keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Muu vaara, kirkollinen saattue

Osa kuvista miehen, kiitos.
Täällä mies kerran asui, löydetään sekin talo. Toiseen taloon emme pääse, siihen jonka viimeinen asukas oli Uuno Kainulainen.
Silloin täällä oli yhdet liikennevalot, nyt kahdet.
Kahden kurjen ylilento, talvisodan juoksuhaudat.
Kylällä liikennemerkki: Muu vaara, kirkollinen saattue.
Saavumme rajavyöhykkeelle, istumme kämpällä, juomme kahvia ja syömme omenapiirakkaa.
Tuolla jossain suurpedot hiipivät, niitä emme kohtaa.

17 kommenttia:

  1. Kaunis, rauhallinen paikka. Mietin missä voisit olla, mutta en tiedä. Olisin siellä minäkin. Vaarakaan ei kuullosta kovin vaaralliselta, paitsi ne piilosssapysyvät suurpedot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eivätkä nekään taida kovin vaarallisia ihmisille olla. Olimme Kuhmossa päin, jo tulimme takaisin.

      Poista
  2. Kaunista!
    Pakko kysyä, missäpäin Pohjois-Karjalaa on tuo tsasouna?
    Terv.pikkujutu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo tsasouna oli itse asiassa Nurmeksessa, Bomba-talon alueella. En niin Bombaan ihastunut, liikaa ihmisiä ja hulinaa, mutta tuolla sai olla rauhassa.

      Poista
  3. Me saavuimme juuri takaisin rajavyöhykkeeltä. Oli hyvät päivät ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Savusaunan löylyt ja lämmin joki. Kyllä Suomen kesä on sitten ihana. Hoen sitä, kun rikkinäinen levysoitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sehän on parasta, elo ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Tai minulle se ainakin sopii...ainakin jonkin aikaa, en ole kokeillut kovin pitkään.

      Poista
  4. Karjala ja Itä-Suomi ovat mustia aukkoja minulle. Kerran olimme jo varta vasten lähdössä pyöräreissulle Kolille, mutta sitten tuli jotain muuta jälleen kerran. Joskus vielä, eläkkeellä ehkä viimeistään? Ja ehkä ei fillarilla silloinkaan, kun on tuo "muu vaarakin" reitillä?
    Nimim. polkupyörähuligaani (joku huusi niin kerran pyörätiellä perääni...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas jostain syystä veri vetää aina tuonne itäiseen Suomeen. Viihdyn siellä, mentaliteetissa ja luonnossa on varmaan jotain joka koukuttaa. Mutta hei, eläkkeellä sitten lähdet sinne polkupyörähuligoimaan :)

      Poista
  5. En ole koskaan käynyt Bomballa, mutta Joensuussa vietetyn 13 vuoden jälkeen sydämeni sykkii aina Pohjois-Karjalalle. Minäkin olen käynyt rajavyöhykkeellä, tosin Ilomantsissa (ja tietenkin Venäjälle matkatessa tullissa...). Kauniit, rauhalliset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin sykkii, vaikken ole koskaan asunut siellä päin. Mutta juuria on sinne, ehkä se johtuu siitä. Minä en ollut aiemmin käynyt rajavyöhykkeellä paitsi Vaalimaalla.

      Poista
  6. Itä-Suomi on vieras minullekin. Kauniit kuvat. Tunnelmaa.

    VastaaPoista
  7. Hymyilen. Vakavoidun. Ja jälleen hymyilen, sillä tunnistan. Toivon, että kaikki se sielläpäin säilyisi niin neitseellisenä, ja joku jatkaisi runonlauluakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aika samoilla seuduilla ehkä liikuttiin. Minäkin toivon, että säilyisi ja että runonlaulujen perinne voitaisiin ja ehdittäisiin siirtää uusille polville.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Voi kiitos, niin tosiaan tekivät, tuolla.

      Poista
  9. Ihanat tunnelmakuvat taas kerran! Haluaisin sattua paikalle, kun "muu vaara" olisi meneillään.

    VastaaPoista