lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mietin muistojen hiljaista taloa

Illalla satakieli lauloi, huilumaiset liverrykset.
Saunottiin koiran kanssa.
Mietin von Heidemanien muistojen hiljaista taloa, Urajärven kartanoa. Valkeaa rouvaa, jonka sanotaan kummittelevan siellä. Miten sisarukset rakastivat Wagnerin oopperoita, Egyptiä, kaikkea kaunista.
Kiipeämme Valhallaan ja katsomme hämäläistä järvimaisemaa.
Luen Saarikosken kirjeitä. Tänään pilvistä, apiloita paljon.

34 kommenttia:

  1. Kaunis kartano, kauniit kuvat ja sanat. Täällä pitää joskus käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käydä, jos ajelee siellä päin. Pieni mutta viehättävä paikka.

      Poista
  2. Beautiful. and silent is beautiful. in a world of memories..

    love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. This manorhouse has very interesting history. That´s why it´s so interesting to visit there. We luckily had very good guide. And it was very silent and beautiful.

      Poista
  3. Kuvia katsoessani mietin, mistä ne ovat - kuin arvoitus, johon onneksi kerroit ratkaisun. Kummituksineen kaikkineen vaikuttaa kiehtovalta paikalta. Jotenkin lumoavalta.

    Täälläkin on paljon apiloita. Ja unikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kartanon historia on hyvin traaginen, minusta jotenkin taikauskoisesti tuntuu, että se näkyy siellä edelleen. Ihan viimeiset omistajat olivat erittäin sivistyneet sisarukset Lilly ja Hugo, joista kumpikaan ei avioitunut ja saanut lapsia. Niinpä he testamenttasivat kartanon museoksi Muinaismuistoyhdistykselle.

      Poista
  4. Ihanat kuvat. Näihin tarinoihin on ihana päästä osallistumaan kuviesi kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos edes jotain välittyy näin lyhyiden tekstien ja kuvien kautta.

      Poista
  5. komia on pytinki!
    Sinulla kyllä kirjat vaihtuvat lennossa. Minä sain "äidin lokikirjan" illalla loppuun ja olisikohan aika tarttua "Kultahattuun" seuraavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minähän en tee muuta kuin luen :) Otan takaisin kaiken sen, minkä menetän, kun olen töissä. Minulle on tuo Äidin lokikirja juuri tullut kirjastoon, pitäisi päästä hakemaan se. Oliko hyvä?

      Poista
  6. Mietin miksi jonkun pitäisi jäädä kummittelemaan? Mistä niitä niin rauhattomia sieluja syntyy? Vai eikö hän malttanut jättää kaunista kotiaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on vain tarina, tai mistä minä tiedän. Kyseessä on erään kartanon herran ensimmäinen vaimo, joka sairastui mieleltään. Hän oli jonkun aikaa mielisairaalassa, mutta sitten kartanon herran uusi vaimo otti hänet takaisin kotiin ja hoiti häntä siellä. Sitten tämä "valkoinen rouva" tippui kerran traagisesti portaista ja kuoli. Miksi hän sitten jäi kummittelemaan? Enpäs osaa sanoa...enkä minä häntä nähnyt kyllä.

      Poista
  7. Olen kerran käynyt Urajärven kartanossa, muistaakseni se oli minunkin silmiini varsin viehättävä. Silloin oli oikea hyttys kesä ja voit arvata oliko kartanon mailla muutama hyttynen poikineen. Visiitti jäi lyhyeksi.


    ps. Kiitos kaunis ihanasta kommentista blogissani. Tulin ihan hurjan hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin käynyt tuolla reilut parikymmentä vuotta sitten viimeksi. Nythän kartano oli vuosia remontissa ja on juuri avattu uudelleen yleisölle. Ihan varmasti siellä oli paljon hyttysiä, nytkin oli aika tavalla.

      Minä olen niin iloinen puolestasi. Oletteko tulleet siis jo Kroatiasta takaisin? Ehkä laitatkin sitten blogiin matkakuvia, toivotaan.

      Poista
  8. Siis joku museoko? En ole kuullutkaan. Kiitos, että esittelit.
    Kuva perheestä tuossa kortissa on jotenkin...häkellyttävä. Että tuollaista on ollut, täällä, Suomessa. Eikä loppujen lopuksi kauehean kauan sitten. Maailma on muuttunut niin äkkiä. Miltä näyttäisi, jos nyt ottaisi vastaavasta perheestä kesäisen kuvan pihapöydän ääressä. Olisi varmaan nuorisolla ipadit käsissä...

    Kuolaan tuota tapettia ja öljylamppukin on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo on ihan museo. Urajärven kartanomuseo. Se oli tässä muutamia vuosia suljettuna remontin takia ja on jälleen avattu yleisölle. Varsin pieni mutta kaunis paikka. Koko ympäristö on upea, sillä kartano on ihan järven rannalla.

      Niin, nämä voin Heidemanit olivat hyvin sivistynyttä porukkaa, joilla oli paljon taiteilijaystäviä, muistaakseni ainakin Eero Järnefelt ja Signe Brandt. Tuossa valokuvassa ovat kartanon viimeiset omistajat Lilly ja Hugo pöydän päissä ja heidän ystäviään. Lilly ja Hugo olivat sisaruksia, eivätkä koskaan avioituneet. He testamenttasivat kartanon museoksi Muinaismuistoyhdistykselle.

      Poista
  9. Oi, teillä on saunova koira?

    On kyllä taas viehättävä miljöö. Käytte aina niin hienoissa paikoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin utelias, että tulee saunaan kanssani. Kyllä se taitaa siitä vähän nauttia, muttei se jaksa yhtä kauan saunoa kuin minä.

      Suomessa on niin upeita paikkoja. Minä taas ajattelen, että pitäisi vielä enemmänkin kierrellä ja katsella. Tämä oli nyt aika lähellä, joten oli helppo poiketa.

      Poista
  10. Voi että, olen nuorena asunut aika lähellä tuota kartanoa, mutten koskaan tullut käyneeksi siellä. Kiva kun nyt veit sinne kuvamatkalle, kiitos siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. No mutta, nythän pääsit pienelle kuvamatkalle. Jos liikut joskus täällä päin, voit itse käydä tuolla aistimassa tunnelmaa.

      Poista
  11. Saitko jo Knausgårdit luettua? Minä ihan hullaannuin niistä, pitkiin kappaleisiin ja lauseisiin ujutetuista hienoista ajatuksista.
    Pitää katsoa kartasta, missä on Urajärvi? Taas aukko sivistyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin vasta ensimmäisen, toinen odottaa kotona Turussa. Mutta minäkin olen ihan koukussa. Ihailen Knausgårdin teräviä havaintoja, armottomuutta, jolla hän kuvaa niin itseään kuin muitakin, rehellisyyttä ja juurikin niitä hienoja ajatuksia. Odotan, että pääsen aloittamaan kakkososaa pian.

      Poista
  12. Hieno kuvamatka! Pitäisköhän mennä, kun täällä kulmilla asun... Nythän kartano on taas remontin jälkeen auki. Pyhäniemen kartanon taidenäyttelyyn ainakin menen - sen olen itselleni luvannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä. Koko alue on niin viehättävä. Kartano itsessään oli pienempi kuin muistin. Pyhäniemi taitaa jäädä minulta nyt väliin.

      Poista
  13. Muistot niin tärkeitä, vievät juurille. Kaunis kartano ja lumoavat kuvat jälleen.

    Ja ihanainen, kävitte luonamme länsirannikollakin jokin aikaa sitten. Jos oisin tiennyt, oisin kutsunut kaffille ja kaakulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkö asut Kokkolassa päin? En sitä tiennytkään :) Olimme siellä pikaisesti työasioissa, mutta ihastuin kyllä Kokkolaan, olisin halunnut jäädä vähän pidemmäksi aikaa.

      Poista
  14. muistoissa minäkin.
    kävin lapsuuteni kesien maisemissa.
    aikakone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, se on ihmeellistä. Astua aikakoneeseen ja muistaa se kaikki.

      Poista
  15. Huh! Olen joskus kirjoittanut novellin. Päässäni kuvittelin siihen juuri nuo maisemat, vaikka en ollut niistä ennen tiennyt.
    http://kirja-ajatuksin.blogspot.fi/2012/01/kansallinen-novellinkirjoituskuukausi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Mikä sattuma, aikamoista. Niin voi kuviteltu olla todempaa kuin tosi. Kävin lukemassa novellisi ja totta, se olisi hyvin voinut sijoittua tuonne. Järvi ja kaikki ihan niin kuin kuvasit, hassua :)

      Poista
  16. Katsoin kartanon päärakennuksen kuvaa ja ajattelin, että mitä tuttua tässä talossa oikein on. Tekstistäsi huomasin, että tuttua todellakin: olin noin 10-vuotias, kun isä vei meidät yhtenä kesäsunnuntaina tuonne retkelle. Pitkään tuon käynnin jälkeen muistin mainostaa, että "Urajärven kartanomuseo on Suomen hienoin paikka".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, voi että! Onpa hauskaa, että näiden kuvien kautta sait palautettua mieleesi tuollaisen muiston. Teki minutkin iloiseksi. Minä olin viimeksi käynyt tuolla noin parikymppisenä, muistin, että kartano olisi ollut paljon isompi, mutta sehän olikin sympaattisen pieni.

      Poista