perjantai 14. helmikuuta 2014

Pieni askel ihmiskunnalle

Eksyin eilen savipajaan ja siitä intoutuneena tein kuulkaas kipon. Ja tämähän on todella pieni askel ihmiskunnalle, mutta minulle valtava harppaus. En ole savi-ihmisiä, sen tietävät kaikki, jotka minut tuntevat. Askarteluun ja käsitöihin viittaava kammottaa. Mutta tuopa olikin hauskaa - savi rauhoitti. Ja oli niin ihana käyttää vaihteeksi käsiä pään sijasta.

Ps. Ja kuvassa ei sitten suinkaan ole minun tekeleeni, vaan tytön upea kulho ja ystävän koira.

54 kommenttia:

  1. Kyllä sellaiselle, joka työkseen käyttää päätään, kannattaisi lakisääteisesti määrätä harrastus jossa käytetään käsiä. Minusta näprääminen ainakin on super rentouttavaa. Olisit vaan laittanut omatkin tekosesi esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se pitäisi tosiaan määrätä pakolliseksi. On ihana lepuuttaa välillä aivojaan. Haa, ehkä joskus laitankin, se kippo jäi nyt tuonne kuivumaan ja odottamaan polttoa sekä lasitusta.

      Poista
  2. Ei, ihan suuri askel. Mahtava, hieno askel. Taito, jonka haluaisin oppia!

    Hyvää ystävänpäivää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minua kiehtoisi tuo dreijaaminen, mutta ihan niin villiin yritykseen en sentään ryhtynyt. Jos me nyt saven kanssa vain tutustuttaisiin toisiimme ensin :)

      Samoin sinne, ihanaa ystävänpäivää!

      Poista
  3. Hieno suuri askel! Olen joskus ajatellut, että olisi kiva yrittää, mutta aina on jäänyt tuohon ajatteluasteelle..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla jää moni juttu ajattelun asteelle, joten kiva, että tämä toteutui puolivahingossa.

      Poista
  4. Upean näköisiä luomuksia. Minä kannatan uusien taitojen opettelua, itse menin tällä viikolla työväenopiston ompelukurssille. Olen varmaan siitä viisi vuotta haaveillut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovatkin tosi hienoja! Uusien taitojen opiskelu onkin ihan mahdottoman kannatettava asia. Minäkin innostun helposti uudesta, mutta harvemmin käsitöistä tai askartelusta. Kiva, että lähdit ompelukurssille!

      Poista
  5. Joskus uuden kokeileminen yllättää iloisesti. Minusta savitöiden tekeminen on suorastaan terapeuttista. Onpa siellä hienoja töitä tehty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se tekee sen kyllä usein. Uskon tuohon terapeuttiseen voimaan, savi on käsissäkin jotenkin niin upean tuntuista. Sitä on hauska vaivata, vähän kuin taikinaa. Leipominenkin on minusta rentouttavaa.

      Poista
  6. Hienoa heittäytymistä! Ja savi, niin upea materiaali. Siellä on taiteiltu kaunista. Jokaisen kädenjälki niin kiehtova, muistoksi jäävä.

    Lämmin ystävyydenhalaus kerallesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi vaan useammin astua mukavuusalueen ulkopuolelle, näin se on. On jotenkin äärettömän palkitsevaa tehdä jotain konkreettista, sitä se varmaan on.
      Halaus sinullekin :)

      Poista
  7. Tästä tuli mieleeni ajat jotka olin jo unohtanut. Siitä on 13 vuotta aikaa kun viimeksi istuin dreijan ääressä kädet savessa. Se tunne.. Kuinka olenkin voinut unohtaa, nyt haluan päästä takaisin saven ääreen,katsoa mitä kädet luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä olet dreijannut, vau. Se on vielä sellainen minun haaveeni. Se näyttääkin jotenkin niin kivalta ja voin uskoa, että tuntuu vielä hienommalta, kun saa aikaiseksi jotain. Mene ihmeessä saven luo!

      Poista
  8. Minä kuljin pienenä savipiirissä vuosikaudet. Aika kaameita tekeleitä löytyy äidin kaapeista varmaan vieläkin. Savi kuivatti kädet railoille, mutta silotti mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on varmasti äidillesi rakkaita ne "kaameat tekeleet". Meilläkin on lasten suloisia savitöitä, monet niistä niin hienoja, etten mitenkään osaisi tehdä vastaavia. Ellen nyt sitten innostu harjoittelemaan..Ihanasti sanottu tuo, että savi kuivatti kädet, mutta silotti mielen :)

      Poista
  9. Mahtava eksyminen! Minä tahtoisin niin kovasti tehdä savitöitä, edes sen yhden kipon. Savityöhomma on sellaisella tulevaisuuden listalla.
    Kaikki käsillä tekeminen on valtavan terapeuttista. Kunpa se tajuttaisiin tässä nykyajan koneyhteiskunnassa.
    Leipominen...öö, sen suurempaa stressia minulle ei tule mistään...ei minun elementtini ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinä voisit kyllä tykätä. Kun jopa minäkin tykkäsin.
      Minä olen ehkä kaivannut jotain käsillä tekemistä, kun koko ajan vaan teen töitä aivoilla - johan ne höyryää.
      Ai, minusta leipominen on kamalan rentouttavaa :)

      Poista
  10. Keramiikantekijänä tämä teksti ilahdutti, joku on taas löytänyt savesta tekemisen meiningin :) Rauhoittavaa, terapeuttista. Omien ryhmäläisteni henki on välillä hiljaista saven silittelyä ja välillä ronskimpaa paukuttamista ja puheen pulppuamista. Hienoa!

    Tervehtii Paula, joka on täällä välillä muutenkin käynyt salaa kurkkimassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta, siinä oli tekemisen meininkiä. Jotenkin sellaista krouvia kuitenkin, joka sopii minulle, kun en ole mikään näprääjä. Mutta kyllä minä savea silittelinkin ja pidin hyvänä :)

      Kivaa, että jätit nyt terveiset, niin löydän minäkin luoksesi. Mukavaa lauantai-iltaa!

      Poista
  11. Muistui mieleen lapsuuden muovailuvahapötköt, joita myytiin kuuden pötkön sarjoina. Miten houkuttelevaa tekemistä niin kauan kun ne pysyivät notkeina. Tuli kissa, joka muuttui koiraksi, sitten linnuksi tulitikut jalkoina, ja jossain vaiheessa ne jäivät yhteen mytistetyiksi möykyiksi, mutta sitä ennen niistä oli ollut suurta synnyttämisen iloa. Sitä paitsi, muistelen, ne sai uudestaan notkeiksi js jaksoi tarpeeksi kauan pyöritellä niitä käsien välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli sellaisia pötköjä ja olen niitä lapsillekin ostanut. Mutta totta, että ne tuntuivat kovettuvan kovin nopeasti. Minä en varmaan pyöritellyt niitä tarpeeksi, että olisivat notkistuneet.

      Poista
  12. hyvä sinä! minua kyllä savi houkuttaisi.
    koira on ihanan sielukas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävä teki muotokuvan omasta koirastaan, tuo on ihan näköinen, sielukas kaveri tosiaan :)

      Poista
  13. Voi kippoasi :) Hellyttää lukea.

    Savella on luonteessa sympatiaa.
    Mun omat saveilut on nyt vähissä, mutta opetan lapsille sitä jonkun verran. Ihania ne niiden pienet eläinhahmot ja vähän vinot pienet kipposet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellyttävä se on kippokin, tai en tiedä vielä, kun se on kesken. Nyt pitää päättää, millä värillä haluan sen parin viikon päästä lasittaa.

      Oi, sinäkin opetat saveilua, kivaa. Olisipa hauska tulla sinun ryhmääsi väkertämään kippoja :)

      Poista
  14. Tuo on just viisasta että ryhtyy kokeilemaan jotain itselle uutta juttua. Ja porukassa tekeminen on myös tosi kivaa. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aina pitäisi kokeilla jotain uutta. Olen kyllä aika ennakkoluuloton, mutta nämä käsityö/askarteluhommat on ollut mulle aina vaikeita. Oli varmaan liian lannistava opettaja koulussa. Ja sitten minulla on tosi lyhyt pinna, sitä tämä toivon mukaan vähän pidentää.

      Poista
  15. Hyvä eksyminen :-) savityöt ovat niin mukavaa- ja rentouttavaa puuhaa että. Aikoinani minäkin olen sitä harrastanut ja hauskinta oli lasituksien yllätävät värit joita ei pystynyt ennakoimaan. Ronskimmat työni ovat niitä, joista vieläkin pidän, siellä ei tarvitse hienostella ja ikinä en oppinut "treijaamaan" eikä harmita vaikka en oppinut.
    Ja niin muovailuvaha, mistä Liisu kirjoitti, sen tuoksu oli jotain josta pidin kovasti ja nytkin saan sen hajun lapsuuden muistoistani -ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saveen sopii jotenkin tosi hyvin sellainen ronski meininki. Minä odotan juuri tuota lasitusta innokkaaasti. En tiennytkään, että niitä lasitteita on niin paljon tai siis opin sen tuolla, mutta aiemmin en tiennyt. Nyt yritän sitten vaan valita kipolleni oikean värin. Minäkin pysyttelen nyt kyllä jonkun aikaa ihan näissä helpoissa töissä, ehkä sitten joskus kokeilen sitä dreijaamista.

      Poista
  16. Käsityöt on todella kivoja. Keskittyessä unohtaa kaiken muun ja on todella kiva, kun työ on valmis ja näkee kättensä aikaansaannoksen. Kannustan jatkamaan savitöiden parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIin, se olikin ihanaa, että keskittyi vain tuohon tekemiseen, se rentoutti. Ja toisaalta aivoille teki niin hyvää levätä vähän. Eikös niitä ole tutkimuksiakin siitä, kuinka hyödyllistä on tehdä käsillä töitä, se tekee aivoillekin hyvää.

      Poista
  17. Hyvä sinä! Minäkin eksyin kerran keramiikkakurssille. Tekeleeni olivat aivan kammottavia möhköjä, mutta lahjoittelin niitä sitten eteenpäin sukulaisille jotka eivät osanneet kieltäytyä;) Mutta se oli tosiaan varsin terapeuttista se saven kanssa läträäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, tiedä vaikka antaisin näitä möhkylöitä ystäville, että varo vaan :)
      Niin se tosiaan oli, hirmuisen rauhoittavaa. Olen kyllä ikionnellinen, että ystävä patisti tuonne mukaansa.

      Poista
  18. Aina käsillä tekeminen on ihanaa.
    Savi on niin upea materiaali, v aikka vaan sitä muovailee ja muotoilee käsissään..
    Hieno homma sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, minä olen aina ollut vähän laiska tekemään. Innostus on kai puuttunut.

      Poista
  19. Savi rauhoittaa, se on totta. Ja moni muukin sellainen materiaali, mitä voi käsissään pyöritellä. Kuvat on niin herkullisen houkuttelevat, että tuli ihan kaipuu savitöihin. Onnea harppauksesta, ties vaikka harppailisit jatkossakin :) Ps. Viimeksi kun pitelin savea, tein siitä paparinpalasen ja kirjoitin siihen ajatuksen...vinkvink runoilijalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapas nähdä joo, ainakin pitää käydä lasittamassa se kippo joku kerta, kunhan se on poltettu. Mutta tuo sinun vinkkisi kuulostaa aika ihanalta, kiitos :)

      Poista
  20. Voi kun minäkin eksyisin savipajaan! Ihanan houkuttelevat kuvat! Rupesi käsiä syyhyttämään.

    On totta, että välillä on mukava käyttää käsiä pään sijaan. Monet muutkin materiaalit rauhoittavat, usko pois! Seuraavaksi sitten huovutusta tai paperimassatöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä minä uskon, että sinun käsiäsi syyhyttää!
      Niin, tämä pääparka joutuu kai välillä liian koville. Pakko antaa sen huilata ja tehdä jotain muuta. Huovutusta olenkin kokeillut, se oli aika kivaa...

      Poista
  21. ihanan näköistä ja kuuloista! voi kunpa täälläkin olisi joku tollainen paikka, kaikki on vaan kauhean kalliita. koulutus kun on bisnestä... toi kulho kelpaisi mullekin! saako niitä tilata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kysyä taiteilijalta...eiköhän se ota tilaustöitäkin vastaan, jos hinnasta sovitaan :) Tuo on kuulemma myöhästynyt synttärilahja minulle.

      Poista
  22. Mahtavaa, kun tulitte molemmat mukaan! Sinäkin vielä ilman sitä suunniteltua kloroformin käyttöä...

    Sitten kun minä yletän taas jakkaralta dreijalle, voin pitää teille dreijauskoulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Eihän teidän tarvinnut edes kovin paljon houkutella :)
      Joo, minä ilmoittaudun tässä julkisesti dreijauskouluun, sovittu!

      Poista
  23. Hehkutan myös savitöiden ihanuudelle!!! Saven kanssa värkkääminen on ihan parasta rentoutumista ja vielä kun voi nauttia yhdessä tekemisen meiningistä. Mun perjantai-illat menee nykyään saven kanssa värkätessä, se on ihana tapa aloittaa viikonloppu.
    Ja kaiken lisäksi savi ei ole koskaan tylsää, se tarjoaa aina yllätyksiä, joskus tosi upeita ja joskus sitten sellaisia, ettei tiedä, itkeäkö vai nauraa (ainakin tämmöiselle tavalliselle värkkääjälle ;). Mutta koskaan ei ole tylsää.
    Toivotan inspiroivia polkuja saven kanssa sinulle ja tytölle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ihan samaa, että tuossa varmaan viehätti myös yhdessä tekeminen, kun kuitenkin teen paljon töitä ja juttuja ihan yksin. Minäkin jännitän, miten nuo kipot käyttäytyvät poltossa ja lasituksessa. Edessä voi olla aika jänniä yllätyksiä, mutta lupaan kyllä nauraa kävi miten kävi.

      Poista
  24. Täytyy kiittää taannoisista Chile-kuvista. Jostain syystä en ole koskaan katsellut kuvia Chilestä, vaikka visuaaliset mielikuvat ovat vahvoja, kiitos Pablo Nerudan ja Isabel Allenden. Nyt yritin sovitella mielikuvia ja kuvia samaan maailmaan. Mutta en ole aivan varma, onko se sama maailma... En osannut kuvitella niin paljon värejä, ja jotakin, kirkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ole hyvä. Se onkin jännä juttu, miten mielikuvat maista muotoutuvat. Ovatko no jonkun kirjailijan, muusikon, kuvataiteilijan vai monen yhdistelmän tulosta...Chile oli värikäs ja valoisa. Värit tuntuivat Suomen harmauden jälkeen todella hurjilta ja ihanilta. Mutta on totta, että sinne kirkkaisiin väreihin on jotenkin vaikeampi kuvitella surua, jota se maa kantaa.

      Poista
  25. Savi on tuttu vain saappaiden pohjista, sen tuntu lapsuudesta. Märät kädet ja maasta kaivettu harmaa savi. Muovailua ja saven hiljaista, kiristävää kuivumista ihoon.
    Jäin miettimään, saisinkohan jotain aikaiseksi vai keskittyisinkö massan puristeluun vailla päämäärää?
    Teillä hienoja luomuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savinaamio, oi! Minulla on tuolla vihreää savea, jota läträän aina välillä naamaani. Nyt justiinsa muistin, että viime kerrasta onkin aikaa, täytyy varmaan taas huomenna heittää savet naamaan.
      Voi sitä vaan puristellakin, se rauhoittaa :)

      Poista