torstai 31. lokakuuta 2013

Pelottava hippi

Harsomainen valo ja äkisti pimenevät illat.
Päivät asemalaiturilla, junissa, neuvotteluissa. Onneksi sentään tapaan pienen ihmisen täynnä valoa. Miten hän hurmaa kahvilan asiakkaat sukkahousuissa. Siihen minä en pystyisi.
Lapsen kaverin mielestä olen "pelottava hippi".

perjantai 25. lokakuuta 2013

Lähetin miehen silakkamarkkinoille

Kuvat miehen, kiitos.
Lähetin miehen silakkamarkkinoille. Se toi tuliaisiksi valokuvia ja rahkapiirakkaa. (?)
Vaan minä maistan lapsuuden silakat ja mielessä soi Kalastaja-Eemelin valssi, sitä laulettiin koulussa.
Ruodot tarttuivat äidin kurkkuun ja minua puistatti, kun piti ottaa koukku irti kalasta.
Kerran hukkasin kummatkin airot ja piti kauhoa rantaan.
Tänään oli kuohuviiniä ja hummusta, mutta ei yhtä aikaa.
Päivän parhaimman sanoi tyttö:
Onko rahkapiirakan päällinen lumiukon kakkaa? 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Laitoin sadun jäätyneeseen postilaatikkoon

Aamulla laitoin sadun jäätyneeseen postilaatikkoon.
Puhmainen tuulintai, parsapestolasagnea, lapaset ja jotenkin alakuloinen olo.
Kukat parvekkeella ovat jo kuolleet, tammi pitää vielä kiinni lehdistään.
Yhtäkkiä minulla on aikaa, enkä tiedä mitä tehdä sillä.
Luen Virpi Pahkisen matkakirjaa, välttelen ikäviä asioita ja haaveilen, vähän ja paljon.

torstai 17. lokakuuta 2013

Tuleeko minustakin perhonen?

Jossain sataa lunta, kevyitä valkoisia hiutaleita, jotka laskeutuvat peitoksi kattojen ylle.

Minä kuulin, että perhosentoukalla on päässään 248 lihasta, joilla se rouskuttaa lehtiä. Ei siis ihmekään, että sekin Pikku toukka paksulainen vain syö ja syö ja syö. Olen miettinyt, jos minäkin vain syön ja syön ja syön, tuleeko minustakin perhonen?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sinne, missä lepakot talvehtivat


 
Osa kuvista miehen, kiitos.
Ryömittiin sinne, missä lepakot talvehtivat. Sinne, mistä vesi oli syövyttänyt kalkkikiven ja jäljelle on jäänyt maanalainen sali. Siellä olisi voinut tanssia, vain kristallikruunut puuttuivat.
Maan päällä pähkinäpensaat kellastuvat, järven sinisyys sattuu silmiin.
Minä kuulin, että ihmisen kasvoissa on 75 kilometriä hermoja. Ilmankos osaan irvistää niin hurjasti, että lepakotkin lentävät pakoon.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Karhuja, jotka sokaistiin

Niin paljon kauneutta ja niin paljon raakoja tarinoita.
Tämä on yksi puistattavimmista:
Hoviväen huvittamiseksi linnassa pidettiin karhuja, jotka sokaistiin ja tuotiin esille koirien näykittäviksi

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kohokkaan sisältä loikkasi kani

Kun Katarina tuli Puolasta Turun linnaan, hän toi mukanaan myötäjäislahjoina jalokiviä, kultaa, samettia, verhoja, gobeliineja ja haarukoita, joita Suomen kansa ei ollut ennen nähnyt.
Voi sitä hovin loistoa, silkkien ja samettien kahinaa. Ja voi niitä pieniä lapsia, jotka työskentelivät linnassa aamusta iltaan, jotta hoviväki saisi elää yltäkylläisyydessä.
Ainakin olisin halunnut olla paikalla silloin, kun illallisilla tarjotun kohokkaan sisältä loikkasi illallispöytään elävä kani, jonka kokki oli taikinan sisään kätkenyt.