvia. Harmaus häipyi jokaisen kulkurin kasvoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, hiukkasen tyhmää ja surullista, mutta niin inhimillistä. Miten sitä kuvitteleekin joskus, että joku uusi vaate tms. toisi iloa. No, kyllähän se tuo - hetkeksi :)

      Poista
  11. Minulle jäi nyt vain tuo Gogol mieleen. Hui.

    VastaaPoista
  12. Jokohan sen talven uskaltaisi kokonaan mielestä hylätä? Mieleni minun tekevi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt viikonloppuna ainakin oli ihanan lämmintä :)

      Poista
  13. Jahti on todella hyvä elokuva; kaikkien pitäisi se nähdä. Jospa siitä vähän oppisimme sitä, että liian helposti katsomme vain yhteen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan psykologisesti tavattoman oivaltava ja tarkkanäköinen. Sen takia myös hyvin koskettava.

      Poista
  14. Mainio bussikuski! Ystäväni kertoi, että bussikulettaja sanoi kerran Hartolaan kääntyessään, että "Seuraavaksi Hartolan kuningaskunnan päälinja-autoasema!" ja kaikki Hartolan tuntevat tietävät, että linja-autoasemia on tasan yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuokin oli kyllä hyvä tokaisu, kivaa, kun ihmiset näkee huumoria arkipäivässä.

      Poista
  15. Minäkin aloitin operaatio talven hyllytyksen. Aina yhtä jännittävää; aloittaako sen liian varhain vaiko juuri sopivanlaisesti.

    Kuviesi innoittamana tulen tarvitsemaan blinejä lähiaikoina, kiitti vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siinä on aina pieni jännitysmomentti. Minä onnistuin (kai?) tänä vuonna ajoittamaan oikein keväturakan.

      Poista
  16. Täyteläiset kuvat ja sanat, yksin ja yhdessä. Minäkin olen kiitollinen juuri tästä matkasta täällä luonasi! ;)

    VastaaPoista
  17. Ai ihan oikeasti makasi mahallaan? Kuinkas hän nyt silleen?

    Pianisteilla on kauniit kädet. kun lapsena aloitin pianonsoiton, odotin koko ajan, että koska mullekin tulee sellaiset pitkät ja luisevat sormet. No, ei niitä sitten tullut, kumma juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä...miten siinä niin kävi...haudattiinko Gogol elävältä, en tiedä.
      Minustakin pianistien, ehkä myös viulistien, kädet ovat kauniita. Muotoutuuko ne kauniiksi harjoittelun myötä vai tuleeko hyviä pianisteja vain niistä, joilla olisi muutenkin ollut kauniit kädet?

      Poista
  18. Hienosti monta asiaa sisällytetty sanoihisi, se on taito :-)
    Fibonacci luvut ja Phi ovat kiehtovia. Jahti on upea leffa, jäi mieleen vahvasti.
    ... ja taas täällä on hienoja kuvia, nautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti.
      Jahti oli tosiaan yksi tämän vuoden parhaista elokuvista, Rakkauden ohella, siis minun mielestäni.

      Poista
  19. Kauniit tyynyt, huivit ja ah, ihanat blinit. Luulen myös, että minun on ihan pakko syödä blinejä ihan pian kuvasi vuoksi.
    Kuljin joskus bussilla tätä rannikkoa pitkin. Aina yhden pienen kylän kohdalla bussikuski ilmoitti juhlallisesti, että nyt alamme lähestyä sitä kylää. Se oli ihanaa, niin juhlavaa. Lähestyä pientä kylää juhlavasti, kuin jossain vanhassa mustavalkoleffassa.
    Yksi tuttavani, joka on ollut vasta jonkin aikaa bussinkuljettajana, kertoi viime viikolla havaintonsa matkustajien luottamuksesta, nyt matkustajat jo kuulemma luottavat jo häneen kuskina, uskaltavat nimittäin jo lukea bussissa kirjaa. Aiemmin istuivat kaikki selkäsuorina ja tuijottivat vain suoraan eteensä ja näyttivät siltä, että pelkäävät istua hänen, uuden bussikuskin, kyydissä. Nyt jo siis kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti hurjasti tuo tuttavasi havainto. Hassua, mutta niinhän se varmaan on pienellä paikkakunnalla uuden kuskin kanssa. Eihän häneen nyt ihan heti voi mitenkään luottaa, että heittäytyisi vaan villisti lukemaan, huh.

      Poista
  20. Kyllä se lämpö on tulossa. Kävin kiekan Italiassa ja siellä vihertyi viikossa!

    Tulin tänne fiilistelemään sun vanhoja Venetsian kuvia ja katsomaan näkyikö tuttuja paikkoja. Sinnekin siis ehdittiin, onneksi! :)

    ps. aikamoinen nälkä iski tuosta yhdestä kuvasta. Jääkaapille siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä taas kävin heti katsomassa sinun Venetsia-kuvat. Se on tosiaan maaginen paikka, ihania kuvia olit ottanut.

      Poista
  21. Teillä on siellä Turussa Fibonaccin luvut siinä piipussa. Mieheni on matematiikan (vakava :-) harrastaja. Toin hänelle kamerassani piipun kuvat lahjaksi. Ilahtui kovasti.
    Minun kohtalonani on rakastua tarinoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän ne täällä on :) Se on sillä tavalla sivistävää, etten muuten varmaan tietäisi, mitkä ovat Fibonaccin luvut, mutta piipusta ne oppii.

      Poista
  22. Voi mikä bussikuski! Pitäisi muistaa itsekin olla useammin ikuisesti kiitollinen. Mun pitäisi nyt nähdä joku pirteä leffa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahti ei kyllä ole pirteä, että älä ainakaan sitä mene katsomaan :)

      Poista
  23. Love these pictures! what is the last one: something you made? a piece of lovely wallpaper? curious.. and about Nikolai; my grandfathers name was Nikolai. and I choose the same as you..not to think it´s true. också lämnat vintern här: lingering in the space somewhere between...

    love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It´s just a postcard. Kirsi Neuvonen´s lovely picture.

      Poista
  24. Minulla on blini-ikävä. Siksi en melkein kestä kuvaasi. Kävi niin tyhmästi, että ostin kalliit mädit ja ne vanhenivat. Mitä tuhlausta ja laiskuutta minulta! Ehkä se oli minulle ihan oikein. Ja ah, kuinka ihania huiveja sinulla! Tuollaisia rätei ja lumpui ei voi koskaan olla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Olipa kurja juttu, mädit kyllä pilaantuvat kaiketikin aika nopeasti.

      Juu,pitää panostaa huiveihin, se on suht halpaa huvia.

      Poista
  25. Kiitos! Minä aloin nauraa tuota Gogolia, ihan hervottomasti (sitä ennen luin toisaalta, että viikko Titanicin uppoamisen jälkeen aalloilta löydettiin selällään kellumasta poikavauva, jonka katse oli kohti tähtitaivasta, eli ehkä tuo nauru tuli tasapainoksi sille, kuolemasta tosin kyse molemmissa. Hyvä on osata sekä itkeä että nauraa sille, eihän se niin yksiulotteinen asia kuitenkaan ole). Olikohan arkku liian väljä, jospa maahan panijat joutuivat epätasapainoon ja ruumis kiepahti siksi vatsalleen? Katse kohti multaa, hänelle kävi toisin kuin sille Titanicin pojalle. Jotakin symbolista tuossa selvästi on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä niin haluaisin uskoa tuohon sinun selitykseesi, joka on varsin looginen. Niin siinä toivottavasti kävi. En kestä ajatella kirjailijaa kääntyilemässä kuolemankielissä arkussaan. Mutta voi tuota vauvaa, sekin tarina on koskettava, eri tavalla hurja.

      Poista
  26. Usein mietin mitä musiikkiopiston pianonsoitonopettajani sanoisi nähdessään tehdastyön runtelemat käteni. Äkkiseltään ei uskoisi, että näillä on tutkintoja soitettu...

    Kauhea tuo Gogolin juttu! En tiedä uskallanko ottaa siitä enempää selville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin, kyllä kädet kuluvat työssä. Minullakin on omasta mielestäni ihan vanhan naisen kädet.

      Juu, Gogolin juttu on karmiva, hui.

      Poista