keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sinne, missä lepakot talvehtivat


 
Osa kuvista miehen, kiitos.
Ryömittiin sinne, missä lepakot talvehtivat. Sinne, mistä vesi oli syövyttänyt kalkkikiven ja jäljelle on jäänyt maanalainen sali. Siellä olisi voinut tanssia, vain kristallikruunut puuttuivat.
Maan päällä pähkinäpensaat kellastuvat, järven sinisyys sattuu silmiin.
Minä kuulin, että ihmisen kasvoissa on 75 kilometriä hermoja. Ilmankos osaan irvistää niin hurjasti, että lepakotkin lentävät pakoon.

40 kommenttia:

  1. Kyllä tämä syksy on kaunista aikaa...

    VastaaPoista
  2. Ajattele, sinä vain tanssisit ja lepakot nukkuisivat!

    Kun olin pieni, mummolani vintillä oli lepakoita. Kerran yksi eksyi tupaan. Pelkäsin sitä, en muista enää miten se pääsi pois.

    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se olisi aika mahtavaa.
      Minäkin pelkäsin lapsena lepakoita. Peloteltiin, että ne syöksyvät kohti, jos päällä on valkoinen paita. Viimeksi kesällä näin lepakoita torpalla. Nyt en kyllä nähnyt.

      Poista
  3. Syksy on kaunis, ei siitä mihinkään pääse. Ja tänä vuonna se on ollut vielä niin lempeäkin.
    Toissa vuonna tähän aikaan oli lumi jo maassa ja edellisvuonnakin. Viime vuotta en muista, taisin vetää väliin koko syksyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi lempeä ja tosi kaunis. Totta, tännekin tuli lumi lokakuun alkupuolella. Tosin nytkin on luvattu lunta jo täksi viikoksi, saa nähdä miten käy.

      Poista
  4. Voi hitsi, näitä upeita kuviasi. Tuntuu hassulta aina toistaa tätä samaa...Onpa hurja kilometrimäärä hermoja. Että jos hermot menevät, niin on mitä menettää. Nyt oli minunkin pakko kokeilla yhtä irvistysilmettä. Onneksi olen huoneessa yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Nyt oli mieskin apuna kuvaamassa :) Minun on vähän vaikea käsittää tuota kilometrimäärää...miten pieniä hermojen täytyy olla, jotta mahtuvat naamaan. Irvistely tekee varmaan hyvää lihaksille :)

      Poista
  5. Haa, mitä kuvia! Kauniita.

    Ja teksti. Lyhyt, mutta juuri niin hieno, kuin Kirjailijattarelta on tottunut odottamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kovasti. Minä vannon tämän "lyhyestä virsi kaunis" -lausahduksen nimeen :)

      Poista
  6. Nyt on kyllä ollut todella taitava kuvaaja asialla, upeat otokset!

    VastaaPoista
  7. uh huh huh huikea eka kuva!
    Onpas ihana olla täällä taas katselemassa ja lukemassa juttujasi. On ollut ihan ikävä. Olen ollut netti ja tietokone katveessa.

    Ihanaa syksyä sinne! (joskin eikös loppuviikoksi lupailta lunta??)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies otti juurikin tuon ensimmäisen kuvan, joka on mielestäni lumoava.
      Mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa, olenkin miettinyt, mitä sinulle kuuluu.
      Huh, lumi tuntuu aika hurjalta ajatukselta, mutta katsotaan miten käy. Ihanaa ja värikästä syksyn jatkoa sinullekin!

      Poista
  8. hehe se noidan esitys on pahin! tosi kauniita kuvia! siellä on ihanan syksyistä! täällä huomiseksi luvassa +30 astetta ja ostinkin jo kesäksi bikinit hihii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä muistat! Sinulle on varmaan jäänyt jotkut traumat :) Täällä ovat puut kohta ihan kaljuja ja on luvattu lunta...hassua.

      Poista
  9. Onpa jännittävät, huikeat kuvat ja teksti...no mähän näen jo sun tanssivan :) ja näen ne kruunutkin kyllä. Lepakot nukkukoot rauhassa :D

    Siis 75 km ??? Tää selittää kyllä nyt monen monta asiaa meikäläisen naamassa. Kiitos tiedosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näin kuulin, enkä voi käsittää miten 75 kilometriä mahtuu naamaan! Siellä luolassa olisi kyllä voinut järjestää pienimuotoiset tanssiaiset.

      Poista
  10. Ihana, ihana luonto. Eilen olin kolmen lapsen kanssa luontoeväsretkellä. Nautittiin! Illalla vielä 7v poika sanoi että oli kivaa ja hieno luonto. Toivonkin niin tuon antavan lapsilleni. Kunnioituksen luontoa kohtaan, sekä sen että huomaa sen kauneuden... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä! On niin tärkeää, että liikumme lasten kanssa luonnossa ja näytämme heille luonnon kauneutta. Ja lapsethan ovat luonnostaankin mahdottoman kiinnostuneita luonnosta.

      Poista
  11. Mietin, että jos hymyilisi oikein leveästi, pääsisin yhdellä hymyllä tästä eteisestä kotikirkkoon ja ohikin. Sinne on 62km.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista :) Olisipa kätevää, jos hymyilemällä pääsisi fyysisesti etenemään.

      Poista
  12. Voi hyvänen aika mitä kuvia taas. Aivan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos miehelle, joka on aika velvo kuvaajana :)

      Poista
  13. Orvietossa lepakot lensivät iltaisin konventtina toimivan palatsin puutarhassa. Ja puolison sukutorpan pihassa elokuun hämärässä. Lento on erilaista kuin linnuilla. Roikkuvia lepakoita en sen sijaan ole koskaan kohdannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kuulostaa niin kauniilta tuo Orvieton palatsi...Me törmäsimme viimeksi kesällä lepakoihin torpan pihalla. Se lentotyyli on tosiaan erikoinen.

      Poista
  14. Oi sehän olisikin jännää kun kruununvaloissa lepakkoluolassa. Ettei jossain olisi sähkölinjaa näkynyt lähellä? Jos nyt vähän olisi lainannut sähkökruunulle amppeeria.
    Tännekin olivat lepakot palanneet. Tietäisinpä missä heidän pesänsä on?
    Hellää lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olisikin! Ei valitettavasti näkynyt. Lähin talo taisi olla parin sadan metrin päässä. Lepakot ovat jotenkin kiehtovia, voisikin käydä nyt viikonloppuna katsomassa Luonnontieteellisen museon lepakko-näyttelyn, se on pitkään houkutellut minua.

      Poista
  15. Ihania heijastuksia veden pinnasta! Jäin ihastelemaan tuota puukuvaa, jossa on hurjasti värikkäitä puita, jotka heijastuvat veden pinnasta.

    Myös ensimmäinen kuva on upea, kuin satukirjasta! Kuvasta voisi hyvinkin uskoa sen olevan ulkomailta, taidokkaasti otettu. Kiitos sinulle ja miehellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla oli tosiaan ihan mielettömän kaunista! Enemmän lehtiä puissa kuin täällä Turussa.
      Ensimmäinen kuva on miehen ottama ja minustakin se on ihan ihmeellinen.

      Poista
  16. Tuo ensimmäinen kuva on taikaa!
    Miehelle kehuja.-)

    VastaaPoista
  17. Ai niin ja lepakot on ihastuttavia otuksia! Niille on onneksi täällä helsingissä laitettu talvehtimispönttöjä puihin ja aika monta varmaan meidänkin vinttiin mahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta, minä en tuollaista ollut kuulukaan, että pönttöjä lepakoille. No hyvä!

      Poista
  18. Huikea tuo ylin kuva.

    Blogissani on sinulle kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehen upea luomus tuo kuva :)
      Ja ihana kiitos olikin, olen tosiaan ihan liikuttunut. Niin kauniisti kirjoitettu - kiitos!

      Poista
  19. Sanonpas nyt minäkin, että huikaisevan hienot kuvat! Valo, värit, kaikki.

    Muistan lapsuudesta jonkin ikävän lepakkokohtaamisen jossakin sukulaismökillä - en sen koommin mennyt valkoinen paita päällä pimeällä huussiin...

    Älytön kilometrimäärä hermoja. Hermot menee -sanonta sai nyt uuden merkityksen! Ei ihme että ihmisen kasvot on niin ilmeikkäät (ja tässä muistan tietty sun noitahahmon jossain näytelmässä - ilmeissä löytyi, kun oli tekonenä ja kaikki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Olin niin upea ilma, ihan käsittämättömän kaunista.

      Minä muistan, että lepakoilla peloteltiin. Haa, hermot menee :) Nyt vasta ajattelin tuolta kannalta. Ja hei, se noita-akka taisi tosiaan olla aika pelottava. Lapsetkin muistavat mun noita-akkaimitaatiot, varmaan liiankin hyvin :)

      Poista