sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuvittelemme Esterin ja Maunon


Osa kuvista mieheltä, kiitos

Niin suloinen kartanomuseo ihan lähellä, mutta vasta nyt älysimme käydä täällä.
Kuvittelemme Esterin ja Maunon kävelemään kartanon saleihin. Ester keittää meille kupit kahvia, tarjoaa leipää ja hienointa voijuustoa. Jälkiruuaksi herkulliset toffeekaramellit.
Sitten istumme salin sohville ja he kertovat arkeologisista löydöistä, tilanhoidosta ja sodasta. Siitä, miten kaikesta on pula.
On aika lähteä, mutta kurkistamme vielä ikkunasta: katso, Ester ompelee kansallispukua ja Mauno on asettanut kädet flyygelin koskettimille. Melkein voimme kuulla Schubertin.

26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, tuo oli kyllä viehättävä paikka.

      Poista
  2. Ihanat nuo keittiönkaapit!

    Pitääpäs joskus poiketa, ei ole pitkä matka meiltäkään kyläilemään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin! Minäkin ihastuin niihin ja koko keittiö oli niin mieleni mukainen.
      Kannattaa käydä joskus, kun ajelee täällä päin.

      Poista
  3. Tänne on pakko päästä, kiitos vinkistä ja kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, on kiva kertoa mukavista paikoista.

      Poista
  4. Tuollaiset museaaliset ihmisen elämänpiirin kuvailut tekevät kunniaa entisaikojen ihmisille. Hienot koivupuiset keittiökaapit aterin- ja muille tilpehöörille tarkoitettuine pikkulokeroineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ester ja Mauno olivat mielestäni ihailtavia, kun testamenttasivat koko kotinsa yliopistolle, jotta se säilytettäisin tuleville sukupolville museokotina. He rakensivatkin siitä sellaisen hyvin päämäärätietoisesti.

      Poista
  5. Kyllä, kuulin tänne asti, kuinka Esteri napsautti kaasulevyn päälle ja pisti korvikkeet tulolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä :) Olen monesti miettinyt, että miltä se korvike mahtoi maistua...ei varmaan kovin hyvältä.

      Poista
  6. Kunpa pääsisi joskus tuohon menneeseen maailmaan. Pitääkin käydä, kun seuraavan kerran olen tuolla päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olisi hauska, jos voisi tehdä aikahypyn vaikka päiväksi johonkin aikaan. Mutta tuolla kannattaa kyllä käväistä, jos on siellä päin. Viehättävä kotimuseo.

      Poista
  7. Viehkeänltä näyttää tuo paikka. Varmasti ainutlaatuinen tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan. Olisi ollut kiva kuulla vielä enemmän tarinoita tuosta paikasta ja sen historiasta.

      Poista
  8. Museofani huokaisee ihastuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään nykyään erityisen paljon juuri tuollaisista kotimuseoista, niissä on intiimi tunnelma.

      Poista
  9. No siellähän on täydellinen unelmieni keittiö, koko kokonaisuus! Voi tuollaisenko saisi seuraavaan asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huokailin erityisesti tuolla keittiössä, olisin ottanut sen itselleni ihan heti :)

      Poista
  10. Mummulassa oli sama naulakko - vaikka mummula olikin hyvin kaukana kartanosta. Ja ostokortteja jossakin laatikon pohjalla vielä silloinkin, kun minä olin pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäisin kovasti tuollaisesta naulakosta. Nerokas ja kaunis samanaikaisesti.

      Poista
    2. Meillä on muuten tuollaiset naulakon koukut eteisessä (tosin niitä ei vällyiltä näe). Kun mummulani purettiin, irrotin ne itselleni naulakosta. Muuten olisivat menneet mestaukseen nekin.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos kuuluu Esterille ja Maunolle, rakensivat noin kauniin paikan ja lahjoittivat sen vielä sitten meille kaikille ihailtavaksi.

      Poista
  12. Ei vitsi sinä aina visiteeraat upeita paikkoja! Ihan häkellyn, sun Suomi on niin kiehtova.

    VastaaPoista
  13. Juuri kuvaamallasi tavalla Ester olisi toiminut, lopuksi laulanut vielä kauniisti. Niin vaatimaton ja jokaista ihmistä kunnioittava ihminen. Harrasti kierrättämistä ennen kuin sanaa oli keksittykään.
    -semmi

    VastaaPoista