maanantai 6. tammikuuta 2014

Chile IX

Syömme vanhassa merimiesten kuppilassa kalaa, tarjoilija on vanha ja väsynyt. Peilit toistavat kaiken.
Aamulla istun sängyssä peiton alla ja kirjoitan.Yöt ovat yllättävän viileitä. 
Ikkunan takana pienet pulun poikaset piiskuttavat räystäällä, en muista ennen sellaisia.
Kadulla pahvilaatikossa makaa kuollut lokki ja vieressä lojuu verinen kissan raato. Tämä on värikäs kaupunki, ehkä laupias meille matkailijoille, mutta julma joillekin muille.
Eksymme vaaralliselle kukkulalle ja poliisi patistaa meidät pois. Täällä jengeillä on paljon valtaa, mitä ylemmäs kapuat, sitä vaarallisempaa on. Jatkamme kaupunkiin tutustumista turvallisesti lähempänä meren rantaa.

27 kommenttia:

  1. Katsoin nyt kerralla kaikki Chile-kuvat ja voi luoja miten kauniita, värikkäitä ja tunnelmallisia ne ovat. Teksti olisi ehkä kannattanut jättää lukematta tästä viimeisimmästä, sillä kissanraato ei kuulosta oikein hyvältä. Mutta toisaalta...maailmaan mahtuu kaikenlaista, kauneutta ja rumuutta rinnakkain, toisiaan tasapainottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Niin, täällä on myös raakuutta, mutta aika vähän kuitenkin. Ja on köyhyyttä ja kurjuutta, mutta en halua kuvata niitä. Voin kirjoittaa niistä, mutta tuntuisi ikävältä kaivaa kamera silloin esiin.

      Poista
  2. Mahtavia nämä chileläiset seinämaalaukset -- siellä näyttää kulttuuri kukoistavan tällä saralla. Kiitos kaikista ihanista kuvista! Monessa paikkaa on matkailijana eksoottista ja elämyksellistä, mutta satunnaisena vierailijana kuitenkin tajuaa, ettei paikan päällä asuminen useinkaan ole herkkua, ainakaan vähempiosaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, erityisesti Valparaiso on kuuluisa seinämaalauksistaan. Laitan vielä yhden postauksen niitä tulemaan, koska olivat minusta todella hienoja. Niin, matkailijana sitä on onnellisessa asemassa, kun saa vain poimia parhaat elämykset päältä. Arki on varmaan aika samanlaista kaikkialla, täällä kuitenkin ehkä kovempaa...

      Poista
  3. Kiva nähdä kuvia Chilestä. Siellä näyttää olevan aika samanlaista kuin Mehicossa, jossa ollaan jonkin aikaa asuttu. Meillä on tuttu chileläinen perhe. Hector, tuttumme, viihtyy Suomessa, ja myös lapset. Mutta vaimo oli palannut Chileen, heti kun siellä olot olivat rauhoittuneet.
    Oletteko käyneet maaseudulla siellä? Taitaa olla nykyisin vaarallista liikkua omin päin. Jengejä joka puolella. Onko siellä Chilessä vanhoja muistomerkkejä inkakulttuurin ajalta. Ruines?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä en olekaan käynyt Meksikossa, joten en osaa verrata, mutta varmasti löytyy yhtäläisyyksiä. Olemme käyneet myös maaseudulla, emme tosin ihan syvällä siellä. Maaseudulla on köyhempää. Jengejä on varmasti Santiagossa, mutta kaupungin yöelämään en ole kyllä tutustunut, en menisi yksin kävelemään ulos myöhään illalla. Ei, täällä ei tietääkseni oli muistomerkkejä intiaaniajoilta.

      Poista
  4. Osaat puhaltaa kuviisi juuri oikeanlaista henkeä. Sellaista, jollaiseksi Chilen kuvittelen - värikylläisen, samalla kertaa hyvinvoivan ja silti menneisyydestään muistuttavan. Siitä kertoo tekstisikin, vastakohtien maa, vastakohtien kaupunki. Tästä kaikesta on hyvä olla tietoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä olen täällä kuvannut aika vähän, Santiagossa varsinkin. Ehkä siksi, että siellä pääasia on ollut tyttären kanssa oleminen ja he ovat eläneet siinä rinnalla ihan omaa arkeaan, vaikka olemmekin käyneet katsomassa nähtävyyksiä. Mutta vastakohtia täällä kyllä on, olet oikeassa.

      Poista
  5. Taas niin upeita kuvia...eihän tässä tarvitse omia jalkoja rasittaa, kun kuviesi takia tuntuu, kuin jo paikalla kävelisi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta - sehän on hyvä, eikös vaan, säästyvät rahat :)

      Poista
  6. Niin paljon kaikkea näissä!
    Hilpeät baarijakkarat ja koko kokonaisuus.
    Ja ihanin on tyttö puussa!

    Vaarallistakin varmasti siellä. Kaikkea on kuullut, terve varovaisuus varmasti kannattaa. Turvallista ja ihanaa oloa teille sinne jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täällä eri tavalla vaarallista. Valparaisossakin oikein moottoripyöräpoliisi pysäytti meidät ja torui minua, kun minulla oli kamera esillä. Ei kuulemma ollut ollenkaan hyvä paikka kuvata. Parin sadan metrin päässä oli kuitenkin Pablo Nerudan talo, jossa oli läjäpäin turisteja ja kameroita. Mutta alueet vaihtelevat, eikä sitä aina tiedä.

      Poista
  7. Seinämaalausten kaupunki. Väriä värin päällä. Ihan juuri sopivaa meille, jotka elämme vuoden harmaimpia aikoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, väriterapiaa. Valparaiso on oikein kuuluisa noista seinämaalauksistaan.

      Poista
  8. Ihania taiteita, julisteita ja kissat ovat kaikkialla samalaisia, niin kuin me ihmisetkin sisäisesti..
    Vitsit, olet taas saanut niin paljon elämää, kauneutta, mausteita sieluusi!!!
    kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin kyllä olen saanut. Näillä muistoilla elän taas pitkään :)

      Poista
  9. Uskomattoman ihania sinitaivaita ja värejä. Olispa täälläkin taas pian jo valoisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kanssa toivoisin, että saisitte pian pian valoa sinne Suomeenkin!

      Poista
  10. Ihana seurata lomaanne täältä ikuisen vedenvuodatuksen keskeltä, ihanat värit ja kuvat!
    Köyhyyden näkemistä ei voi välttää, jos matkustaa turistialueen ulkopuolelle. Rahapussin kanssa matkaava on toisessa asemassa kuin kadulla asuva. Rahalla on rahan mahti, valitettavasti.
    Nautinnollisia lomapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Täällä todellakin näkee kurjuutta, kerjäläisiä ja köyhyyttä enemmän kuin Suomessa. Se on surullista. Turistina olen ulkopuolinen tarkkailija, hyväosainen, joskus siitä tulee tosi pahakin mieli itselle. Maailma ei tosiaan ole reilu paikka.

      Poista
  11. Täytyy jotenkin tosi yksinkertaisesti sanoa, että nämä ovat huikeita, niin kauniita kuvia. Mä olen ihan hämmentynyt, sekoitan jotenkin mielikuvat Kyllikki Villan matkoista sinun kuviin, muistan jotain paikannimiä hänen kirjoistaan, sellaisia, joita on aina kuvitellut mielessään ja halunnut käydä, on ihanaa katsoa kuviasi, kiitos!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. En tullut tänne Kyllikin jalanjäljissä, mutta olen kylläkin ajatellut paljon Kyllikki Villan matkapäiväkirjoja ja kuvauksia juurikin Valparaisosta ja Santiagosta. Kirjat eivät valitettavasti ole mukana, että voisin verrata omia tuntemuksia hänen ajatuksiinsa, mutta muistelisin, että niissä on paljon samaa. Kiitos itsellesi ja ihanaa alkuvuotta sinne!

      Poista
  12. Elämä on raadollista. Monet kokoavat elämänsä siitä vähästä, mitä ovat saaneet. Oman mielenkurjuuden keskellä ei muista olla kiitollinen siitä mitä on.
    Pitäisi joskus matkata kauas muistaakseen, kuinka hyvä elämä on ja nähdäkseen, kuinka pienestä jonkun elämä koostuu.
    Kiitos välähdyksenomaisesta Chile-kokemuksesta! Mitähän nuo pöllöt/huuhkajat noissa tauluissa mahtavat edustaa?! Jäin pohtimaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole koskaan aiemmin matkustanut mihinkään näin kauas, näin erilaiseen kulttuuriin, siksi tämä on ollut rikasta, ajatuksia herättävää, pysäyttävää, monella tapaa hieno kokemus. Ja sitä todellakin joutuu näkemään myös elämän epäarvoisuuden ja raakuuden ja saa huomata, miten hyvin omat asiat ovat. En oikein tiedä pöllöistä, tuo oli yksi näyttely, jossa kävimme, enkä muista selitettiinkö niitä mitenkään.

      Poista
  13. Hope you had a good experience visiting my lovely country.
    hugs from Chile and The Andes

    VastaaPoista