sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kohokkaan sisältä loikkasi kani

Kun Katarina tuli Puolasta Turun linnaan, hän toi mukanaan myötäjäislahjoina jalokiviä, kultaa, samettia, verhoja, gobeliineja ja haarukoita, joita Suomen kansa ei ollut ennen nähnyt.
Voi sitä hovin loistoa, silkkien ja samettien kahinaa. Ja voi niitä pieniä lapsia, jotka työskentelivät linnassa aamusta iltaan, jotta hoviväki saisi elää yltäkylläisyydessä.
Ainakin olisin halunnut olla paikalla silloin, kun illallisilla tarjotun kohokkaan sisältä loikkasi illallispöytään elävä kani, jonka kokki oli taikinan sisään kätkenyt.

35 kommenttia:

  1. Pääsin aikahypylle. Kiitos! Olen käynyt Turun linnassa vain kerran, kaksi vuotta sitten kesällä ja sielläkin pääsee toisiin aikakausiin.

    Tosin nyt ajattelen vain sitä kania. Melkoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen käynyt aika monta kertaa, mutta joka kerta silmiin tarttuu joku uusi juttu. Linna on niin tavattoman iso, ihan intensiivisesti ei jaksa kiertää, vaan aina poimii palan sieltä, toisen täältä.

      Poista
  2. Niin ihania kuvia minunkin mielestäni.
    oi nuo verhot!!
    Voisin haluta!
    En ole käynyt Turun linnassa kovin piiitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Siellä on kauniita yksityiskohtia ja esineitä. Ja joka kerta yllätyn siitä, miten iso linna oikeastaan onkaan.

      Poista
  3. Kaima on jälleen löytänyt uuden ihanan kuvauskohteen. Olisipa ollut mukava olla näkemässä sen kanin koikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen minäkin olisin halunnut nähdä. Tilanne on linnassa rakennettu mallinukeilla, astelmakin on hauska, mutta olisi ollut hauskaa olla paikan päällä.

      Poista
  4. Ajattelinkin että niin tutulta näyttää tuo kaakeliuuni ja mietin kuumeisesti että missä kunnes pääsin tekstiisi... Ja just eilen sanoin miehelle ja lapsille että lähdettäiskö Turun linnaan, pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, minullekin jäävät usein yksityiskohdat paikoista mieleen. Ja kyllä linnassa voi käydä vaikka kuinka monta kertaa, minä ainakaan en jaksa kerralla katsoa kaikkea, vaan joka visiitillä löydän jotain uutta.

      Poista
  5. No tulee kyllä mieleen, että tartteeko sitä nyt ihan kaikin keinoin vieraita viihdyttää... Heh. Joku ressu on joutunut hankkimaan sen kanin. Mutta ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Toivon totisesti, että kani pääsi juoksemaan karkuun.

      Poista
  6. Nämä värit! Huhhei, osaat kyllä saada värit hehkumaan.
    Siitä on kyllä niin kauan, liian kauan, kun tuon linnan sisällä olin, kun en edes tunnistanut mistä, vaikka arvasinkin:) Siellä pihalla olen kyllä ollut useasti tunti kausia.
    Voi kani parkaa, kuin elävältä haudattaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaankin, että sinä olet linnan pihalla kyllä käynyt. Minunkin kävi sääliksi kania, reppana. Mutta tilanne oli tosiaan lavastettu linnaan nukeilla ja siinä lavastuksessa kani loikkasi iloisena piiraasta. Toivon, että se teki niin myös oikeassa elämässä.

      Poista
  7. Ihania kuoseja kaikkialla, pistin merkille nuo kukkaset useassa eri esineessä. Kivan näköistä. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni Turun linnaan, ehkä joskus se päivä koittaa. :) Kanin loikan olisin halunnut nähdä, olisi siinä ollut hämmästeltävää nykymaailman ihmisillä...

    Anteeksi kovasti, en ole millään ennättänyt tänne kommentoida... On ollut valtaisa kiire, mutta vihdoin on syyslomalla aikaa. Rauhallista ja lämmintä syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset joskus linnaan, siellä on kyllä paljon näkemistä. Jonkun verran prameaa ja ylellistä, mutta enimmäkseen aika jylhää ja karua.

      Se on hyvä, että "oikeassa" elämässä on vauhtia :)

      Poista
  8. Katariinallakin saattoi olla Damaskoksen damastia... Silloin ei matkustettu kevyesti, vaan kaikki kulki mukana, varsinkin jos tultiin kulttuurimaasta uuteen ja outoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla :) Varmaan sitä tavaraa on tosiaan ollut hurjat määrät.

      Poista
  9. samaa väriloistoa, ulkona ja sisällä!

    VastaaPoista
  10. Niin herkulliset ja tunnelmalliset kuvat, oih voih! Mutta kani parka!! Uskomatonta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikös vaan olekin, ihan hurja juttu ja kurja juttu kanin näkökulmasta. Toivottavasti se pääsi tuon jälkeen takaisin vapauteen.

      Poista
  11. Kaikesta loistosta huolimatta, mä olen onnellinen omaan elämääni! Kurasaappaisiin, helyihin ilman timantteja ja ruokaan joka ei tuota yllätyksiä!
    Kankaat olivat upeampia, vaatteet suunniteltuja mutta kania en olisi halunnut ruokapöytääni.
    Kuvasi antoi taas retken "sinnejonnekin", ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, tuolla en olisi halunnut mitenkään asua. Linnassa oli varmasti kylmää ja pimeää. Ja palvelusväki teki pitkiä ja rankkoja päiviä. Minä olen kerran, kauan sitten syönyt kania, enää en pistelisi kyllä pupua poskeeni.

      Poista
  12. Ikkunalasin ruudut näyttävät isoilta timantinpalasilta. Kauniita asuja, pupuparkaa käy sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt kun sen sanoit, huomaan yhtäläisyyden. Niinpä, kani-reppana :(

      Poista
  13. Tarina ei kaiketi kerro, miten kanille lopulta kävi? Tulikohan siitä paisti jollekin?
    Prameaa on ollut aikoinaan linnassa.Ehken kuitenkaan olisi halunnut olla tuohon aikaan aatelinen, Turun linnassa olen kyllä muutaman kerran käynyt ja tuota kaunista uunia myös kuvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei tarina tosiaan kertonut. Toivottavasti se päästettiin säikähdyksen jälkeen vapauteen.
      Em minäkään olisi halunnut elää tuolloin, en edes aatelisena. Tulisi liian ikävä lämpöisiä huoneita ja sähkövaloa.

      Poista
  14. Upeita kuvia! Turun linnaan liittyvät tarinat ovat aah niin kiehtovia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siellä on kyllä tapahtunut paljon ja valtavan mielenkiintoisia asioita.

      Poista
  15. Ihminen on kyllä kummallinen eläin kun keksii tuommoisia elämyksiä, kuin nyt esimerkiksi kohokkaasta loikkaava kani. Toivon myös että se pääsi ensi säikähdyksen jälkeen takaisin kotiinsa ;)

    Hienoja kuvia, ja niin hurjia tarinoita. Mitä kaikkea se on tuokin linna nähnyt ja kuullut..

    VastaaPoista