torstai 31. tammikuuta 2013

Tunnustuksia ja haasteita

Kiitos miehelle kuvasta.

Olen saanut tunnustuksia ja haasteita. Kiitos Aleksandra ja Pirkko.
Pitäisi kertoa kahdeksaan asiaa minusta, joita muut eivät tiedä, vaan minusta tuntuu että olen jo kertonut kaiken mielenkiintoisen.

Kerron siis minusta ja autoista, sitä en ole ennen muistaakseni tehnyt.

1. Insissä ajoin pitkään käsijarru päällä. En päässyt läpi.
2. Ensimmäinen autoni oli vauvan kakan värinen Skooda.
3. Peruutin sillä ylioppilaspäivänä ojaan. Mukana oli kolme ystävätärtä. Vastapäisen varikon miehillä riitti hupia, kun kömmimme korkkareissa ja tyllihameissa ulos kallellaan olevasta autosta.
4. Kerran pyysin kyydissä ollutta suntiota siirtymään rattiin, kun auto ei hievahtanutkaan mäestä.
5. Toisen kerran pyysin poliiseja murtautumaan autooni, kun olin lukinnut ovet ja unohtanut avaimen virtalukkoon. Onneksi ikkuna oli raollaan.
6. Kolmannen kerran pyysin satunnaista ohikulkijaa ottamaan avaimen virtalukosta, kun en saanut sitä irti.
7. Huoltoasemalla olen jättänyt lompakon auton katolle ja lähtenyt ajamaan. 
8. Viime viikolla työnsin automme käyntiin, kun se sammui Nummelaan...

Kuvan auto ei liity mitenkään minuun. Nämä kaverit tulivat vastaan Saimaalla vuonna 2007. Terveisiä vaan sinne!

Ottakaa kaikki haaste vastaan ja kertokaa vaikka omista autoseikkailuistanne. 

Mira puolestaan antoi myös tunnustuksen ja pyysi nimeämään 5 ihanaa blogia.
Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:


Voikaa kaikki hyvin ja ajakaa varovasti!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sade jäätyy ikkunaan

Idän linja-autossa sade jäätyy ikkunaan. Miehet pilkkivät järven jäällä.
Tapaan appelsiinipojan ensimmäisen kerran. Tätä en unohda koskaan.
Aloitan aamun Créme de Cassiksella ja Emilia Torrinilla.
Itken teatterissa ja istun baarissa yöhön asti. Kaupunki näyttää rumalta, mutta ihmiset ovat kauniita ja rakastuneita.
Bussissa huudetaan takaovelta Kiitos ja kassoilla rupatellaan. Siellä on toisenlaista.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Vuosi 2012 meni


Minäkin innostuin katselemaan viime vuoden kuvia ja halusin näyttää, mitä näyttämättä.

Tammikuussa vietimme viimeisen illan yhdessä, ennen kuin hän lähti toiselle puolella maapalloa.
Helmikuussa saimme viettää kaksi viikkoa tulen ja jään saarella Islannissa.
Maaliskuussa koira nukkui. (Tosin se nukkui  myös tammi-, helmi-,....)
Huhtikuussa käväisin Sibeliuksen syntymäkodissa Hämeenlinnassa.
Toukokuussa saapuivat vihdoin kauan odottamamme Ruissalon valkovuokot.
Kesäkuussa söin herkullisen aterian Pyöreässä tornissa.
Heinäkuusssa vietimme unohtumattomia päiviä Korculan saarella.
Elokuussa laskimme kaarnalaivat vesille.
Syyskuussa vietimme kissojen yötä Korkeasaaressa.
Lokakuussa puut ikkunan takana kellastuivat.
Marraskuussa kävimme kirppareilla ja hulluttelimme.
Joulukuussa Kuralan kylämäki valmistautui jouluun.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Mitä ruokaa voisi tehdä?

Kohta on ilta.
Katsellaan puolityhjiä kaappeja ja mietitään, mitä ruokaa voisi tehdä. Näin unta, että juoksin ruokakauppaan, mutta se oli kiinni.
Olemme taas nukkuneet niin lahjakkaasti, iloinneet lämpimistä lattioista ja lattesta. Lattialla voi vaikka maata ja katsella tanssivia puiden latvoja. Ne tanssivat ihan hiljaa.
Hetken paistoi aurinko ja savu nousi piipusta kohti taivasta, kiemurteli kuin käärme.
Tyttö haluaisi käärmenäyttelyyn, minä en.
Mitä ruokaa voisi tehdä?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Laskeutuu puusta kankaan varassa

Tiet ovat peili, josta voi katsoa hämmästyneitä kasvojaan, jos kaatuu.
Kestovärjäsin ystävän ripset. Sen, jonka kissaa joskus hoidin.
Vein saunailtaan hilloja. Sille ystävälle, jonka kanssa järjestimme muinoin tatuointi-illan.
Kolmestaan olemme tanssineet kadulla macarenaa, matkustaneet Köpikseen ja laulaneet aamuun asti.
Saimme paketin maailman laidalta. Siltä rakkaalta, joka laskeutuu puusta kankaan varassa kieppuen.
Kyllikki Villan kanssa matkaan sinne rahtilaivan kyydissä. Taustalla laulaa Aino Venna ja kaikki on rauhallista ja tyyntä.
Hän joka joskus kaipaa, laulaa kuin viimeinen lehti puussa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Pidin kädessä hain munaa

Kuvat tyttären ottamia, kiitos.
Niin minä matkustin jääkylmässä junassa ja mietin Leniniä.
Luin Fedja-sedästä, sisällissodasta ja pelmeneistä.
Jokaista lihasta särki tanssi, jota eilen tanssin.
Karjaalla valkoiset puut, kotona jäiset kadut, joille en haluaisi astua.

Mutta viikko sitten pidin kädessä hain munaa ja silitin merisiiliä.
Meduusa on kuolematon, se on ihme juttu
.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ei rata rannalla kulje


Miehet sulattavat maata, heijastavissa takeissaan.
Juna on valaistu putki mustassa maisemassa. 
Haluaisin herätä vasta auringon kanssa. Sitten mollottaisin kaiken yllä ja menisin maata ennen muita.
Retkikunta lähti valloittamaan Etelämannerta, minulle riittää rantarata. Sekin on huijausta, ei rata rannalla kulje. Minä kulkisin mieluiten rantoja pitkin, kun aurinko nousee tai laskee. 
Kun päässä on tupsupipo ja harteilla ruudullinen takki. Se maksoi neljä euroa. Ostin kaksi, kun oli niin halpaa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Sattuman oikusta, kohtalon johdattamana

En ole ihan varma, miten päädyin tähän pöytään syömään croissantia.
Miten jonnekin päädytään? Sattuman oikusta, kohtalon johdattamana vai sattumanvaraisten valintojen seurauksena?
Mutta yhtä kaikki croissant murtuu rapisten ja päässä soivat vielä Kristina från Duvemålan laulut.
Miten koti jätetään ja elämä rakennetaan toisaalle?
Kun kuu nousee taivaalle, susi ulvoo viereisessä huoneessa. Se kutsuu unta, laumaansa, joka johdattaa sen vuorten taakse. Eivätkä ne koskaan palaa takaisin. Se on kohtalo.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Köynnösten varjot, magnolia

Lummehuoneeseen paistaa aurinko, köynnösten varjot, magnolia.
Toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi, pian luumupuu jo kukkii.
Luovuimme neliöistä, mutta säilytimme sielumme. Niin paljon elokuvia, kirjoja ja käpertyneitä päiviä.
Nyt rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä.
Ihanaa vuotta 2013 sinullekin!