tiistai 3. syyskuuta 2013

Illalla luen kynttilän valossa

Kuvittelen itseni tuonne sänkyyn lepäämään.
Puiden keltaiset tupsut, lattian narina ja sumppi tulella.
Illalla luen kynttilän valossa.

49 kommenttia:

  1. Niin kauniita kuvia, niin kauniita huoneita. Mitenköhän aikalaiset sen silloin kokivat ja näkivät..? Sitä on niin vaikea nähdä lähelleen, ympärilleen, mitä on ja minkälaista. Vasta pienen matkan päästä ymmärtää. (kas, keksinkös tässä juuri ihan uuden ajatuksen vai mitä;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minuakin nuo miljööt viehättävät kovasti. Niin, mutta olet ihan oikeassa! Miten ihmiset ovat silloin kokeneet ympäristönsä...sitä ei oikein voi tietää.

      Poista
  2. Taas niin ihania kuvia!
    Mistä löydätkin näitä kuvattavia...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Aika lähelläkin on onneksi kivoja paikkoja :)

      Poista
    2. Samaa ihastelin. Upeita kuvia ja mitä paikkoja tiellesi osuu...

      Poista
  3. Minä en kyennyt tuohon romantiikkaan viime kesänä Amuri-käyntini jälkeen. Tunsin nahoissani vain tehdastyön raskauden, vaarallisuuden. Vaikka varmasti he olivat onnellisiakin ihmisiä.

    Kaunista museossa oli, uskomattoman kaunista. Mutta tuon kääntöpuolen tunsin siitä kauneudesta, askeettisuudesta, tuon pelon, ehkä kysymyksen: "tulenko tänään ehjänä tehtaasta kotiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen umpiromanttinen tyyppi, mutta kyllä myös melankoliaan taipuvainen. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, mieliala olisi voinut olla ihan toisenlainenkin. Niin, kun tietäisikin oikeasti, mitä ihmiset silloin ajattelivat ja tunsivat, muttei voi tietää. Varmasti heidän elämässään oli samanlaisia ja toisaalta erilaisia ilon aiheita ja pelkoja kuin meillä.

      Poista
  4. Hieno tunnelma, loihtimasi äänet ja tuoksut voi hyvin aistia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Erittäin viehättävä museo tuo Amuri, kannattaa käydä.

      Poista
  5. Tuo ensimmäisen kuvan huone on edelleen minusta se kaikista ihanin ja sinä olet saanut sen täydellisesti taltioitua. Tuskin olisi asukki itse sitä osannut samalla lailla visuaalisesti arvostaa, sitä varmaankin että hällä oli yksin huone kokonaan. Minäkin olisin siihen laskenut mieluusti nukkumaan ja tuon pöydän ääressä ei voisi syntyä muuta kuin vahvaa tarinaa.
    Muuten huomasin, että olin ottanut aikaisemmilla kerroilla täysin identtisiä kuvia kuin nyt. Ja niistä saatoin tarkistaa, että kyllä ne tavarat oli ihan pilkulleen samoin kuin ennenkin, jopa sen laukun pohja, oma muisti teki tepposet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, tuo huone jäi minullekin mieleen tavattoman selvästi. Se oli yksinkertaisuudessaan voimakas ja nuo väriyhdistelmät. Oi että. Ihanaa, kun on kuvat muistojen tukena. Niin ja kuvista voi tosiaan tarkistaa, että miten asiat oikeasti olivat. Muisti tekee minullekin usein tepposia.

      Poista
  6. Kuvistasi huokuu harras esteettinen hiljaisuus, niissä silmä lepää.

    Yritän kuvitella mukaan työläisperheen hajut ja äänet. Soppa porisee liedellä, työstä tuotu hiki haisee paidassa ja saippua pesuvadin vieressä, isäntä ja emäntä polttavat Työmiestä niin että kammari on sakeana savusta, viikonloppuna juovutaan väkijuomista. Lapset kinastelevat, radiosta kuuluu iskelmiä ja aviopari rähisee keskenään. Yritän kuvitella, mutta kuviesi kauneus tukahduttaa kaiken realismin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kauniisti sanottu tuo harras esteettinen hiljaisuus. Jos sellaista huokuu, olen iloinen.

      Niin, totta, tuolla on tuoksunut (tai haissut) varmasti vaikka mille. Ja on ollut savua ja alkoholin lemahduksia. Museossa oli myös hauskoja äänitehosteita, niistä tuli hämäävä olo. Ihan kuin joku olisi keitellyt kahvia viereisessä huoneessa.

      Poista
  7. Päätalo on kirjoittanut Tampereelta niistä sodan jälkeisistä vuosista, kun kaikki oli kortilla. Jos jostakin jotain tavaraa uutena edes saattoi saada, oli ihme ja kumma. Ihmisten luovuus on ollut arkea ja selviytymisen ehto. Eihän sitä nykyihminen voi ymmärtää! Sain itseni taas ruokakaupassa kiinni turhasta pettymyksestä, kun hyllyssä ei ollutkaan juuri sitä tiettyä pakkausta, mitä olisin halunnut -viisi muuta kyllä oli.

    Ennen pakkausten etiketit on ollut sitten kauniita! Ja kuvasi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voikaan ymmärtää, ei mitenkään. Ei sitä puutetta ja nuukuutta. Sodanaikainen sukupolvi säästää edelleen kaiken, itse asiassa he käyttäytyvät monessa asiassa kovin ekologisesti, kun ovat tottuneet pihistämään. Mietin ihan vaikka omaa äitiäni.

      Ja totta, etiketit olivat hirmu kauniita.

      Poista
    2. Kuvasi siis olivat kauniita ennen ja ovat sitä nytkin:)

      Poista
  8. Jännä nähdä teidän molempien kuvia samasta paikasta. Sinun kuvissasi on jotenkin enemmän syvyysvaikutelmaa, näkyy erityisesti ekassa kuvassa joka on hyvin kaunis. Hieno tunnelma siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikös olekin :) Johtuu varmaan putkesta tuo syvyyshommeli, vaikken minä näistä asioista niin mitään ymmärräkään. Ja tuo ylimmmän kuvan huone oli todellakin hyvin harmoninen.

      Poista
  9. Mielelläni uppoasin tuohon maailmaan joksikin aikaa. Ehkäpä siinä kaikenmoinen stressi hellittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulen. Vaikka jos mikään ympärillä ei muuttuisi, en tiedä.

      Poista
  10. ...ja täikammat somasti pinossa kaapissa. Ainakin minusta näyttää.

    Tuli mieleen, että oletko lukenut Tuure Laitisen Amurin poijaat ? Kuvaus sisällissodan jälkeisestä Amurista.

    Minä taidan käyttäytyä monessa asiassa tuollalailla "ekologisesti" ;)
    Olen hiukan sellainen pula-ajan lapsi, sielultani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih, niin taitaa ollakin.
      En ole lukenut Amurin poijaita, pitääpä painaa kirjavinkki mieleen. Välillä pyörin kirjastossa ja ihmettelen, mitä lainaisin.
      Minä luulen, että on hyvä olla pula-ajan lapsi sielultaan. Jossain vaiheessa ihmisten on ehkä ihan pakkokin olla sellaisia, että voimme jatkaa elämää tällä maapallolla.

      Poista
  11. No niin, että on upea sänky sulla siellä, peitekin niin kaunis! ;) Ja tuo tuoli ja pöytä, niin hurmaavat! Upeita kuvia, en ihmettele, että viihdyit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin. Tuossa olisi niin suloista pötkötellä. Ja pöydän ääressä voisin kirjoittaa.

      Poista
  12. Ihanan näköistä. Tuollaisees voisin kuvitella itsenikin. PIdän niin paljon vanhasta. Aina pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, monet tuntuvat arvostavan kovasti vanhaa. Ja silti Suomessa on purettu hurja määrä juuri tuollaisia kauniita puutaloja.

      Poista
  13. On tosiaan hienosti vangittu huoneen tunnelma. Minun tekisi mieleni istahtaa tuohon pöydän ääreen täyttämään päiväkirjani sivuja ja koristella ne kuivatuilla kukkasilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinulla on päiväkirja. Minulla on vain matkapäiväkirja. Muuten tämä blogi taitaa olla jonkunlainen päiväkirja...

      Poista
  14. Voi että, ihanuutta! Ensi kesänä minä kiertelen museoita. Tai miksei vähän aiemminkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo Amurin museo on vain kesällä auki, siksi minäkään en ole sinne aiemmin ehtinyt/päässyt.

      Poista
  15. Meillä mökillä oli vieraille noita peittoja - arvoa en tuntenut, jätin sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, noin kauniit peitot! No, joskus tajuaa vasta jälkikäteen, mitä olisi kannattanut säilyttää.

      Poista
  16. Kyllä nämä kuvasi koskettavat. Ajanhenki leijailee luokse.
    Paljon raskasta työtä. Ehkä se rauhallinen hetki lauantaina, saunan jälkeen.
    Iskelmämusiikki radiosta, kirjeen kirjoittamista Ameriikkaan muuttaneelle ystävälle....
    En halua pilata näitä kuvia hajuilla, humalalla, tappeluilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Ihan varmasti elämä oli silloin monin tavoin raskaampaa, oli raskas työ ja sairauksia ja puutetta. Mutta oli siinä paljon hyvääkin ja kaunista. Se tunnelma oli säilytetty tuolla museossa hyvin.

      Poista
  17. Voi juku, nyt iski koti-ikävä! Mieki olin tuolla muutama viikko sitten, mutta nyt oon täällä kaukana, jossa vaan työn takia. Voi noita sulosia esineitä ja tekstiilejä! Miten monet kerrat oon niitä järjestelly; pyyhkiny pölyt ja asetellu paikoilleen keväällä ja laatikoihin syksyllä. Nyyh, ikävä ikävä ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta! Tavarat kerätään siis talveksi varastoon ja sinä olet ollut tuolla töissä. Niinpä tietysti, taloissahan ei taida olla lämmitystä ja kaikki pilaantuisi muuten. En vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Teillä on ilmeisesti joku käsikirjoitus, jonka mukaan esineet laitetaan, että ovat ihan samalla tavalla aina?

      Poista
    2. Juu! Meillä on valokuvat siitä miten esineet asetellaan. Pientä luovuutta voi tietty käyttää. Taloissa on pieni ylläpitolämpö läpi vuoden, mutta esineille on hyväksi olla puhdistuksessa ja varastossa talvella. Se taitaa olla yksi Tampereen pidetyin museo, mutta konservoinnillisesti ajateltuna esineet ovat siellä tuhoutumassa. Ristiriitaista ja hiukkasen surullistakin. Mutta se on siis ehdottomasti minunkin lempimuseoni! :)

      Poista
    3. Voi miten jännittävää. Tuo, että teillä on valokuvat jokaisesta asetelmasta ja huoneesta. Nyt rupesin kovasti säälimään niitä esineitä, sutullista, että ne on tuomittu tuhoutumaan.

      Poista
  18. Voi ihana paikka. Niin kauniit värit. Uskon, että tuolla asuneet ihmiset ovat puolestaan ihailleet jotain toista mennyttä aikaa, nostalgian tunne on kiehtova - vaatiiko tietyn määrän hyvinvointia ja kiireettömyyttä, että voi kaiholla kuvitella menneitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli mielettömän kaunis ja tunnelmallinen museo. Niin, ehkä hekin ovat tosiaan olleet nostalgikkoja. Luulen, että olet ihan oikeassa. Kun istuu leppoisasti maha täynnä sohvalla, voi haikailla menneitä aikoja, kun ei ole mitään akuutteja huolia.

      Poista
  19. Piitkästä aikaa vierailulla luonasi, on ollut muka niin hektistä, ettei edes blogivierailuille ennätä. Mutta täällä minut vastaanotti laatutavara eli ihanat kuvat ja kaunis kieli. Kiitos!

    Hauskaa myös nähdä kahden eri loistodokumentaristin näkemykset saman tilan samasta hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, sama vika täällä.
      Sain tosiaan nauttia Amurista ihastuttavan ja lahjakkaan dokumentaristin kanssa, mikä ilo :)

      Poista
  20. Jo otsikko saa minut hyppäämään kattoon. Sama täällä, kynttilän valossa, kirja, suklaalevy, sadepäivä, ilta... Kaikkea ihanaa. Kaikinpuolin ensimmäinen kuva houkuttaa lukemaan. Tunnelma välittyy, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minun tulee nykyään luettua ihan liian vähän. Päivät ja illat täyttyvät kaikesta ja kun käyn kirjan kanssa sänkyyn, nukahdan jo parin sivun jälkeen, voivoi.

      Poista
  21. Samanlaiset filtit meillä oli lapsuudenkodissani! Kävin eilen Tampereella Pispalan pirtit-tapahtumassa, mutta en rohjennut kuvata asunnoissa sisällä. Blogissani (Meidän mökki ja kaupunkikoti http://frakenvik.blogspot.com) on postaus siitä jos jotakuta kiinnostaa. Ihanat kuvat olet ottanut ja saanut sen aikaisen tunnelman kuviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi te onnelliset! Nuo viltit ovat minusta todella kauniit. Kävin katsomassa blogissasi Pispalan taloja, kiitos kierroksesta.

      Poista