lauantai 31. elokuuta 2013

Sellaista, että junat lähtevät

Sellaista iloa on vaikea kuvitella, että hyppisi ilmaan tai sellaista kiukkua, että polkisi jalkaa.
Kerran poljin jalkaa, kun en mahtunut Nikosian retkelle ja toisen kerran, kun matkatavarat menivät Ouluun ja minä jäin Kajaaniin vauva kainalossa.
Sellaista, että junat lähtevät, mutta minä jään kyydistä. Sellainen sattui Toijalassa, kun piti mennä kotiin, mutta meninkin Tampereelle ja vauva keksi oksentaa syliini.

Sellaista sattuu, ikävää oli se, kun jalasta veti suonta, kun jalka oli kipsissä.

Viikon ilonaiheita:
Ranskaa puhuva harmaatukkainen nainen nenäkoruineen.
Lehtikaalipihvit.
Conga ja chachachaa.
Kultainen mies Esplanadin puistossa.
Viinihetki ystävän kanssa hevoskastanjan alla.
Levoton aurinko.
Tunti takapenkin pulpetissa.

30 kommenttia:

  1. Nuoruudessa notkuimme Cepranon aseman baarissa, iltapäivällä ja illalla kaivauspäivän jälkeen, suojassa auringon porottavalta paahteelta jonka alla teimme aamuisin seitsemän tuntia töitä. Kaivausporukan suljettu yhteisö. Joka tunti tuli juna Roomasta ja Napolista, pysähtyi, otti ja jätti matkustajia. Siellä se elämä jatkoi kulkuaan ilman meitä. Viikkoja vierähti kunnes mekin lopulta astuimme siihen Rooman junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen muisto, johon liittyy mielestäni paljon aistimuksia. Voin jotenkin kuvitella tuon auringon porotuksen, pöllyävän hiekan, hikiset ihmiset junassa...

      Poista
  2. Minä näen monesti unta että olen myöhästyä junasta. En edes juuri junilla ajele vaikka se kivaa onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minä en näe sellaisia unia, kun niin usein reissaan junilla. Ehkä siksi en näe?

      Poista
  3. Kuulostaa tilanteilta, joissa on ihan hyvä polkea jalkaa.
    Minut on useasti saanut polkemaan jalkaa Italian junaliikenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, hyvä tietää. Minä en muistaakseni ole koskaan mennyt Italiassa junalla. Tosin Suomenkin junaliikenne saa välillä lähes polkemaan jalkaa.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Täydet viikot, sellaiset tuntuvat nyt alkaneen.

      Poista
  5. Viikon ilonaiheesi eivät ole todellakaan mitään tavallista tylsyyttä.

    VastaaPoista
  6. Minä olen hyppinyt ja polkenut varmaan jalkaakin. Olen joskus sellainen äärettömän ilon ja kiukun ihminen. Jälkimmäinen on normaalisti verrannollinen verensokeriin. Kylläisenä olen näet kovin säyseä ja sopeutuvainen. Tänään kuitenkin iloitsimme niin, että hypittiin, minä ja lapset. Oltiin ulkona, kun kesäsade yllätti. Kastuttiin, hypittiin ja naurettiin, kun tuli niin huojentunut mieli. Ehkä se kesä on loppusuoralla täälläkin, voi onhan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea oikestaan kuvitella, kun minä muistan sinut valoisana ja seesteisenä, mutta ymmärrän kyllä, että verensokeri saa tekemään mitä tahansa. Minäkin olen kuulemma kiukkuinen nälkäisenä. Kesäsade on parasta!

      Poista
  7. Minäkin näin kultaisen miehen. Näitkö myös Batman miehen valomiekan kanssa? Sitten näin kaksi miestä, jotka myöhästyivät kaukojunasta.


    Vauva kainalossa sattumuksesi kuulostaa ihanalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en nähnyt Batmania, olen ihan kade!
      Silloin tuo sattumus ei naurattanut yhtään, mutta kyllä nyt myöhemmin, moneen kertaan.

      Poista
  8. Huh, kiireen keskellä ennätin kommentoida. Kiireen määrä on aivan liian suuri suhteessa luettavien blogien määrään. Kerkesin, ihanaa luettavaa.

    Hyvä teksti. Upeat kuvat. Rakastan vanhoja junia ja junaratoja, olisi niin mukavaa matkustella kuin ennen vanhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiire on kurjaa, sellainen jatkuva painostava kiire. Joskus kiire on ihan kiva, jos se ei kestä kauan.

      Kiitos kovasti. Minäkin tykkään junista ja erityisesti niistä vanhoista.

      Poista
  9. Ilosta hypähtäminen on paljon vaikeampaa kuin vihasta jalan polkeminen, ainakin minulla. Lapsena sitä taisi joskus hyppiä ihan tasajalkaa harmistuksesta, mutta niin paljon mukavampi olisi pomppia iloista kuin ikävyyksistä.

    Lehtikaalipihvit, jäin kiinni ajatukseen niistä. Varmasti hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, iloitsemisen lahja on lapsilla niin kadehdittava. KUinka ne antavat kaiken ilon vain läikkyä yli ja näkyä.
      Joo, ne pihvit olivat tosi hyviä, eivät tosin minun tekemiäni.

      Poista
  10. Ilonaiheet on mahtavia. Onneksi niitä on paljon.
    Minä näin eilen illalla kultareunaisen pumpulipilven josta loisti ylöspäin muutama säde. Kaunista, sitä katselin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minäkin näin eilen upean auringonlaskun, purppuraa ja kultaa, tosi kaunista.

      Poista
  11. Punaiset omenat ja sininen taivas - hienot voimavärit!

    Kivoja ilonaiheita! No, tunti takapenkin pulpetissa?

    Lasten näkee usein polkevan jalkaa ja varsinkin hyppelehtivän ilosta. Mihin se taito unohtuu?

    Suonenveto kipisin sisässä, auuts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovatkin, syksyn voimakaksikko.
      No joo, olin vanhempainillassa :) Koulussa kiva käydä, mutten tiedä, viihtyisinkö siellä joka päivä.
      Suonenveto oli paha!

      Poista
  12. Minun iso ilo on tämä juuri alkanut vapaus!!
    Rakastan nukkumista. Nyt saan nukkua niin pitkään kun haluan.

    Ihania kuvia taas.
    Ihania tarinoita.
    kiitos niistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytkö se alkoi?! Onneksi olkoon!
      Minäkin rakastan nukkumista.
      Ja kiitos.

      Poista
  13. Mun pitää välillä oikein tsemapata ja nieleskellä että en polkisi jalkaa tai hyppisi julkisilla paikoilla seinille. Sekään ei ole aina niin hauskaa. Olen aina ihaillut tyynen rauhallisia tyyppejä, niillä on hommat hallussa, siisti koti ja aikataulut paperilla. Onneksi hyvällä asenteella pääsee myös pitkälle, siitähän kaikki aunpitäen on kiinni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on osa hommista hyvin hallussa, osa ei. Ja aikataulut on paperilla, mutta koti ei ole siisti...mitäköhän tästä voi päätellä. En ole äärimmäinen mihinkään suuntaan ilmeisesti. Asenne on tärkein, siitä olen samaa mieltä.

      Poista
  14. Tunnustan, olen hyppinyt ja polkenut jalkaa. Nyt olen syönyt kolmena päivänä peräkkäin lehtikaalia ja aika iloiselta on sekin tuntunut. Superfoodia, ei siis mikään ihme ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sekin on superfoodia, no sitten täytyy vaan popsia lehtikaalia.
      Susta tulee kohta supernainen.

      Poista
  15. Aika monia junia on mennyt nenän edestä, mutta onneksi on paljon niitäkin joihin on ehtinyt mukaan. Molempia sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Sellaista se elämä kai on.

    Minä lienen tavallisen tasainen ihminen, sillä noita hyppimisiä ja jalan polkemisia muistuu mieleen melko vähän. Tilanteesta riippuen joko harmin tai onnen kyyneleet ovat välillä kyllä silmiin nousseet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta, sinäpä sen sanoit.
      Minullakin on vähän ainakin jalan polkemisia. Ennemmin sitten hypin ilmaan ilosta, mutta harvoin sitäkin tapahtuu. Mutta minäkin olen kova liikuttumaan kyyneliin, monista asioista.

      Poista