tiistai 22. lokakuuta 2013

Laitoin sadun jäätyneeseen postilaatikkoon

Aamulla laitoin sadun jäätyneeseen postilaatikkoon.
Puhmainen tuulintai, parsapestolasagnea, lapaset ja jotenkin alakuloinen olo.
Kukat parvekkeella ovat jo kuolleet, tammi pitää vielä kiinni lehdistään.
Yhtäkkiä minulla on aikaa, enkä tiedä mitä tehdä sillä.
Luen Virpi Pahkisen matkakirjaa, välttelen ikäviä asioita ja haaveilen, vähän ja paljon.

48 kommenttia:

  1. Terveiset maailmalta ... ihana tuo "puhmainen tuulintai" ja hulppeat kuvat väreineen lämmittää sydäntäin ! Isot onnittelut sinulle -hieno juttu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä olet jossain kaukana...oi ja voi. Kiitos kovasti, olen kyllä aika täpinöissäni :)

      Poista
  2. Toivotan onnea sadun matkalle, minne ikinä se kulkeekin.

    Niin ihania kuvia, olen syysromantikko ja siksi minun on vaikea kestää niitä - siis hyvällä tavalla vaikea. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivottavasti satu matkaa turvallisesti perille.
      Minäkin olen syysromantikko. Kohta ei enää näytä tuolta, vaan kaikki puut ovat kaljuja ja kadut märkiä. Se ei enää ole niin kivaa.

      Poista
  3. Nykyihmisen täytyy totutella joutenoloon:). Meillä on reissuviikon jälkeen tulipalokiire-viikko ja migreeni meinaa tunkea väkisin päähän. Nyt olisin mielelläni joutilas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikös ole hassua. Minulla on pitänyt niin kiirettä viime aikoina, että tuntuu ihan hassulta, että on koko ilta ihan vapaata :) Ja toivottavasti et saa migreeniä, lähetän parantavia ajatuksia sinne.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Se olikin kaunis yksityiskohta jokivarressa.

      Poista
  5. Minulla kukkii ulkona ruukussa vielä orvokki, mutta luulen, että oikeasti se on jäätynyt, jos siihen koskisi se varmaan hajoaisi hileiksi. Silti se on kaunis, voi kuvitella, että se kukkii vielä violettina.

    Yritän myös välttää ikävien asioiden ajattelua, siksi aloin maalata kirjahyllyä, ilta kerrallaan tai hylly kerrallaan. Tässä se menee.

    Joutilaisuus kuulostaa hyvältä, voi hyvin! Ja niin kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatus tuo, että kosketat orvokkia ja se hajoaa sirpaleiksi, kaunis ja surullinen samaan aikaan.

      Minä juuri puhuin miehen kanssa kirjahyllyn maalaamisesta. Pitäisi, mutta ei ole voimia. En osaa ajatella noin, hylly kerrallaan, kun olen niin kärsimätön luonne.

      Poista
  6. Sinun kuvasti ovat vielä hitusen kiinni syksyssä, sen väreissä ja tunnelmissa.
    Ajatukset minulla ovat jo kääntyneet talveen. Odottelen vielä lunta, toistaiseksi olen nähnyt vain loskaa. Olen alkanut jo hamuilla kynttilöitä. Hyvä ja huokea yhdistelmää vain on melko hankala löytää.

    Nauti ajasta ja vapaudesta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne olivatkin, mutta nyt täällä on jo ihan erilaista. Ei saisi enää tuollaisia kuvia.
      Minun ajatukset on vielä kovin kiinteästi syksyssä, en osaa talvea ajatella vielä ollenkaan, olen varmaan vähän hidas.

      Poista
  7. Aikaa on ja alakuloa myös hetki sitten. Onneksi oli kaunsi ilta,lunnossa on hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto tekisi minullekin hyvää. Ei nyt vaan tullut lähdetyksi sinne puiden pariin :(

      Poista
  8. Meidän kylässä on kaksi tammea, toinen omassa pihassa, toinen mökkisaaressa. Molemmat pappani kasvattamia. Pihatammi pudotti lehtensä yhdessä päivässä. Saaren puusta en tiedä, järvenselkä oli aamulla jäässä.

    Haluaisin lukea postilaatikkosadun,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana tarina teidän tammilla. Kun olisikin tuollainen sukupaikka, jonka historian tuntisi noin pitkälle menneisyyteen. Täällä puut muut ovat lähes kaljuja, mutta tammi on miltei vihreä ja kovin lehtevä.

      Poista
  9. Toivottavasti postilaatikossa jäätynyt satu kuitenkin sulattaa sen ihmisen sydämen, joka sen lukee. Minulla on yksi auringonkukka, joka avasi nuppunsa tämän kuun alussa ja se sinnittelee vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin toivon :)
      Oho, tuo aurinkoa sinun lokakuun päiviisi. Aika hellyttävää.

      Poista
  10. Kuvittelen itseni istumaan tuolle kauniille syksyiselle penkille hyvän kirjan kanssa. Syksyn ruskan lämpö hehkuu kuvissa. Vaan olisikin vielä lämmin, täällä on niin kylmää ja talvista. Noh, kyllähän sitä tarkenee, kunhan vain tarpeeksi pukee päälle. :)

    Mukavaa loppusyksyä (jos en sitä vielä ole ennättänyt toivottaa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinä olisi ihana istua ja lukea hyvää kirjaa. Täällä sataa nyt vettä. Koko yön satoi ja nyt on märkää ja mustaa. Mutta tämä mustuus kuuluu sekin jotenkin syksyyn, varsinkin marraskuuhun. Samoin!

      Poista
  11. Mahtaapas sinulla / teillä olla hyvä kamera- varsinkin viimeisestä kuvasta päätellen! Upeasti olet taas saanut hetkiä taltioitua kuviin, se on hieno taito...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. On meillä kyllä ihan hyvät kamerat, varsinkin miehellä. Ja viimeisen kuvan olen ottanutkin juuri miehen kameralla :)

      Poista
  12. "Istun" tuolla penkillä. Tahmainen maanantai ei siinä kohdin viivähdä lainkaan. Mutta alakulon jälkeen tulee yläkulo. Tiedätkö? Talvi on tarpeellinen. Ilman talvea olisimme vain kuloisia. No höpötän vain:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIhih, hyvin höpötetty. Odotan sitä yläkuloa nyt kovasti. Penkki on tosiaan kutsuva, paljon vilttejä päälle ja tuonne vaan istumaan.

      Poista
  13. En osaa kirjoittaa satua, en edes mallin mukaan. Ihanaa kun on ihmisiä jotka osaavat ja laittavat postilaatikkoon ja lähettävät maailmalle! (ja tämä kommenttiloota ei meinaa toimia!)
    Syysloistavaa puhtaita ja tuulentaita ja kaikkea sitä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sadut on tehty lähettäviksi ja luettaviksi :)
      Kyllä tuo kommenttiloota muuten toimii, mutta ne vain tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi. Eli voi tuntua siltä, että häviävät avaruuteen. Samoin sinulle, syysloistavaa!

      Poista
    2. Jotenkin tuntui että ne oikesti katosivat nimittän koko sivu pyyhkääntyi ties minne ja näyttökin peruutti itsensä ja oli kaputt. Mutta sadut - siskoni vetelee hihastaan kolme-sitä-ja-sitä-kertaa-kolme-menetelmällä satuja lapsenlapselleni ja minä siinä vieressä höh, kuinka se sen tekee. Edes joskus testattu humalatila ei auta asiaa. Päässäni ei ole satunuppia. Oikeastaan salaa ja hävyttömästi toivon, että tämä nykyinen päävika tuottaisi edes yhden sadun. Ja sitten menisi vaikka pois.

      Poista
    3. Minäkin kerroin lapsille satuja omasta päästä, kun en olivat pieniä. Nuoremman tytön suosikki oli tarina koirasta, joka pelasti eksyneet lapset talvella vuorilta. Piti aina kertoa se sama satu uudelleen ja uudelleen :)

      Poista
  14. Hello sweet you! so long since again. been sick here, but now not..just an aching body trying to excercise more (smiles) the snow came for some days with happy feelings. bbut when not snow..I was in the same state of mind as I´m sensing here reading your words. a traveller in seasons, a sensitive mind. books are the most wonderful things to enjoy..

    love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no, it seems that everybody are sick nowadays. I hope You feel better already. I have so little time and so much books to read.

      Poista
  15. Minulla on kankea aamu, olen saamaton ja allapäin. Yö oli taas mitä oli, no, huono. Ajattelen jäätynyttä postilaatikkoa ja satua, se ilahduttaa. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, huono on huono juttu. Se tekee koko seuraavasta päivästä tahmaisen ja tylsän. Mutta hyvä jos satu postilaatikossa voi edes hiukan ilahduttaa :)

      Poista
  16. Nauti ajastasi!
    Itsellä ollut välillä olo, että on 50 pelillistä pullia uunissa eikä ehdi kaikkia vahtimaan.
    Jokainen pitkä vapaa on mennyt muita huomioidessa. Pian on edessä äidin muutto ym.
    Tämän vapaapäivän olen vain löhönnyt hyvällä omalla tunnolla.
    Tuo puistonpenkki kutsuu nauttimaan auringosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on raskasta, olla aina vastuussa toisista.
      Minä olen tosi hyvä laiskottelemaan, mutta jos aikaa on jotenkin odottamatta paljon, menee hetki, kun mietin, mitä teen sillä. Minähän voin vaikka lukea kirjaa aamusta iltaan, ei tuota tuskia. Mutta kun on pitkään hötkyillyt kiireellä, on joskus vaikea hidastaa.

      Poista
  17. "Puhmainen tuulintai", ihana! Parsapestolasagne kuullostaa hyvältä. Tekisin lasagnea useammin, mutta se on tytön ruokainhokki numero yksi. Minä olin valumaisillani alakuloon, mutta sitten tuli lähdettyä hetkeksi Helsinkiin ja se piristi kummasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestä jossain Nalle Puhissa on tuulintai, tai sitten se on joku Nalle Puh -piirretty. Itse en ainakaan ole sitä keksinyt. Meillä lasagne on herkkuruokaa, kaikki tykkäävät. Minäkin lähden huomenna Helsinkiin ja eilenkin olin Helsingissä, mutta en koskaan saa siellä nautittua kuten sinä .

      Poista
  18. Minä yritin jättää alakuloa tänään uimaaltaaseen ja vähän onnistuinkin.
    Eka ja toka kuva ovat niiin kivoja.
    Toivottavasti iltasi meni mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän onkin varmasti tehokas keino, ravistaa ne vaan altaaseen, kaiken maailman huonot fiilikset.
      Kiitos ja kyllähän se ilta meni ihan mukavasti :)

      Poista
  19. Niin, kyllä se syksy lopulta tuli ja vaikuttaa kaikkialle. Meihinkin. Minuunkin.
    PS. Runokirjasi on niin monisäikeinen, että sen voi lukea moneen kertaan. Pidän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos kovasti! Paras palaute varmaan onkin se, että ne voi lukea moneen kertaan, etteivät heti avaudu :)

      Poista
  20. Vaan minne matkaa satu, joka on laitettu jäätyneeseen postilaatikkoon. Tätä jäin miettimään katsoessani noita lumoavia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se matkasi erään todella hyvän lukijan luo. Toivon, että hän osaa antaa minulle rakentavaa palautetta siitä sadusta, että tiedän, mihin suuntaan sitä veisin :)

      Poista
  21. Ihania kuvia. Katsoin ensin kuvat silakkamarkkinoilta ja nyt nämä kuvat. Miehelläsi ja sinulla on erilaiset kuvakulmat ja näin ollen myös kuvissa oleva tunnelma. Parvekkeella on rangat jäljellä enkä ole jaksanut mitään kanervia sinne laittaa, joten nyt ne odottaa lunta peitokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin meillä onkin ja yhdessä kuvaaminen on kaikista hauskinta. Sitä onneksi pääsee myös joskus tekemään. Minullakaan ei ole kanervia, vaikka on pitänyt hankkia...no, vielähän tässä ehtii.

      Poista
  22. Ihmeen kauniita kuvia, kuinka arki näyttäytyy pienissä yksityiskohdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä pidän juuri siitä, että etsii arjesta kauniita paikkoja ja hetkiä. Kun elämä kuitenkin enimmäkseen on tätä arkea.

      Poista