lauantai 22. kesäkuuta 2013

Männyt, niin korkeita ja suoria

Pilvinen tuulipäivä. Kuuntelen sängyssä, miten peltikatto kolisee.
Maataan lapsen kanssa saman peiton alla ja luetaan. Päivät tuntuvat pitkiltä, kun ei ole aikataulua.
Männyt, niin korkeita ja suoria, tyttökin, minua kulmakarvoihin.
Illaksi pilvet hajoavat ja taivas on niin sininen kuin olla voi.
Teimme koiran kanssa metsälenkin. Hyttyset imevät meistä verta ja kärpäset pörräävät.
Täytämme taas herkkusienet juustolla, keitämme uusia perunoita ja pilkomme kulhoon salaattiainekset.
Luin Kyllikki Villan loppuun ja aloitin Tolstoita. 

25 kommenttia:

  1. Mänty on lempipuuni :) Ja lukemista täälläkin harrastetaan, tosin jouduin puutarhakeinuun käpertymään yksikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein ajatellut, että mänty taitaa olla lempipuuni. On tosin paljon muitakin puita, joista pidän. Taidan olla vähän puuhöperö.

      Poista
  2. Tyttösi kampaus on upea! Tahtoisin samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt hän jo ehti purkaa lähes kaikki letit, mutta tuo oli kyllä kivan näköinen.

      Poista
  3. Peltikatto on hyvä, se tuo äänimaailman mukavasti esiin. Sateenropinan ja tuulen kolinan.

    Meillä on kuumaa, mutta illalla voi hakea parvekkeelta vilunväreet. Vielä. Siinä vaiheessa, kun ei enää voi, me pakkaamme auton ja lähdemme kohti Suomen kesää. Enää kolme viikkoa. Se on vähän se.

    Ja minäkin olen lukenut. Ja tehnyt kirjalistaa, kunhan Kotkan kirjasto ja minä taas kohtaamme. Saa vinkata jos on jotakin ihan unelmaisen ihanaa kirjamielenpäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai te tulette taas Suomeen, mukavaa. En sitä muistanutkaan. Me vältyimme silloin Istanbulin pahimmilta helteiltä, kun lähdimme teidän tavoin heinäkuun puolessa välissä jo kotiin.

      Minä ahmin nyt kirjoja kirjan päivävauhdilla. Nyt luvussa Inka Nousiaisen uusin, josta taidan pitää kovasti. Mutta se Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on viime ajoilta se kirja, joka on syöpynyt mieleen elämyksenä.

      Poista
  4. Ihanaa kesää sinulle ihanien kuvien mestari ♥

    VastaaPoista
  5. niin kesäistä :) hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  6. Voi mikä valo tuossa ekassa kuvassa! Lomassa ja kesässä on parasta ajantajun katoaminen; kirjaa lukiessa ja pötkötellessä huomaakin yhtäkkiä, että on jo iltapäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, minulla on vain aika hyvä sisäinen kello. Yleensä tiedän suunnilleen mitä kello on, vaikkei kelloa olisi mailla halmeilla.

      Poista
  7. Täällä Savossakin oli pilvinen tuulipäivä: järvessä oli vaahtopäitä, lapset uskalsivat uimaan, minä tietenkään en.

    VastaaPoista
  8. Jatkan, padi meni äsken jumiin. Aikatauluttomuus on parasta. :) Ja minun pitäisi joskus lukea Kyllikki Villaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun tosiaan pitäisi lukea Kyllikki Villaa. Tai ehkä kannattaisi olisi parempi sana. Luulen, että voisit tykätä. Minä viihdyn hirmu hyvin Villan seurassa, kiireettömässä, pohdiskelevassa, rehellisessä ja viisaassa.

      Ihanan lukuisaa kesää sinne Savoon!

      Poista
  9. hyvä tila sinulla Villan ja Tolstoin välissä!
    nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt siirryin jo toiseen tilaan, Tolstoista Inka Nousiaiseen. Koska Tolstoi oli vain pienoisromaani, Kreutzer-sonaatti. Nautitaan tosiaan!

      Poista
  10. Wonderful photos full of light... wish you and your lovelies a happy summer season!

    x Ariane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Actually, sun is shining just temporarily. But I´m always ready to shoot, when it happens. Lovely summer to You also!

      Poista
  11. Hyvä kun männyt ovat korkeita ja suoria, sekä päivät pitkiä.
    Mullakin höpisee uusia perunoita kattilassa. Onhan riemua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kumpikin on hyvä.
      En taida kyllästyä uusiin perunoihin ikinä.

      Poista
  12. Nautin taas tyttösi tyylistä. Meillä vannotaan tricoloriin ja merimiesjuttuihin, tyttöä viehättävät ne hirveästi. Eli juuri ne jutut, mitkä olen omassa tyylissäni jättänyt väliin:) MUtta sopivat kyllä hänelle hyvin.

    Minä luulen, että joudun olemaan perunapannassa ainakin viikon. Tuntuu, että tuli syötyä sen verran liian monet patatas bravasit. Vaikka voi olla vaikea pysyä uusista perunoista ja sillistä irti.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin tytöllä on aika paljon myös raitajuttuja, mutta se juuri äskettäin leikkeli kaikki raitapaitansa hapsullisiksi. Nyt on tällainen vaihe menossa :)

      Patatas bravas, varmaan niin hyvää. Tapakset muutenkin, oioi. Onneksi mulla on sentään tässä ruisleipä, josta pureskelen.

      Poista
    2. Ruisleipä onkin se ainoa juttu, jota matkoilla kaipaan kotimaasta. Tosin en haluaisi syödä sitä etelässä, jotenkin tahtoo aina maassa maan tavalla.

      Hapsuvillitys meilläkin! Tyttö suunnitteli koko matkan leikkelevänsä hapsuja, ja odottaa nyt että etsisin jostain sopivia leikeltäviä.

      Poista
    3. Ai teilläkin sama villitys, hauskaa! Mistä nämä villitykset oikein tulevat niin samaan aikaan, jännää.

      Minäkin ikävöisin ruisleipää, mutta sama juttu kuin sinulla, ei se matkalle oikein kuulu. Ehkä vasta, jos asuisi ulkomailla, tulisi todellinen ikävä.

      Poista