sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Lönnrot sai täältä mavon luvun

Kiitos monista kuvista miehelle.
Lönnrot sai täältä mavon luvun eli käärmeen loitsun.
Minä olen saanut nämä hiekkarannat, jotka syvenevät niin hitaasti, että tuntuu, että kävelen keskelle järveä.
Tämä maitohorsmaniitty, jolla polku poimuilee kaksimetristen horsmien välissä. Kun aurinko paistaa terälehden läpi.
Muistelen niitä sotavankeja, joiden muistoksi tsasounan edessä kohoavat valkoiset ristit. Kymmenet vauvat, jotka menehtyivät vankileirillä, tuohusten lepattava liekki.
Suomessa on jäljellä enää yksi runonlaulaja, se tuntuu surulliselta.
Meillä on pieni mökki, mutta suuret päivät. Niihin mahtuvat Lentuan mäntykankaat, perhokalastajat, korvapuustit, tsasounat, karjalanpiirakat, telkät ja ahvenfileet.
Mies maistuu hiekalle, männyille ja peilityynelle järvelle.

30 kommenttia:

  1. Yläkuva on niin heinäkuu, niin heinäkuu.

    Ja alakuva, oi se ilahduttaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti - välitän kiitokset miehelle, joka ne on ottanut :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä on ihanaa teillä.
    Minä pidän kuvailemistasi tunnelmista ja horsmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä en ole koskaan nähnyt niin paljon horsmia kuin täällä.

      Poista
  4. Voi, teil on ollut ihana kesä, nyt vasta luin koko teidän kesän Juhannuksesta saakka, mulla oli sellanen kuukauden tietokonetauko (mitä nyt töissä oli tietysti pakko sitä näpytellä..) mut vapaa-ajan tauko. Ihanaa lomaa teille! Kauniita kuvia ja tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teilläkin tainnut olla ihan kivoja reissuja, toivottavasti ainakin :) Me olemme sahanneet tätä Suomea edestakaisin aika vauhdikkaasti. Suloista kesän jatkoa sinullekin ja nähdään!

      Poista
  5. Kuulostaa hyvälle ja kesälle! Vai vain yksi runonlaulaja. Sukupuuttoon kuolemassa oleva laji? Me suuntaamme huomenna Pohjois-Karjalaan. Odotan savusaunan löylyjä ja pulahdusta joen tummaan veteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIin meille Juminkeko-säätiön opas kertoi, siis että on vain yksi runonlaulaja, toivottavasti perinne ei kuole kokonaan. Ihana Pohjois-Karjala, oi, pitäkää hauskaa!

      Poista
  6. Siellä, missä Lönnrot sai mavon luvun, en olekaan koskaan käynyt. Upeita maisemia. Runonlaulajista mieleeni tulee nyt Petri Shemeikka, jonka haudalla olen käynyt: ajattele, se on Öllölän Pörtsämössä. Kuulostaa melkoiselta, on vaikuttava paikka.

    Monta sinua - ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Ai että Öllölän Pörtsämö! Ehkä ihan paras paika nimi ikinä. Minä en taas siellä ole koskaan käynyt, olisi varmasti jäänyt mieleen, jos olisin.

      Poista
  7. Nämä kuvat on niin kauniit, kaikki. Ja teksti, niin tunteikas ja vahva. Suuret päivät, nauttikaa niistä, oi onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä näköjään tarvitsen luontoa ja aikaa, että ajatukset lähtevät liikkeelle ja että on aikaa kuvata.

      Poista
  8. Ensinnäkin; kuvat ykkönen, kutonen ja vimonen ihan tosi hienoja! Mikä syvyys. Hienoin horsmakuva, minkä olen nähnyt.
    On teillä ollut reissu! Niin paljon kaikkea...toisenlaista.

    Katselin auton ikkunasta horsmamättäitä, erityisesti kauempaa näyttävät todella kauniilta, ja etenkin vaaleaa hiekkaa vasten ihan hurjan kauniilta. Huomasin ajattelevani, että olenko ennen huomannut kuinka nätti kukka se onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se mies, joka osaa kuvata noin hienosti :)
      Kyllä me tosiaan ihan eri maisemiin päädyimme sen jälkeen, kun tapasimme. Hassua, että yhdeksässä tunnissa voivat maisemat muuttua ihan toisiksi. Oli aivan ihana pyrähdys pohjoiseen, sydän jäi hetkeksi aikaa sinne.

      Niin, horsma on tosiaan kaunis. Tuolla näin enemmän horsmia kuin koskaan missään.

      Poista
  9. hienoja kuvia ja tekstiin yhdistettynä iski nyt kyllä joku "slaavilainen haikeus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa taitaa asustaa sellainen slaavilainen haikeus, se on aika syvällä ja näkyy näköjään teksteissä ja ehkä kuvissakin.

      Poista
  10. Ihana ihana kuvakertomus!
    Ja sinä olet onnen tyttö,
    taisit tietääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen omasta mielestänikin onnen tyttö, ainakin useimpina päivinä :)
      Kiitos sinulle.

      Poista
  11. Oi tätä kuvien ja tekstin liittoa - sykähdyttävää, kaunista, koskettavaa. Onnellisia hetkiä luoksenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkä me olemme hyvä tiimi :) Ja erityisen onnellisiakin olimme tuolla.

      Poista
  12. Näihin sinun kuviisi uppoutuu ja sanojen kautta kokonaisuus avautuu käsin kosketeltavaksi ja kaikin aistein aistittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Monet kuvat ovat miehen ottamia, hän on niin paljon taitavampi valokuvaaja kuin minä, mutta hyvä jos kuvan ja tekstin liitto toimii.

      Poista
  13. Ihastuin blogiisi kertaheitolla. Tunnelmallisia kuvia ja kauniita sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti sinulle ja tervetuloa lukijaksi :)

      Poista
  14. Niin kovin lyhyessä ajassa on runonlaulun perinne kadonnut tyystin, surullista kuten sukupuutto aina.Kauniissa maisemissa olette olleet, kauniissa ja kipeän historian kaihoisiksi tekemissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on haikeaa. Sitä kuulemma yritetään kyllä elvyttää, ettei taito ihan kokonaan unohtuisi.

      Poista
  15. Kaunista! Lapsuuden kesät Itä-Suomessa viettäneenä kaipaan välillä sinne, ehkä se on sitä itäistä slaavilaisuutta.

    Oi voi, vain yksi runonlaulaja jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin kaipaat sinne, niin minäkin. Varsinkin nyt, kun pakertaa jo täällä etelässä epämieluisten tehtävien parissa. Tuolla sielu lepäsi.

      Poista