sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Askartelua mehupilleistä, runopaja ja joogatunti

Suloinen viikonloppu ystävien kanssa ihanalla Koutun koululla.
Oli himmelien askartelua mehupilleistä, runopaja ja joogatunti.
Hetkellinen auringonpaiste ja pelko myrskystä ja sähkökatkosta.
Löylyteltiin korkealla katonrajassa ja nukuttiin monen peiton alla.
Ja sitten oli vielä suloinen koira ja lehmuskuja.

38 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia! :) Haluaisin kans kokeilla tuota himmelin tekoa mehupilleistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä olen maailman huonoin ja laiskin askartelija ja jopa minä sain pikkuruisen, yksinkertaisen himmelin tehtyä, joten se kyllä onnistuu. Vaatii vaan vähän kärsivällisyyttä. Ja minulla oli onneksi hyvät opettajat.

      Poista
  2. Kuulostaa ihan miun suosikkiviikonlopulle. Miinus myrsky.
    Pillihimmeli on kyllä testattava tänä vuonna.
    Suloista adventtiaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se myrsky ei sitten tullut. Varauduttiin sytyttämällä kynttilöitä.
      Suloista adventtiaikaa teillekin!

      Poista
  3. Kuulostaa taivaalta! Juuri nyt runopaja ja joogatunti jos toinenkin olisi niin paikallaan. Ihana raikkaus kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut aikoihin joogannut ja kyllä on nyt lihakset kipeinä. Sillä tavalla hyvällä tavalla, että tietää tehneensä jotain. Aurinko paistoi hetken aamusta, sitten tuli pilvistä.

      Poista
  4. Oi näitä kuvia ja värejä, suorastaan terapiaa! Hyväätuovia sinullakin jooga ja runot, aivan parhautta. Minä olen syvävenytellyt ja ihastellut puhuria merenrannalla, ihanuutta sekin.

    Lämpöisin halaus luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jooga ja runot on kyllä aika pistämätön yhdistelmä. Nyt kyllä kroppa tuntee treenanneensa. Syvävenyttely ja meri ovat myös löymätön yhdistelmä, sekin kelpaisi minulle.
      Ihanaa joulukuun alkua!

      Poista
  5. Onpa siellä kaunista. Tuo takka on ihan mahdottoman kaunis. Takkatuli taitaa muuten olla yksi mieliasioitani. Sitä odotellessa voi onneksi poltella kynttilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla koulussa on niin niin kaunista, minä kuvasin vain yhdessä huoneessa :)
      Minä kaipaan takkatulta, kun ei ole takkaa, ei ole tultakaan. Pitää tyytyä kynttilöihin, mutta ovathan nekin ihania.

      Poista
  6. Teillä onkin ollut mukavan kuuloinen viikonloppu! Olen kanssa ajatellut tehdä pilleistä himmeleitä, ne on tosi hienon näköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikein kivaa. Minä en ole yhtään askarteluihminen, mutta seurassa sekin oli mukavaa.

      Poista
  7. Kaunista, tyylikästä ja kodikasta sekä mukavaa tekemistä. Viikonloppusi kuulostaa hyvältä. Joulun odotusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, joulukuun ensimmäinen, aika salakavalasti. Tuo koti on niin hyvällä maulla sisustettu, että siellä nauttii ihan vaan ympärilleen katselemisesta.

      Poista
  8. Jooga on minulle vain sana, sitä harrastavat minua vetreämmät. En tiedä uskaltaisinko kokeilla.
    Askartelun hoitaa keskimmäinen tytär, se on hänen suuri intohimonsa. Minä en niinkään välitä.
    Runopaja vierastuttaa, saisinkohan siitä kiinni.
    MUTTA tämä postauksesi on kiehtova. Se on kuvien kera pieni kurkistus kirjaan. Kirjassa ei onneksi tapahdu mitään traagista, se kertoo selvästikin suuresta ystävyydestä, yhdessäolosta ja tekemisen riemusta. Tunnelmallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kuule, minäkin olen ihan jäykkä, mutta sitä voi tehdä ihan oman taipumusasteensa mukaan. Meillä oli hyvä ohjaaja, en edes muista joogasarjoja ulkoa, olen niin vähän joogannut. Askartelussakin olen aika poropeukalo, mutta meillä oli hauskaa.

      Poista
  9. Oi mikä viikonloppu. Kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  10. Sinun viikonloppusi on ollut suloinen ja iloinen :) Ja jälleen niin valoisat ja sävyisät kuvat! Joulunalusaika on sellaista täyteläistä aikaa. Himmelin tekeminen juuri tuolla tekniikalla on tosi kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, olinkin kaivannut jotain tuollaista aika hetkisen syksyn lopetukseksi. Aurinko paistoi ihan hetken tänään, niin sai aurinkokuvia, sitten hiipivätkin synkät pilvet. Ihmeen kivaa se himmelin tekeminen oli, minä sitä aluksi vähän vierastin.

      Poista
  11. Aijai, sopisi kyllä minullekin pillihimmelin teko, jooga ja runot! Kuvissa on kiireetön tunnelma. Miten kaunis koulu!

    Pitkästä aikaa aktivoiduin täällä blogimaailmassa: tuntuu että pimeys on vienyt ajatukset ja kuvausinnon mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä olisit oikein himmelimestari, sen kyllä arvaan. Minulle sopi paremmin runot ja jooga, mutta seurassa moni asia on niin kivaa, vaikkei se olisikaan ihan sellaista omaa mielitiettyä. On kiva kokeilla kaikkea uutta.

      On tosiaan kurja kuvata, kun valoa ei ole missään. Viikolla en minäkään oikein pysty kuvaamaan, kun päivät kuluvat töissä.

      Poista
  12. Onpa teillä ollut ihana viikonloppu, ihan täydellistä!
    Haaveilen joogasta. En saa aikaiseksi. Ehkä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ihan täydellistä :)
      Minäkin haaveilen joogasta, teen sitä silloin tällöin, ehkä joskus taas aktiivisemmin.

      Poista
  13. Kiitoksia seurasta, oli niin mukava viikonloppu! Ihanasti olet saanut kuviin vangittua paikan hurmaavaa henkeä – ja päivänvalo-harvinaisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, oli niin kivaa! Ja jooga teki hyvää, tuntuu kropassa sellaisena hyvänä rasituksena, kiitos siis ohjaajalle :)

      Poista
  14. Kaunis paikka. Toinen kuva on ihana!
    Eilen illalla täällä oli todella kova tuuli! Sähkötkin oli pois mutta onneksi vain muutaman minuutin. Tulipahan hetkeksi pilkkopimeys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Koti on todella kaunis.
      Kyllä tuollakin tuuli ja Turussa tuuli eilen kovasti, muttei sellaista myrskyä tullut päälle kuin pelkäsin. Onneksi tekin saitte sähköt heti takaisin.

      Poista
  15. Täälläkin puhisi yöllä melkoinen myrsky, eikä taida olla olla vieläkään ohi. Sähköt ei menneet katki, mutta valot värähteli koko ajan. Oli suloista olla peiton alla ja lukea hyvää kirjaa (minulle kolmas Knausgård, ensimmäinen kirja tosin, paras kirjavinkki ikinä, suurkiitos siitä!).
    Olisin tykännyt myös askarrella mustaa pillihimmeliä jossain. Yksin en tuollaista rupeaisi/osaisi väsätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä oli varmaan parempi myrsky kuin täällä tai sitten minä olen vaan omaan tapaani nukkunut niin sikeästi, etten ole huomannut mitään. Oi, sinä olet tykännyt Knausrårdista, mahtavaa, arvasin sen. Minä olen lukenut vasta kaksi, sillä säästelen kolmatta lentokoneeseen.
      Joo, minäkään en kyllä yksin olisi tullut askarrelleeksi, en tosiaan, mutta seurassa se oli kivaa.

      Poista
    2. Sen seurassa lento menee varmasti joutuisammin. Ja jos tarkoitat Kolmatta kirjaa, niin se oli minusta kaikkein paras.

      Poista
    3. Oi, mahtavaa. Juuri Kolmas kirja minulla odottaa lentokonetta :)

      Poista
  16. ihana uuni ja muutenkin kaunista. Me käytiin tyttärien kanssa Ateneumissa aamiaisella ja näyttelyä katsomassa,pienempi lähinnä taisi ihailla seinien värejä,mutta siitähän se lähtee:-)
    Lauantaina oli mummi kylässä ja Sunnuntaina uskaltauduin juoksulenkille,ensimmäiselle synnytyksen jälkeen,mitähän sanoisin..kyllähän siinä ainakin lämmin tuli:-P Sitten olisi ollut suloinen adventtijuhla tytön tulevalla koululla,mutta oli reppana sen verta nuhainen,että jäätiin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan ihana paikka tuo. Minun pitäisi myöskin ehtiä Ateneumiin katsomaan Tuusulanjärven taiteilijat. Toivottavasti onnistuu. Olen ihan vakuuttunut, että lapset kyllä tottuvat museoihin, kun heitä pienestä asti vie niihin.
      Reipas sinä! Minua ei saa houkuteltua juoksulenkille, kävelen kyllä mielelläni.

      Poista
  17. Eilen puolenyön jälkeen pelkäsin tosissani kun sammutin valon ja katselin pimeässä ulkona raivoavaa myrskyä joka oli iskenyt voimansa korkeaan mustana piirtyvään kuuseen ja heilutti sitä laajana kaarena kuin hullua humalaista, joka millä hetkellä hyvänsä saattoi kaatua ja romahtaa talon päälle. Kaikki muut nukkuivat. Pelkäsin että murennumme puun alle ja yritin katseella pidellä sitä pystyssä kunnes syöksyin sänkyyn ja vedin peiton pään yli. Ajattelin että ainakin kuolemme yhdessä, se helpotti.
    Jossain vaiheessa nukahdin ja näin hullua unta että olimme matkalla jonnekin ja myöhästyimme junasta. Mutta kun aamulla heräsin paistoi aurinko mäntyjen runkoihin ja kuusi seisoi suorana ja ylväänä pystyssä pihan perällä. Ai että tuli kiitollinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kuulostaa oikein todelliselta syysmyrskyltä. Jotenkin näen tuon ihan leffana, kun kerrot kaiken niin elävästi. Usein aamuisin tuntuu ihan epätodelliselta, jos on yöllä kokenut jotain dramaattista tai nähnyt jotain vavisuttavaa unta.

      Poista
  18. Ihana katonrajan löylyt ja myrskyn pelko.
    Olisipa olkihimmeli katossa. Suuri ja monimutkainen. Olisi helppo katsoa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista saunoneeni koskaan niin lähellä kattoa.
      Meillä oli vanhassa talossa iso himmeli. Se jäi sinne, kun muutimme.

      Poista