maanantai 30. syyskuuta 2013

Peruukeista rapisee puuteria

Aurinko lävistää pitsiverhot, paistaa punaisella sametilla verhoiltuun tuoliin, jolla istun.
Mielessä vielä puut, jotka ovat runoja.
Mietin Callot´n lähes neljä sataa vuotta vanhaa piirrosta, jossa yhteen puuhun on hirtetty kaksikymmentä miestä.
Ne onnettomat riippuvat groteskisti kuin raskaat hedelmät.
Mietin tuhansia vuosia vanhaa sugipuuta Japanissa. Niin paksua, ettei kaksikaan ihmistä ylttäisi käsineen sen ympäri.
Mietin oliivilehtoja, peltojen välissä kasvavia yksinäisiä puita, naavapartaisia puita, jotka muistuttavat vanhoja miehiä, kituskasvuisia sitruunapuita ja ryhdikkäissä riveissä seisovia sypressejä.
Palaan puiden maailmasta museoon, myöhäisen iltapäivän valo on häipymässä kattojen taakse.
Lattioita peittävät plyysimatot vaimentavat askeleet. Seinältä rokokoonaiset tuijottavat minua hillitty hymy huulilla, varo, peruukeista rapisee puuteria.

26 kommenttia:

  1. Oi. Kiitos hyvästä näyttelyvinkistä! Mites en ole moista huomannutkaan..
    Puut ovat ihmeellisiä. Me kans aina katsellaan puita, missä milloinkin kuljetaan. Että katso miten paksu tai pitkä tai vanha tai hassu tai käppyrä tai kalju tai mitä nyt sitten milloinkin. Ne ovat ihan omia olentojaan, puut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli tosiaan muutamia töitä, joista pidin paljon. Oli jotenkin ihanaa, että näyttelyn aiheena olivat puut! Ja miten paljon ja miten kauniita puita on olemassa. Minäkin katselen aina puita. Niissä on jotain hyvin inhimillistä.

      Poista
  2. Olipas puiset mietteet tänään sinulla. Minun mietteet on ollut ruoassa, sillä kaapit ovat tyhjät ja piti kirjoittaa kauppalista. Museoissa ei ole tullut käytyä, mutta pitäisi. Listallani on vielä muutama, jossa ehdottomasti haluan käydä ennen lähtöä. Milloinkas sitä aloittaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muutenkin ihan puufani. Siksi oli pakko käydä katsomassa tuo näyttely. Koska olen myös runofani :) Niin, sinun pitää käydä nyt kaikkialla, nähdä kaikki, taltioida kaikki. No, onneksi sinne pääsee aina takaisin.

      Poista
  3. Kertomuksestasi tuli mieleen, aikoja sitten lukemani Billie Holidayn elämäkerta, jossa sanottiin että laulun Strange Fruit "hedelmät" ovat puussa roikkuvia hirtettyjä mustia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta! Oi, minusta tuo neljä sataa vuotta vanha piiros oli aivan järkyttävä. Ja siis ymmärtääkseni hän siinä ikäänkuin dokumentoi todellisuutta. Kun laitan silmät kiinni, näen teoksen koko ajan edessäni.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä, tuonne pitääkin mennä. Oi, miten paljon ajatuksia näyttely oli herättänyt ja rokokoonaiset myös.
    Oletko menossa Helsingin kirjamessuille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään ajattelin sinua :)
      Helsingin kirjamessuista en vielä tiedä, mutta tänne Turun kirjamessuille menen kyllä. Pitääkin kirjoitella, jos vaikka jossain ehdittäisiin nähdä.

      Poista
  5. Olen niin väsynyt, että olen nukahdellut sohvalle kannettava sylissäni. Sitten tulin tänne, hieraisin silmiäni eikä enää nukuta. Nuo tunnelmat ja kuvatn sen taas tekevät, tiedätkö? Toiset ovat oikeita sanojen ja kuvien velhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, minullekin käy välillä noin. Tänään olen ihmeen pirteä vielä tähän aikaa. Yleensä se meneekin niin, että loppuviikkoa kohden väsähdän. Mutta kiitos kovasti!

      Poista
  6. Tuo näyttely taitais olla mun juttu. Puissa on jotakin valtaisan koskettavaa ja kaunista, elämän symboliikkaa. Jäin mutustamaan pitkäksi toviksi sanoja; "puut, jotka ovat runoja" - sitähän ne. Ihanasti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ne ovat koskettavia. Ehkä siksi, että ne ovat niin vanhoja, ovat nähneet kaikenlaista. Tuo on tosiaan näyttelyn nimi, hieno nimi.

      Poista
  7. Runollista ja kiehtovaa tuo sinun otsikointi. Mielikuvitukseni taas laukkasi ja mieleen tulivat Mozart ajan valkoisen harmaat korkeat peruukit ja puuteripöly :-) Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä nappaan aina otsikon jostain tekstistä, se tuntuu helpolta. Minullekin tulee peruukeista usein mieleen juuri Mozart ja Amadeus-leffa.

      Poista
  8. Oih, pitäisi kyllä nähdä! Puut, puut! Kiitos tästä huumaavasta tekstistä!

    VastaaPoista
  9. Sinulla on kirjoittamisen taito....ihanaa luettavaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Lämmitti sydäntä tämä kommentti.

      Poista
  10. Elämä ilman puita olisi kamalaa. Puut on uskomattoman tärkeitä noin hengenravintonakin. Se riittää, että ne on. Mitä suurempia, sitä parempi. En voi käsittää ihmisiä, jotka haluavat puista eroon syystä että roskaavat tai varjostavat tai haittaavat näkyvyyttä. Raakaa peliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi. Vaikka aavikot ja arot ovat upeita, ikävöisin puita. No, Lapissakaan ei ole puita ja se on kyllä hieno maisema. Minäkään en käsitä puiden kaatajia, en ikinä kaataisi puuta huvin vuoksi pihalta, siksi että se varjostaa tai roskaa.

      Poista
  11. Eka kuva on huima. Tämän ajan valo, oi että.

    VastaaPoista
  12. Olin tänään vuoden 2010 muotokuvaajan, Sirpa Ryypön, kuvattavana. Mahtava persoona. Kuinka ollakaan hän alkoi kertoa, miten oli eräässä työpaikassa kuvannut tiimiä, joista jokainen oli valinnut itselleen puuteeman. Yksi oli jykevä mänty ja seisoa tökötti paikoillaan, yksi levitti kätensä mahdollisimman leveälle ollen tammi jne. Olisi mahtavaa päästä itse kokeilemaan vastaavaa eli saada ihmiset eläytymään tietyn teeman mukaisesti ja sitten vaan ikuistaa mitä tapahtuu. Kiitos vinkistä, käyn viikonloppuna katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varmaan tosi hieno kokemus. Minä luulen, että kun ihmiset saa houkuteltua tietyn rajan yli, he saattavatkin lähteä mielellään leikkimään asioilla. Toivottavasti sinäkin pidän näyttelystä :)

      Poista
  13. Hienoja kuvia, hienompia tekstejä. t:Marko

    VastaaPoista