lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mietin muistojen hiljaista taloa

Illalla satakieli lauloi, huilumaiset liverrykset.
Saunottiin koiran kanssa.
Mietin von Heidemanien muistojen hiljaista taloa, Urajärven kartanoa. Valkeaa rouvaa, jonka sanotaan kummittelevan siellä. Miten sisarukset rakastivat Wagnerin oopperoita, Egyptiä, kaikkea kaunista.
Kiipeämme Valhallaan ja katsomme hämäläistä järvimaisemaa.
Luen Saarikosken kirjeitä. Tänään pilvistä, apiloita paljon.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Salamat kuin joku sytyttäisi valot taivaalle

Ensin kuuluu vain korvia vihlova rääkynä suolta, monta kertaa.
Sitten kolme mustaa korppia lentää pihan yli. Mustien siipien lehahdukset voi melkein tuntea, kun istuu syreenimajassa ja odottaa sadetta. Sade tuleekin, kevyt ja painoton, pian korppien jälkeen.
Taivas tummenee joskus ennen puolta yötä, linnut vaikenevat, me pujahdamme täkkien alle tallituvassa, koira hakeutuu kylkeen kerälle.
Aamulla heräämme ukkosen jylinään, vedämme pistokkeet pois seinästä ja jatkamme unia. Päivällä ukkonen jyrähtelee aivan talon päällä, salamat kuin joku sytyttäisi valon taivaalle.
Ja sen jälkeen huumaavan ihana tuoksu, tätä olin odottanut.
Tyttö on patjanaluseläin, lämmin ja suloinen.
Ja minä muistan Knausgårdin lauseen: "Päivä tuo aina tullessaan enemmän kuin valoa".

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Mustikalta tuoksuvat hiukset, suruvaipan lehahdus

Tyttö nukkuu aitassa iltapäivään.
Syömme askeettisesti, sillä kauppaan on pitkä matka. Nautin siitäkin, että kaapit ovat puolityhjiä ja loihdimme rippeistä jotain.
Mustikalta tuoksuvat hiukset, suruvaipan lehahdus, käen hillitön kukunta.
Kyy kerällä kannon päällä. Metsämansikoista makoisat suut.
Olen vähän hiprakassa jo keskellä päivää.

Myöhään illalla täysikuu. Valtava keltainen pallo putoamaisillaan metsän taakse.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Männyt, niin korkeita ja suoria

Pilvinen tuulipäivä. Kuuntelen sängyssä, miten peltikatto kolisee.
Maataan lapsen kanssa saman peiton alla ja luetaan. Päivät tuntuvat pitkiltä, kun ei ole aikataulua.
Männyt, niin korkeita ja suoria, tyttökin, minua kulmakarvoihin.
Illaksi pilvet hajoavat ja taivas on niin sininen kuin olla voi.
Teimme koiran kanssa metsälenkin. Hyttyset imevät meistä verta ja kärpäset pörräävät.
Täytämme taas herkkusienet juustolla, keitämme uusia perunoita ja pilkomme kulhoon salaattiainekset.
Luin Kyllikki Villan loppuun ja aloitin Tolstoita. 

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Apiloiden tuoksu, taivas, taivas

Käytiin kääntymässä Kokkolassa.
Oli hyvä kääntöpaikka, mansikoita, merimiesten talot ja kaikki ne kuvat.
Loma on alkanut, aamut kirja kädessä, päivät kirja kädessä, illat kirja kädessä.
Siinä välissä koiran pusut, lörtsyt, grillatut maissintähkät ja kaikki muu.
Sudenkorennon pitsimäisen siiven varjo kirjan lehdellä, apiloiden tuoksu, taivas, taivas.
Miten rakastankaan kiemurtelevia hiekkateitä, hiljaisuutta ja paahtavaa aurinkoa, jolta voi pujahtaa piiloon syreenimajaan.
Rakastan tallituvan tuoksua, peltikattoa, joka kolisee auringon paahteessa.
Kanilla on kesämaja, meillä kesäloma.
Olen nukkunut syvää ja kirkasta unta. Juonut vinho verdeä, raikasta kaivovettä ja vahvaa kahvia.
Miten solahdankin lomaan hetkessä, työ tuntuu kaukaiselta ja ei mitenkään tärkeältä.

Ihanaa juhannusta ja keskikesän korkeaa iloa kaikille!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Meripihkakoruja, pitsiverhoja ja päärynäviinaa

Meri hyväilee hiekkaa, heittää simpukat rannalle. Keräämme kauneimmat, taskut täynnä kauneutta.
Kuljetaan paljain jaloin, hiekka polttaa. Syödään grillattua juustoa, juodaan vinho verdeä, mietitään, että meren toisella rannalla on Suomi.
Meripihkakoruja, pitsiverhoja, päärynäviinaa, shakinpelaajia.
Kävelemme taas laiturin päästä päähän, hiivimme joutsenien vierelle valokuvaamaan, olemme hetken ihan rauhassa.