torstai 25. heinäkuuta 2013

Onnellinen se, jonka ystävällä on mehiläistarha


Ensin oli Saunamestari, Unomestari, Soutumestari ja Sienimestari. Ja siihen viikonloppuun kuului seikkailukas veneretki, grillattuja kanttarelleja, kahdeksan pulahdusta, lettuja ja korttipeli. Mutta sitten kesäflunssa lannisti sängyn pohjalle.
Tänään oli jo kirppareita, basson jytinää jokirannassa ja hunajakaupat.
Onnellinen se, jonka ystävällä on mehiläistarha. Tiesittekö, että mehiläinen tuottaa vain teelusikallisen hunajaa elinaikanaan? Mietin sitä, kun seuraavan kerran lohkaisen hunajaa teeni sekaan. Ja sanon: Kiitos.

35 kommenttia:

  1. Mukavan kesäistä!
    Yllättävä tieto tuo teelusikallis-asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minulle tuo oli yllätys, että niin vähän.

      Poista
  2. Pidän niin näiden kuvien vihreästä. Se on niin vahva ja varma, ei ollenkaan väsynyt ja lannistunut. Vaikka ollaan jo näin pitkällä kesässä. Palanneen helteen myötä uskon vakaasti pitkään, lämpimään loppukesäänkin. Teelusikallinen?! No jopas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tosiaan pirtillä näyttänyt vielä väsähtäneeltä, vaan voimakkaalta. Oli myös valtavan tuulista ja aika koleaa. En tiedä, vilustutinko itseni siellä tuulessa vai mikä tuli.

      Poista
  3. Eikä! Mä kuvittelin, että yksi mehiläinen tekisi purkillisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, niin hirmuisen vähän tekevät, vaikka ahkeroivat koko elämänsä.

      Poista
  4. Onpa tosiaan yllättävä tieto! Kun olin pieni, sedälläni oli mehiläisiä. Ja yhden ystäväni kotona myös. Koulun jälkeen istuimme ystäväni kotitalon keittiössä ja söimme kiteistä hunajaa teelusikalla.

    Tuo ylimmän kuvan portti on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana lapsuusmuisto hunajasta sinulla. Minä kun asuin kaupungissa, en tuntenut ketään, jolla olisi ollut mehiläisiä.

      Minäkin tykkään tuosta portista - kovasti. Onni, että sain taas käydä sen toiselle puolella kyläilemässä.

      Poista
  5. Minä tiesin, sillä isäni ystävällä on mehiläistarha, josta hakee aina peräkärryllisen hunajaa, jotka kaikki sitten syö talven aikana. Isäni elää hunajalla:) Niin ja hunajakennoilla, hän syö niitäkin.
    Ja ihmekös sitten se, että hunaja on aika hintavaa, vaikka toisalta aika halpaa siihen nähden kuinka monta mehiläistä purkilliseen tarvitaan.
    Hyvä, että olet tolpillasi jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sitten aika hunajainen isä :) Minä maistoin eilen sitä ystävän hunajaa ja kyllähän se maistui ihan erilaiselta kuin kaupan hunaja. Ja kuulin niin paljon mahtavia tarinoita ja tietoja mehiläisistä. Ja juu, olen onneksi tolpillani, kyllä vähän niiskutan, mutta se ei toivottavasti haittaa.

      Poista
  6. Niin kauniita kuvia. Ylin kuva kutsuu. Pujahtamaan portista katsomaan mitä kaunista sen takana onkaan.
    Onpa yllättävä tieto! Kiitän siis täälläkin. Meidän naapurilla on mehiläisiä. olemme saaneet sieltä pari purkillista hunajaa tänä kesänä lahjaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onneksi pääsin pujahtamaan juuri tuosta portista parin päivän ajan. Se on nimittäin minustakin varsin kutsuva. Olen muutenkin vähän heikkona portteihin, sen kyllä varmaan huomaa. Kivaa, että teillä on hunajanaapureita.

      Poista
  7. Jassoo, niin piskuisesti yksi ampiainen hunajoi. Minulla ei ampiaistarhaaja ystävää, mutta tässä lähellä on kyllä yksi semmoinen kerääjän tarhausloota.
    Ja markkinoilla kerran jututtanut sitä kerääjämestaria. Hänen kanssaan puhuimme tuontiluomuhunajasta, joka on vähän niin ja noin. Ostan heidän hunajaa, ja se tekee minut jo onnelliseksi, mutta nyt purkki onkin taas tyhjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tosi piskuisesti hunajoi :) Ihana sana tuo hunajoi.
      Minäkin opin eilen hunajasta valtavan paljon. Senkin, ettei suomalainen hunaja säily juoksevana, jollei sitä sitten halua pakastaa. Juokseva hunaja on aina joko ulkomaalaista tai siihen on sekoitettu jotain muuta.

      Poista
    2. Ja mehiläinenhän se tietysti hunajoi, eikä ampiainen:) Tästä innostuneena ajan lasteni kanssa Vääräkankaan hunajamestarille täyttämään purnukat.

      Poista
  8. Minäkään en tiennyt mehiläisistä ja hunajasta tuota.
    Niin ja minustakin olisi huippu hienoa olla sienimestari, nyt vain niiden nautiskelu mestari.

    Ihania kesäisiä päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vain nautiskelin niitä sieniä, sillä minä olin vain joukon Unomestari. Uuno kun olen, monella tapaa :)
      Samoin sinne!

      Poista
  9. Ihan totta?! Suhtaudun nyt minäkin entistäkin nöyremmin jokaisen hunajatilkkaankin. Meihiläisyhteisö on mielenkiintoinen "kommuuni" ja olen aina ajatellut mehiläisten tarhaamisen olevan aika kiinnostavaa. Vaativaa varmaan myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut tuo tieto ainakin sai nöyräksi. Joo, niillä mehiläisillä tuntuu olevan tosi paljon jännittäviä ja mielenkiintoisia tapoja, tottumuksia yms. Yhdessä pesässä asuu noin 20 000 mehiläistä, on se aikamoinen "kaupunki".

      Poista
  10. Yllättävä tieto hunajasta. Me saadaan hunajat eräältä ihanalta vanhukselta,joka omistaa mehiläistarhan. Onnellisten mehilästen hunajaa. Kauniisti olet tallentanut hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisten mehiläisten hunaja varmaan tekeekin onnelliseksi - toivotaan :)

      Poista
  11. En ole kuullutkaan tuota miten paljon mehiläinen tuotta hunajaa...:)

    VastaaPoista
  12. Minä en ole kovin hunajainen, mutta pääsin seuraamaan Turkissa mehiläistarhaajaa työssään. Se oli kyllä mielenkiintoista. Ahkeria työläisiä, eivätkä saa Burnouttia, vaikka heti ei tulekaan valtavia tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eläimet eivät varmaankaan stressaa samalla tavalla kuin ihmiset, ne ovat ainakin kärsivällisempiä kuin moni meistä. Minä voisin ottaa vähän sitä kärsivällisyyttä.

      Poista
  13. Mistähän johtuu, että minulle tulee sinun kuvistasi lapsuus mieleen. Nuo portit, ja laituri... Niin, mehiläisiä ja kaikkia pölyttäviä hyönteisiä kunnioitan ja väistän, en tapa. Ja hunajakin vielä, kaupan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan, kun olen itse tällainen nostalgikko ja kuvaan kaikkea vanhaa. Harvemmin etsimeen tarttuu mitään uutta ja kiiltävää - ehkä se tulee siitä :)

      Poista
  14. Tuttu järvi kuvassa. Kotoista.

    Aika paljon mestareita teillä! Ja onneksi flunssa vähän hellittänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan onkin, kotikonnuilla :)
      Flunssa on hellittänyt, mutta edelleen kyllä tuhisen.

      Poista
  15. Koko kesän sinulla on ollut niin "ihanoita" postauksia, vaan en ole ehtinyt kirjoittaa ja kiittää nyt tässä: elikkäs kaunis KIITOS <3
    Mehiläisitä (ja ampiaisista) se, että ne ovat aina olleet "mun kavereita", jotenkin olen kunnioittanut niiden työtä sekä ne ovat niin kauniita ja ihmeellisiä -sellainen pampula lentää niin terhakkaasti ison lastinsa kera?! Ihme! Hunaja on huippuaine ja niiden kennot upeita.
    Ne kutittavat kun kulkevat iholla ja niitä ei saa hätistää huitomalla -puhaltaen nätisti, ne lentävät kyllä pois. Muistan lapsuudesta niiden kivuliaat pistot, mutta se tapahtui vain jos hätäili ja huitoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti!
      Minäkin kunnioitan ampiaisia ja mehiläisiä. Toki niiden työn takia ja siksikin, että ne voivat tosiaan pistää. Ampiainen on vain kerran pistänyt minua ja se teki kyllä tosi kipeää. Tulin myös huonovointiseksi.
      Mehiläisten pörröinen turkki on myös ihana.

      Poista
  16. Enpä ollut tiennyt, että vain teelusikallinen on tuotto. Täytyy todellakin arvostaa tuota kultaista ainetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin täytyy, en minäkään tiennyt, vaan opin yhdessä tunnissa paljon mehiläisistä ja hunajasta.

      Poista
  17. Miten ihanat kesätunnelmat täällä taas.. käyn kesälomalla sun kuvissa ja sanoissa, ja viihdyn. Ton tuulisen laiturikuvan kohdalla olin jo ihan kotona. Kiitos.

    VastaaPoista
  18. Kivaa, että voin tarjota sinulle palasen Suomen kesää :) Kiitos kovasti sinulle siis. Tuo laituri taitaa olla niin supisuomalainen kuin vain olla voi.

    VastaaPoista