perjantai 10. tammikuuta 2014

Chile XI

Pisco Elqui - Andien sylissä. Kaasupulloja, kanoja, pöllyävää tomua. Gabrielle Mistralin henki kaiken yllä.
Piscon raikas ja vähän makea tuoksu.

Tulimme tänne meren rantaa kulkevaa tietä, toisella puolella Tyynenmeren kimaltelevat aallot, toisella pampan oloinen tasanko, jolla kasvoi miehen mittaisia kaktuksia. Kaktusten seassa laidunsivat vuohet, lehmät ja hevoset.
Vuoria ihan joka puolella. Ja tuolla karuilla vuorenrinteillä ja laaksossa vehreitä viiniviljelyksiä.  
Tuntuu kuin olisimme Meksikossa, talotkin ovat sellaisia, matalia, kirkkailla väreillä rapattuja.
Asumme talossa, jossa on torneja ja erkkereitä. On häkellyttävää herätä, avata silmänsä ja nähdä ensimmäiseksi Andit, heti ikkunan takana.  

28 kommenttia:

  1. Oh! Epätodellinen maisema!

    Onnekas sinä, näet niin paljon tällä matkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koen itseni kyllä hyvin onnekkaaksi, kun saan kokea kaiken tämän. Tuo maisema oli varmasti reissun upein.

      Poista
  2. En tiedä mitä kirjoittaisin, etten toistaisi itseäni.
    Kaunista!!!

    VastaaPoista
  3. Oi nämä kuvat, kolme ylintä jostain muumilaakson, Garcia Marquezin ja päiväunien yhtymäkohdasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, talossa oli jotain muumilaaksomaista ja kyllä Marquezkin tuolla saattoi tuolla mieleen. Hyvin eksoottinen paikka, en ole ennen kokenut vastaavaa.

      Poista
  4. Tuntuu, että pitäisi hieman sivistää itseään. Nämä miehet ei herätä minussa mitään ajatusta. Kuvat sen sijaan herättää. Voi hyvänen aika miten siellä on ihanan värikästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on usein sellainen olo, että tiedän hyvin vähän hyvin vähästä, se on tylsää. Ja lisäksi minulla on huono muisti, joten unohdan aina kaiken oppimani. Mutta näillä mennään.

      Poista
  5. Meksiko tuli minullekin mieleen! Olen varmaan sanonut aiemminkin, mutta nämä sinun Chilen-kuvasi ovat voimauttaneet minua ihan valtavasti tämän harmaan tammikuun aikana. Jos en ole aikaisemmin sanonut, niin kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hyvä että voi tarjota väriterapiaa harmauden keskelle :) Kyllä nämä maisemat ja valo ovat voimauttaneet myös minua valtavasti. En edes kärsi kaamosmasennuksesta, mutta nyt jotenkin ymmärrän, miten tärkeää valo on jaksamiselle. Onneksi siellä jo päivät pitenevät, kun tulemme takaisin.

      Poista
  6. Sama sininen taivas yllä, mutta niin erilainen maisema. Luin hiljattain kirjan Iranilainen tytär. Teki minuun vaikutuksen tarinallaan. Ihminen on sama sisimmässään kaikkialla. Mutta varmaan erilainen luonto ja sen vaatimukset sekä ympäristö osaltaan muokkaavat meitä. Toki myös peritty temperamentti.
    Ajatuksia herättäviä kuvia jälleen! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin olen aina ajatellut, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kaikkialla, me kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta. On sellaiset perustunteet ja pelot, joita kaikilla varmasti on. Mutta arki on niin kovin erilaista eri puolilla.

      Poista
  7. Teillä on kyllä uskomaton reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Enpä varmaan olisi matkustanut tänne, jollei tytär asuisi täällä, mutta olen valtavan onnellinen, että matkustin.

      Poista
  8. Oi oi!!Kiitos näistä kuvaterveisistäsi -tässä harmaan koskeassa talvessa ne ovat kuin lupaus siitä että taivas on sininen täälläkin vaikkei sitä nyt uskoisi.
    Ihania päiviä teille sinne vielä lämpöisin ajatuksin
    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos itsellesi. Minä olen onnekas, kun pääsin pakoon juuri vuoden pimeimpään aikaan. En ole koskaan aiemmin matkustanut tällä tavalla keskellä pimeintä talvea kauas valoon ja kyllä tämä on tuntunut hyvältä.

      Poista
  9. En pysty käsittämään tuota valon määrää mikä siellä on! Ihanaa, että saatte nauttia tuollaisista olosuhteista. Turussa satoi vihdoin lunta ja nyt on vihdoin vähän valoisampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa! Minä tykkään lumesta, joten palaan mielelläni lumiseen Turkuun. Lumi antaa kuitenkin valoa, joka on tosin aivan erilaista kuin täällä. Ihanaa alkuvuotta sinne!

      Poista
  10. Onpa upeita värejä ja kuvia. Täällä pimeydessä kaipaa valoon, mutta onneksi nyt on lunta ja päivät pitenevät. Eli toivoa on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Me palasimme juuri reissusta ja nyt katselen näitä kuvia haikein mielin.

      Poista
  11. Onpas kauniin karua! On varmasti epätodellinen olo aamulla herätessä siellä vuorten sylissä!

    Ekaa kuvaa tuijottelin pitkään, ja tuo, missä kurkitte ikkunasta, on niin sulkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä ihan epätodellinen paikka, lähes ihmeellisin jossa olen koskaan ollut. Meillä oli aika söpö talo, jonka yläkerrassa majailimme :)

      Poista
  12. Oi tuota värien ihanuutta! Meillä on tänään vihdoin talvi: Maa on valkoinen ja hiljakseen tulee lisää lunta, ja on pakkasta. Ihanaa sekin!

    Äiti ja tytär kuin kaksi marjaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, me olemme kovin samannäköisiä :)
      Me palasimme tänne talveen juuri ja reilun 50 asteen lämpötilaero tuntuu aika pahalta, mutta eiköhän tähänkin totu.

      Poista
  13. Karua ja samalla uskomattoman kaunista!

    Meillä peittää maan valkoinen lumi, pakkasta -6

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, todella karua, minut tuo maisema yllätti. Ja viiniviljelyksiä oli tuolla rinteillä siellä täällä, se oli hassua.

      Poista
  14. Tuo raollaan oleva ikkuna ja pitsiverho, nuo onnelliset, päivettyneet kasvot tuossa ikkunassa, tuo keltainen seinä, josta maali on rapissut ja kasvi ruukussa seinää vasten, tuo sinistä sinisempi taivas: sydämessä läikkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä rakastin tuota taloa sen kolme päivää, kun vietimme siellä. Sellaista vanhan ajan charmia, jota tapaa harvoista paikoista. Olisin viihtynyt siellä pitempäänkin, koska lähellä oli joki, jonne pääsi virkistäytymään.

      Poista