keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Mustavarikset ovat palanneet




Osa kuvista miehen, kiitos.
Kuulkaa, vauhtia on nyt liikaa. Onneksi joukossa on paljon mukavia juttuja:
Eilen eskarilaiset esittivät minulle Peppi Pitkätossun, söin autolounaan järven rannassa ja aloitin kirjallisen seikkailun. Mustavarikset ovat palanneet sinne pihapuuhun.
Tyttö kertoi, että yltää jo varpaisiin ja hississä totesi, että olen fyysisesti ulospäinsuuntautunut.



47 kommenttia:

  1. Huomenta. Sama täällä, vauhtia liikaa. Mun tyttö on täällä paikallisen teatterin Peppi-näytelmässä mukana, ensi-ilta lähestyy :) Kirjallinen seikkailu kuulostaa hienolta, nauti siitä! :D Fyysisesti ulospäinsuuntautunut :D Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten jännittävää. Minä ihan liikutuin tuosta pienten esityksestä. He olivat niin suloisia. Mun sisällä asuu sellainen pieni päiväkotitäti, joka hoitaisi mieluusti lapsia. Onnea lähestyvään ensi-iltaan!

      Poista
  2. Kirjallinen seikkailu kuulostaa hyvältä ja "fyysisesti ulospäinsuuntautunut" - mikä ilmaus! Ja jälleen ihania kuvia... Oih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin upposi tuo luonnehdinta, miten ne lapset osaavatkin :)

      Poista
  3. "fyysisesti ulospäinsuuntautunut" herätti munkin huomion :) vitsit mun sohva näyttää hyvältä siellä teillä! mulla meni muuten ton neljännen kuvan ymmärtämisessä tosi pitkä hetki. kivoja kuvia, kauniita värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sopii, se on kuule kotiutunut tänne jo niin hyvin, ettei halua muuttaa :)
      Joo, joskus on kiva ottaa tuollaisia hämäyskuvia, kiitos.

      Poista
  4. Voi että kun tuollaiset huonekalut kolahtaa muhun! Väri ja materiaali. Malli. ja kaikki! Olin muutama vuosi sitten onnekas ja löysin kirppikseltä tuollaiset sohvan. Yhä käytössä mutta harmittaa niiiiiiin kun pentu on sitä tuhonnut. :( Toivon vielä joskus löytäväni vastaavanlaisen tilalle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin sohva on kulahtanut. Se on meillä sijoitettuna, kun omistaja on maailman toisella laidalla. Mieluusti sen kyllä adoptoisin ihan kokonaan itselleni, me tullaan niin hyvin juttuun. Se tykkää siitä, että pötkötän sen sylissä. Mutta ehkä me kumpikin löydetään vielä uudet vanhat sohvat.

      Poista
  5. Elämä on usein parhaimmillaan silloin kun vauhtia on liikaa tai silloin kun kaikki on ihanan rauhallista ja pysähtynyttä. Kummastakin tunteesta voi nauttia! Vauhtia siis päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, on se noinkin. Ja tässä hulinassa kaipaa sitä pysähtyneisyyttää ja sitten sen aikana alkaa janota liikettä ja tapahtumia. NIin kai se on. Vauhtia ja lepoa sinnekin, sopivassa suhteessa!

      Poista
  6. Minulla on samannäköinen kangas oviverhona, tykkään siitä kovasti. Mahtaako kirjallinen seikkailu liittyä Toveen? Aurinkoisia kuvia, ja tuo neljäs on aikas hauska :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, minäkin tykkään tästä kankaasta, löytyi kirpputorilta. Ei, seikkailu ei liity Toveen, vaikka olisi kyllä ihanaa, jos liittyisi. Olisin niin halunnut seikkailla Toven kanssa.

      Poista
  7. Lasten suusta... Mustarastaat ovat myös viikon verran viserrelleet.
    Ja tuo kirjallinen kuullosta hyvälle - odotan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kertovat, että mustarastaat visertää ja minä en ole vieläkään kuullut.
      Ehkä tosiaan olen kuuro, kuten tyttö huomauttelee.

      Poista
  8. Taitaa olla Tove Jansson kuvassa ? Upea kuva onkin.

    Meilläpäin on korppeja, tykkään niistä. Vaikuttavat niin älykkäiltä ja ylhäisiltä.

    Totesin, että yllän VIELÄ varpaisiin - menin takaisin tanssitunneille, kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on Tove, minun voimahahmoni. Ja hän on kaikissa kuvissa aina niin valokuvauksellinen, herkkä ja voimakas samaan aikaan.
      Oi, sinä rohkea tanssijatar! Varmaan aika ihanaa, että huomaa, ettei kaikki taito ole ihan kadonnut. Minä yllän, jos oikein yritän.

      Poista
  9. Kirjallinen seikkailu! Mahtavaa, mietin että kirjoitatko vai luetko, mutta ehkä se selviää joskus - niin tai näin, seikkailu tekee hyvää. Minullakin on ollut liikaa vauhtia ja liikaa kaikkea, tarvitsisin kevätpaussin, mutta arki kuljettaa, kuten myös kevättalven valo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä minä kirjoitan. Vaikka kyllähän minä luenkin. Mutta enemmän haluaisin tehdä kumpaakin. Oi, sinullakin paussin tarve, en kyllä yhtään ihmettele. Sait kirjan viimeisteltyä, miten mahtavaa!!

      Poista
  10. Ihanat nuo tuolit yhdessä! Koirakin on hellyyttävä.
    Tove on ollut kyllä huippu karismaattinen. Hänestä tulee mieleen edesmennyt iso tätini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Tove on superkarismaattinen. Jotenkin saan energiaa ihan vaan katsomalla tuota kuvaa. Sinun isotätisi on täytynyt myös olla karismaattinen hahmo.

      Poista
  11. Samaa mietin, kuin Katja...kirjoitatko vai luetko?
    Ihana kuva tarkkailijasta katse tarkkana...:)
    Aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan ja luen, kumpaakin, mutta seikkailu liittyi nyt kirjoittamiseen. Se on kyllä aina seikkailu, mutta niinhän on lukeminenkin.
      Samoin sinne!

      Poista
  12. Minäkin olen ihan kohta fyysisesti ulospäinsuuntautunut, sillä aurinko vilkuttelee sen verran kutsuvasti, että sitä ei voi vastustaa. Muutenkin olen koittanut löytää fyysisen minäni ja aherran jo neljättä viikkoa kuntosalilla. Yhtä kivaa, kun tervan juonti se on edelleen. Kasvattaisin mielummin henkisiä lihaksiani. Mutta jotta pysyy niin fyysisessä kun henkisessä vauhissa on kaiketi pakko rasittaa sekä fysiikkaa, että sitä sisäpuolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä olet reipas! Minä olen kaikkea muuta kuin liikunnallisesti reipas, vaikka tiedän että pitäisi ja kannattaisi. Yritän vaan tekoselittää itselleni, ettei aika riitä kaikkeen. Minä keskityn noiden henkisten lihasten kasvattamiseen, niissä kyllä on työsarkaa niissäkin ihan tarpeeksi :)

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Se oli kyllä kivaa: karjalanpiirakoita, banaania ja jugurttia järven rannassa :)

      Poista
  14. jokohan kerkesit Toven näyttelyynkin? Kirjallinen seikkailu kuulostaa hyvältä. Autolounas ei niinkään houkuttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä kerennyt. Sunnuntaina olisi ehkä mahdollisuus tai sitten ensi viikon torstaina tai ....kyllä näitä päiviä onneksi tulee. Haluan varata siihen kunnolla aikaa.

      Poista
  15. Huomenna Toven näyttelyyn myös ja saan kaikki 5 tytärtä matkaani :) en tiedä katsonko tyttöjä vai tauluja...onneksi näyttely kestää syksyyn.
    Ihana suuntautuneisuus sinulla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanuutta, kaikki tytöt yhdessä. Pakkohan sinun on katsoa myös suloisia tyttöjäsi :)

      Poista
  16. Koiruuden katse....

    Noita mööpeleitä ei saa Ikeasta. Mustavarikset tuovat mieleen Porin ja sen puistot.

    Minä olen yhtä paljon identiteettikriisissä kuin magnoliani, joka on mennyt tästä epätalvesta ihan hämmentyneeksi. Tämän tlaven ekat lumet kolattiin aamupäivällä...

    Aurinkoista kevättä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä ei kyllä ole ostettu Ikeasta, vaikka on meillä Ikeaakin, muun muassa tuo valtava kirjahylly selkäni takana.
      Magnolian identiteettikriisi kuulostaa jotenkin traagiselta, mutta ymmärrän kyllä häntä oikein hyvin. Tässä ajautuu kuka tahansa hämmentyneeseen tilaan.
      Samoin sinne!

      Poista
  17. Kuulostaa taas oikein kovin monipuolisilta elämäsi asiat. Lasten esitykset on aina niin mieltä liikuttavia. Tovesta tykkään minäkin. Tuo koiran katse...pakko mennä nyt silittämään omaa karvaista kaveria.-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, lasten esitykset ovat parhainta. Ne ovat niin vilpittömiä ja suloisia. Onneksi sinullakin on se karvainen kaveri :)

      Poista
  18. Lupausta täynnä oleva värimaailma.
    Fyysisesti ulospäinsuuntautunut olen monella tavalla, huidon käsiäni puhuessani..
    Ihanasti sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös monella tavalla fyysisesti ulospäinsuuntautunut ja jotkut niistä tavoista eivät ole niinkään kivoja :)

      Poista
  19. Kyllä on hienot värit sohvassa ja tuolissa ja pienessä jakkarassa siinä välissä. Ja tyynyissä ja koirassa ja ikkunanpielissä ja räystäslaudoissa. Hienot on värit pöytäliinassa ja lautasessa ja kiwi-hedelmässä ja kuvassa hedelmän alla. Ja Tovessa tuo rentous, aistillisuus ja voima.

    Seikkailut ovat hyvästä! Nauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värien juhlaa! Sitähän tämä kevät on, pikku hiljaa hiipivät värit ja valoisuus. Vaikka nyt täällä on taas kylmää ja luntakin sateli äsken, ihan hissukseen onneksi.

      Poista
  20. Kauniita kuvia. Varsinkin ensimmäisessä on kaikki lempivärini, ihana sinapinkeltainen haalean mintun vieressä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Minäkin tykkään noista väreistä. Tuo on yksi lempipaikoistani täällä kotona.

      Poista
  21. Kuvissa on kaikkea, mitä tekee mieli lauantaiaamuna katsella. Oi! Oletko jo nähnyt Toven näyttelyn?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut vielä silloin, mutta nyt olen. Pidin kyllä kovasti, se oli laaja ja monipuolinen. Erityisesti pidin kaikista niistä osioista, jotka ovat vähemmän tunnettuja: kantaa ottavat pilakuvat, muotokuvat, isot julkiset seinämaalaukset yms.

      Poista
  22. Lautaskuvasta tuli isoäiti mieleen. Hänellä oli tuollaisia lautasia. Muistan, kun aina karkasin kotoa naapurissa asuvan isoäidin luokse. Hänellä oli aina hyvää ruokaa ja pullapitko ruokakomerossa. Tuli todella paljon muistoja yhdestä ainoasta kuvasta :) Todella kivoja kuvia jälleen tämän lautaskuvan lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä löysin nuo lautaset kirpparilta ja tykkään niistä itsekin. Miten nuo vanhat astiat usein ovatkin paljon kauniimpia kuin uudet, tai ehkä se on sitä, että tuovat mieleen muistoja.

      Poista
  23. Ja pulut ovat näemmä palanneet tähtitorniin. Vai observatorioon. Vai mikä se onkaan tuo?
    Kaunista kevättä, hyvää vauhtia ja muista myös levätä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ortodoksisen kirkon torni täällä Turussa :)
      Mutta ihan sama, torni kuin torni, kevättä se on nyt.

      Poista
  24. Voimaannuttavia kuvia. <3 Katselen noita ihania keltaisen eri sävyjä ja imen niistä energiaa - näitä olisin tarvinnut jo kuukausi sitten. Onneksi tuli parin viikon loma ja tauko arjesta, kävin haistelemassa merituulia ja olen taas kuin uusi ihminen. Toivottavasti sinullakin on mahdollisuus pieneen hengähdystaukoon... Voi tuota koiruutta! Sitä tekisi mieli pussata päälaelle! <3

    VastaaPoista