keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Chile X

Vielä hetki värikästä Valparaisoa. Kaupunkia, jonka jokaisen kulman takana odottaa yllätys.
Miten Pablo Nerudakin heräsi täällä varhain aamulla, söi sängyssä aamupalan ja luki lehdet, teki pienen kävelylenkin ja sen jälkeen kirjoitti muutaman tunnin. Sitten hän kutsui ystävänsä lounaalle, otti päiväunet ja kirjoitti taas.
Miten täynnä tavaraa hänen talonsa olivatkaan. Miten kodikas tunnelma kummassakin on. Miten Sebastian on tuolla ylhäällä kukkulalla ja isoista ikkunoista näkyy kimmeltävä Tyynimeri.

Rakastan tätä huonetta, jossa on aniliininpunaiset seinät - Casa Limon Verde.

39 kommenttia:

  1. Toistan taas kerran, että nämä värit ovat kerrassaan lumoavat - varsinkin kun katselee niitä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa ei ole muutamaan kuukauteen paljon värejä näkynyt.

    Onpa kiehtovaa tuo Nerudan elämänrytmi. Pystyn kuvittelemaan hänet tuonne!

    Ihastuin ekaan kuvaan! Tuolla sohvalla voisin pötkötellä, lukea kirjaa ja hörppiä viiniä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värimaailma on tosiaan aivan erilainen, oli varsinkin tuolla Valparaisossa. Lähes kaikki talot olivat ihan karamelleja.

      Minäkin pystyn kuvittelemaan sinut kirja kädessä tuonne sohvalle :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joo, minä otan aina pyykinkuivatuskuvia, jos vaan mahdollista, sillä se on niin kivan näköistä.

      Poista
  3. Vau mitkä värit! Haluaisin palan tuota Suomeenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Suomeen ei ehkä sopisi tuollainen ilotulitus, mutta jotain edes...no, onhan meillä värikkäitä asuinalueita, mutta yleisilme on kyllä ihan erilainen.

      Poista
  4. Mieletöntä tuo seinätaide, upeaa, haluan Suomeen samanlaista. Kiitos, kun olet kamerasi kanssa näitä bongaillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valparaiso on tosi kuuluisa tuosta seinätaiteestaan, näin olen ymmärtänyt. Bongailin niitä tosi ahkerasti, paljon jäi ylikin kuvia, eivät mahtuneet tänne :)

      Poista
  5. Ohhoh! Miten vallattoman hauskan näköistä siellä onkaan! Nyt tulee vaan mieleen, että miksihän meillä kätketään kaikki värikkyys? Onneksi mieli voi olla värikäs. Katsellaan vaan sitten sisäänpäin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, meillä on ehkä sitten värikäs sisäinen maailma :) Ehkä se auttaa selvitymään pimeydestä ja sateesta.

      Poista
  6. Siellä ei tosiaankaan näytä olevan väreistä pulaa!
    Kymmenes kuva suosikkini, symppikset talot ja hieno väriyhdistelmä, ei liian räikeää.

    Minä en pysty jostain syystä kuvittelemaan Nerudaa tuonne. Johtunee ehkä siitä yhdestä elokuvasta (Il Postino), joka jotenkin kertonee hänestä-ainakin osoittain, kun nyt enää muistaisi-ja joka kuvattiin Napolin edessä olevan Procidan saaren maisemissa (en nyt muista yrittikö ne maisemat esittää Chileä vai miten oli...pitäisi nähdä leffa uudelleen, se oli ihana!) ja siitä lähtien olen sijoittanut Nerudan Italian maaston väreihin ja kyllä aika eriväristä kuin tuolla, missä sinä olet.
    Kun nyt tarkemmin mietin, niin olikohan siinä Nerudaa ollenkaan, vai vain hänen runonsako, joku vanha ukko oli kyllä pääroolissa...karmeaa kun muisti ei riitä, mielikuvat kyllä on selkeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valparaiso oli todella todella värikäs kaupunki, ei ihan tyypillinen chileläinen.

      Neruda lähti Chilestä maanpakoon 1949, salaa hevosella Argentiinan puolelle. Seuraavat kolme vuotta hän oli maanpaossa ympäri Eurooppaa ja muun muassa Caprin saarella. Tuo elokuva, jota minä muuten en ole nähnyt, kertoo kuvitteellisesti siitä ajasta. Eli kyllä Neruda tosiaan Italiassakin ehti olla, hän oli kaikin puolin ehtiväinen kaveri. Pitäisikin katsoa tuo elokuva.

      Poista
    2. Ahaa, nyt selkis! Kiitos:) Ja se elokuva oli kyllä kaunis ja ihana, suosittelen jos jostain saat käsiisi.

      Poista
    3. Juu, yritän etsiä sen käsiini ja katsoa :)

      Poista
  7. Värejä, värejä ettei kai mikään sävy enää puutu. Ihanan piristävää. Kiehtova tarina Nerudasta. Yhdeksäs kuva ja ikkunoiden päällä koristukset kuin pienet patsaat. Tykkään. Kiitos monista matkakuvista, näitä kyllä mielellään ahmii.-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja tuolla myös rohkeasti yhdisteltiin värejä toisiinsa, ihan hurjia väriyhdistelmiä oli. Mutta tykkäsin - kovasti.

      Poista
  8. Suunnattoman suurta tilkkutäkkiä. On iloisia ja surullisia paloja, paljon elämää. Nämä värit ovat sitä mitä matkoilla ahmin_ tämä täällä vallitseva harmaus tukahduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä olen aina ajatellut, että olen harmaan ystävä, mutta kyllä nämä värit tekevät hyvää ja varsinkin valo. Luin, että Suomessakin pitäisi jo loppuviikosta aurinko paistaa, toivotaan niin.

      Poista
  9. Voi kiitos näistä Chilen kuvista! Tuo valo ja nuo värit tuovat niin lämpimän olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos kuvat voivat edes vähän lämmittää siellä kylmyydessä ja pimeydessä :)

      Poista
  10. Voi apua! Huokaan joka kuvan kohdalla syvempään, ihanat värit ja lämpö hehkuu tänne asti. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä :) Tätä lämpöä on riittänyt ja olen siihen jo kovin tottunut. Eilen suorastaan palelin varjossa, kun siinä ei ollut ehkä kuin +25.

      Poista
  11. Ihana tuo ensimmäinen. Voisiko tuollaisessa kodissa miettiä raskaita ajatuksia? Koko kaupungissa täytyy kai olla kevyt askel kävellessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valparaisossa on niin paljon mäkiä, että siellä oli askel kyllä vähän raskas, kun käveli :) Mutta ei kyllä ollut raskaita ajatuksia ei.

      Poista
  12. Åh..I love the blue and orange thin houses! How wonderful pictures, what wonderful places you are visiting. how vitamins got injected into me now. and how I needed that. Here it´s almost no snow though very long up north. just raining and raining. very dark all days. Happy days for you in this new year..

    Love Lycke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. You too, Happy, lovely and beautiful new year! Valparaiso was very colorful city, and there were 45 hills, so walking there up and down was very hard.

      Poista
  13. mitä värejä ja katutaidetta,oi oi!!! Matkoilla sitä ihastelee rohkeata värinkäyttöä ja suomen värit tuntuvat niin ujoilta ja tylsiltäkin,mutta liila tai pinkki talo olisi ehkä kuitenkin vähän liikaa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minä kyllä joskus haaveilin pinkistä talosta, mutta siitä tuli sitten vihreä. Ehkä me tarvitsisimme Suomeen vähän enemmän värejä, kun luontokin on niin väritön pitkän aikaa. Tai sitten ne värit eivät ehkä sopisi sinne niin hyvin juuri sen takia.

      Poista
  14. Täytyypä hankkia Pablo Nerudan elämäkerta jostakin. Nämä kuvat ja värit ovat vaan niin inspiroivia! Ja lämmittävät täällä koleassa, harmaassa säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hyvä, se Nerudan omaelämäkerta, "Tunnustan eläneeni", suosittelen sitä.

      Poista
    2. Kiitos! Sen tulen lukemaan.

      Poista
  15. Meinasin torkahtaa lepotuoliin, mutta värikkäät kuvasi piristivät kummasti :D

    VastaaPoista
  16. Ai ai, melkein shokissa väreistä. Ihan liikaa pimeyteen ja harmauteen kalibroiduille silmille.

    Kiitos sinulle myös kirjasta, jonka sain Ak:lta joululahjaksi omistuskirjoituksellasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskon, että tuollainen värien ilotulitus on shokki harmaaseen tottuneille silmille. Minä jo odotan pienellä kauhulla, miten sopeudun siihen harmaaseen, kun paluu muutamien päivien päästä on edessä.

      Kiva, että Ak halusi antaa sinulle minun kirjani, olin siitä kovin mielissäni. Ihanaa uuden vuoden alkua sinne!

      Poista
  17. Näin yöllä unta, että maalasin seinää. Oikeastikin pitäisi tehdä maalaushommia. Jospa sitä sitten pinkit seinät laittaisi yläkertaan... Kuvissasi niin värikylläistä. Täällä sataa valkeaa lunta hiljalleen. Maisema kaipaisi väriä tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hassua. Niin..minä aina ihailen värikkäitä seiniä ja tiloja, mutten kyllä tiedä, viihtyisinkö oikeasti ikuisesti niissä. Täällä on ollut kiva asua värikkäissä huoneissa, kun se on vaihtelua :)

      Poista
  18. Juu, täytyy sanoa että tuossa maailmassa on kyllä värejä! Ihan hämmentää. Nyt on niin harmaata että.
    Tarttuiskohan ne värit itseenkin jos viettäisi aikaa tuollaisessa paikassa pidempään..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hullun paljon värejä, jotka sointuivat yllättävän hyvin yhteen. Minä luulen, että värikkyys voisi kyllä tarttua, eleisiin, olemukseen..täällä tuntuisi hassulta pukeutua koko ajan mustaan, mutta Suomessa se on talvella jotenkin ihan ok.

      Poista