tiistai 15. lokakuuta 2013

Karhuja, jotka sokaistiin

Niin paljon kauneutta ja niin paljon raakoja tarinoita.
Tämä on yksi puistattavimmista:
Hoviväen huvittamiseksi linnassa pidettiin karhuja, jotka sokaistiin ja tuotiin esille koirien näykittäviksi

25 kommenttia:

  1. Voi nalle parat!
    Kauniita nuo pikarit ja kengät...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, siellä on niin paljon kauniita ja vanhoja esineitä :)

      Poista
  2. Oi mitä kuvia! Ovatko nämä ja edellisen postauksen kuvat kaikki Turun linnasta? En ole koskaan käynyt siellä sisällä mutta nyt kyllä haluan entistä enemmän päästä käymään siellä.
    Mutta voi karhuparkoja..kyllä on ollut kamalat huvit hovilla,hyi että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikki kuvat ovat Turun linnasta. Siellä kyllä kannattaa käydä, todella paljon näkemistä. MInä jaksan aina pari tuntia kerrallaan, mutta onneksi voin käydä siellä vaikka monta kertaa vuodessa.

      Poista
  3. Onneksi kuvat ovat kauneudesta, ei tuosta kauheudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sitä kauheutta en olisi pystynyt katsomaan, saati sitten kuvaamaan :(

      Poista
  4. Kuvotusreaktio karhuparkojen puolesta.

    Postilaatikossani sen sijaan oli eilen jotakin mahtavaa, kiitos kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirja tuli turvallisesti perille :)
      Mutta karhuparat kuvottavat minuakin, kamala kohtalo. Ihminen on niin julma.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No niinpä, ihmiset osaavat olla eläimille ja toisilleenkin ihan kamalia.

      Poista
  6. Ihmiset eivät ole olleet eläimille kovinkaan armeliaita menneinä aikoina. Kuvasi sen sijaan ovat armeliaita silmille, niissä katse lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tietyissä asioissa ihmiset ovat toivottavasti sivistyneet ja inhimillisyys on lisääntynyt. Ei kyllä riittävästi.

      Poista
  7. Järkyttävää. Todella yök.

    Mutta valo portaikko-kuvassa on ihastuttava! Sinähän saat nyt minussa aikaan suuren tarpeen linna-retkelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, ihan kamala juttu!
      Onneksi sinulla on lyhyt matka linnaan :)

      Poista
  8. Jälkijunassa huomaan että nytpä on todella syytä onnitella! Valtavan hieno juttu sinun kirjasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon! Olen kirjasta kyllä kovin onnellinen :)

      Poista
  9. Mikä linna? Kauhia mikä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun linna. Eikös vaan, ihan kamala tarina ja varmaan ihan tottakin :(

      Poista
  10. Onpa jänniä ja mielenkiintoisia juttuja linnoista! Luen mielenkiinnolla.

    Kiviportaat kutsuvat kävelemään linnan ylimpään kerrokseen saakka, tulee mieleen ihan kotikaupunkini vanha raatihuone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat portaat ovat kyllä kutsuvia. Noita portaita ei valitettavasti päässyt ylöspäin, oli kulku suljettu tuonne yläkerroksiin.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Karhujen kiusaamiseen oli aikoinaan oma kulttuurinen logiikkansa. Keskiajalla karhuun liitettiin positiivisiakin ominaisuuksia - se toimi voiman ja vallan ruumiillistumana, ja siihen suhtauduttiinkin kunnioituksella - mutta keskiajan mittaan se menetti asemansa metsän kuninkaana. Karhu alkoikin symboloida hyveiden vastakohtia: väkivaltaa, julmuutta, petollisuutta, ahneutta, himoa ja laiskuutta. Keskiajan loppu näkikin kahleisiin alistetut otsot kiertämässä kylästä kylään ja linnasta linnaan. Nöyryyttämällä negatiivisia ominaisuuksia omaavaa eläintä ihminen ylläpiti ja vahvisti oikeaksi katsottua suhdetta ihmisen ja eläimen - ja viime kädessä myös itsensä Jumalan - välillä.

    En tässä pyri hyväksymään eläimen rääkkäämistä, mutta ymmärtämään sitä.

    Ihminen on totta tosiaan historian saatossa kohdellut paitsi toisiaan, myös muita eläimiä huonosti. En kuitenkaan näkisi, että asiat olisivat ajan kuluessa parantuneet. Esimerkiksi keskiajalla tuotantoeläimet elivät hyvin usein suhteellisen lajityypillistä ja siten onnellistakin elämää. Ihminen eli lähellä eläimiään ja oli tietoinen omasta riippuvaisuudestaan niistä, ja niinpä monella tapaa arvokkaista eläimistä pidettiin huolta. Nykyisen tapaista tehotuotantoa ei tunnettu. Olen samaa mieltä eläimen historiaa tutkineen kulttuurihistorioitsija Hannele Klemettilän kanssa siitä, ettei eläimiä ole koskaan kohdeltu yhtä huonosti kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin mahtavan asiantuntevan kommenttisi täällä. Kiitos kovasti paljon tästä informaatiosta. Minä olin itsekseni hiukan ihmetellytkin, että miksi karhua, jota kunnioitettiin ymmärtääkseni metsän kuninkaana, kohdeltiin näin huonosti. Mutta tuo tämä selittääkin tuon käytöksen.

      Niin, minä olen kanssasi samaa mieltä tehotuotettujen eläinten kohtalosta, siksi olenkin kasvissyöjä. Ihminen ihan varmasti ymmärsi eläimen arvon aivan eri tavalla entisaikaan, kun elettiin lähellä eläimiä.

      Poista
    2. En omissa historianopinnoissani mitenkään keskittynyt keskiaikaan, mutta tietyssä mielessä se todellakin on kiehtova ajanjakso, ristiriitaisuuksia täynnään. Toisaalta se ei sellaisena muodosta poikkeusta historiallisten aikakausien joukossa, sillä asiat tuppaavat useammin olemaan monimutkaisia kuin suoraviivaisia. Kirjaillija L. P. Hartley sen hyvin laittoi (1955): "Menneisyys on vieras maa; siellä asiat tehdään toisin."

      Kiitokset sinulle upeasta blogista! Tulen usein lepuuttamaan silmiäni kauniissa kuvissa ja hellimään mieltäni harkituissa sanoissa.

      Poista
    3. Kiitos. Mukava kuulla, että käyt täällä :)
      Hienosti, osuvasta ja kovin lyyrisestikin, Hartley sen on tosiaan sanonut. Menneisyyttä on vaikea ymmärtää nykyisyydestä käsin, mutta jollemme edes jollain tasolla ymmärrä menneisyyttä, emme ymmärrä nykyisyyttä tai ainakin voimme tehdä samat virheet uudestaan.

      Poista