sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jotenkin roosaa, kaikki päivät

Jotenkin roosaa, kaikki päivät.
Miten syvää ja hyvää unta nukunkaan sen jälkeen, kun luen illalla toistamiseen Tua Forsströmin uusimman kokoelman.
Olen ollut teatterissa, baarissa kuuntelemassa upeita runoja, kotipöydässä ystävien kanssa.
Jääkaupunki sulaa hitaasti. Kuljemme jännittynein jaloin, oksat piirtyvät harmaata taivasta vasten.
"Katsotaan, kuka puhaltaa illalla eniten", sammaltaa haalariasuinen kaverilleen.
Minä mietin, että vain kerran olen puhaltanut niin,
mutta miten monta kertaa olenkaan puhaltanut
lapsen polveen, käteen, kasvoihin

äitien ihmeelliset voimat.

29 kommenttia:

  1. Onneksi äidit on tehty voimakkaiksi...:)
    Tykkään näistä kuvistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - se on kumma miten puhallus auttoi kaikkiin suruihin.
      Kiitos :)

      Poista
  2. Oh. Voin nyt vain huoata tämän äärellä.

    Kuvissa kaikki mun lempisävyni, ja teksti, tämä teksti, niin hienoja lauseita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli jotenkin piilotajuista, että kaikissa kuvissa olikin jotenkin roosaa. Yllättävää, sillä minä en ole mikään roosan ystävä tai ehkä minä sitten kuitenkin olen - piiloisasti salaroosa. Ja kiitos kaunis sinulle.

      Poista
  3. Upeat kuvat!!! Ja kiitos matkakuvista,oli ihanaa päästä reissuun niiden mukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle - mukavaa, että jaksoit katsoa reissukuviakin :)

      Poista
  4. Äitien puhallukset on ne parhaimmat puhallukset.

    VastaaPoista
  5. Siellä on selvästi jo kevättä rinnassa!
    Nuo talot voisivat olla vaikka Tallinnasta.
    Kala on hieno, onkohan matkatuominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin täällä Turussa on, kun koko ajan vaan sataa vettä. Lumista on jäljellä kohta muisto vaan. Tämä on ihan ok, jos vaan suuntaa jatkuu samana, mutta pelkään, että kohta taas sataa lunta, pakastaa, jäätyy. Minä kun kammoan noita jäisiä teitä.

      Oikein arvattu. Kala on New Yorkista, piipahdimme siellä muutaman tunnin välilaskun aikana.

      Poista
  6. Äidit ovat usein voimanaisia. Ja sinun kuvasi ovat niin ikään voimakkaita, voimauttavia. Rakastan niiden tunnelmaa.

    Tuo kala on jännä, hieno ja pelottava (!) yhtä aikaa. Minun pojallani on samalla idealla tehty ötökkä. Hyvää alkuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit tosiaan ovat, meissä on tarvittaessa väkevää voimaa vaikka miihin.
      Kala on New Yorkista ja siellä kaupassa oli vaikka mitä upeita ja ihmeellisiä juttuja. Tämä oli pienimmästä päästä. Mutta joo, minäkin tykkään siitä.

      Poista
  7. sun puhalluksesi oikeesti auttaa! kauniita kuvia, erityisesti ton sohvan mä ottaisin itelleni..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän sen tiedät :) Ja uskon, että ottaisit tuon sohvan mielelläsi itsellesi.

      Poista
  8. Lumesta ei ole kuin jää jäljellä. Turhauttavaa!
    Äitien voima on vahva - halusi tai ei.

    Oikein hyvää alkanutta viikkoa Sinulle. Pikkasen harmittaa jotta Runeberginpäivänä en päässyt kuuntelemaan oman "kylän" kirjastoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin totisesti pitänyt mieluummin sen lumen kuin tämän jään ja veden. Nyt on taitanut jo jääkin sulaa.
      Oi, olisit tullutkin, se olisi ollut mukavaa :) Mutta ehkä ensi kerralla.

      Poista
  9. Upeita kuvia! Minun päiväni ovat olleet likaisen kellertäviä (ehkä koska naapurustossa on niin paljon keltaisia taloja). Puhalluksissa on voimaa! Minun pikkuiseni puhaltaa aina, kun äiti saa kolhun (ja toki toisinpäin) ja voi kuinka se auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen sinun pikkuisesi :) Liikuttavaa.
      Nyt täällä ovat päivät muuttuneet mustiksi, kaikki talvesta muistuttava on lähes sulanut. Viime yönä satoi vähän lunta, mutta sekin taitaa jo olla sohjona tuolla maassa.

      Poista
  10. Muutan yhdellä kirjaimella tuota "Jotenkin roosaa, kaikki päivät."
    Sanon: Jotenkin proosaa, kaikki päivät.

    Kiskon mielihyvää itseeni lukemalla kirjaa: Revolutionary Road (Richard Yates). Olen vasta sen alussa, mutta sen arkipäivän kuvaus on iskenyt minut jo lattiaan, ihailusta ja naurusta... Olen nähnyt sen elokuvana, tiedän suunnilleen tapahtumat, mutta sitä kieltä ja kertomistapaa, jolla Yates kirjoittaa, ei korvaa hyväkään elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin muutettu, siinähän on heti ihan eri meininki.
      Minä olen myös lukenut tuon kirjan ja muistan pitäneeni siitä kovasti, juurikin siitä tarkkanäköisestä arjen kuvauksesta, miten ihmisen unelmat repivät häntä pois arjesta...Mulla on muuten täällä nyt vähän proosakriisi, en saa mitään kirjaa aloitetuksi. Onneksi tiedän, että tämä on ohimenevää.

      Poista
    2. Kirjailijatar,

      luonnossa on aina lepotauko. Nauti siitä!

      Poista
  11. Kaunista ja hillittyä roosa!

    Äitien ja mummien puhalluksilla on ihmeellinen voima. Hetkessä paranee niin sormi kuin polvikin ja ruokakin jäähtyy sopivan lämpöiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin, mummien puhalluksissa on varmasti vielä tuplasti ytyä. Ja totta, että puhallus myös viilentää.

      Poista
  12. Kiitos maanantain teehetkestä! Teidän kotipöydän ääressä on aina niin mukava tunnelma.

    Olen ollut ihan lukukriisissä, kun en ole keksinyt mitä lukisin. Viime viikolla nappasin hyllystä Viattomuuden ajan, jonka olen lukenut useammin kuin minkään muun kirjan. Ja nytkin se on niin kutkuttava, että oikein odotan, josko saisin iltasella varastaa pienen hetken itselleni ja lukea muutaman sivun. Mutta ei liikaa, ettei se lopu. Ah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellenne, oli suloisen mukavaa, kuten aina teidän kanssa.
      Minä muistankin, että sinulla on tapana lukea moneen kertaan kirjoja? Minä luen vain harvoin kirjoja toistamiseen, runokirjoja kyllä, mutten romaaneja. Ja minullakin on nyt romaanikriisi ja se tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan..odotan, että se paranisi ilman rankkoja hoitoja.

      Poista
    2. En mä tiedä onko mulla tapana lukea kirjoja moneen kertaan, mutta tuo ja pari muuta kirjaa on sellaisia, joista aina löytää jotain uutta. Ja se on ihanaa.

      Poista