tiistai 1. huhtikuuta 2014

Päivät kuin villiintyneet hevoset

Osa kuvista miehen, kiitos.
Päivät laukkaavat kuin villiintyneet hevoset. Juuri ja juuri pysyn kyydissä, kun tarraan kiinni harjaan.
Niin paljon pieniä ihania juttuja:
Kuukauden vanha herrasmies sylissäni kahvilassa.
Tove Janssonin rohkeat pilapiirrokset ja lempeän viisaat muumit.
Savitöiden lasitusta ja lasittunut katse aamuyöllä.
Hautakirjoitukset, joita kirjoitamme mustiin laatikoihin.
Katja Kaukosen Kohina, meren kohina sydämessäni sen jälkeen.
Uusia divarikirjoja: Tavallisimmat häkkilintumme, Kristillinen raittius ja Noitavainot Euroopassa.
Pöydällinen kikattavia opettajia.
Suloisia sähköposteja ja päiväunet junassa.
Lahden yö.

44 kommenttia:

  1. "Lahden yö" - herättelit muistoista minun kaksi Lahden yötä tuolta ammoisilta ajoilta - aaah. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, jännää miten kaksi sanaa voi herättää noin paljon muistoja. Mutta kyllähän ne voivat, jos muistot ovat voimakkaat.

      Poista
  2. Päivät kuin villiintyneet hevoset ovat täälläkin. Tuntuu, etten ehdi huomaamaan edes kevätaurinkoa työn riemulta mikä on vallannut minut.
    Lahden öitä on minullakin monta valvottua ja läpi juhlittua. Voi nuoruus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset hevoset minäkin haluaisin, joilla voisi ratsastaa ihan omia polkujaan. Nämä minun hevoset menevät pitkälti muiden määräämiä reittejä ja olen välillä ihan onneton täällä kyydissä. Mutta eiköhän se tästä.
      Ja sinullakin ne Lahden yöt - taitavat olla käsite :)

      Poista
  3. Herrasmiehen äiti kiittää vapaista käsistä ja hyvästä seurasta. Odotan innolla, että pääsen näkemään lasituksen tulokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äidille, että sain lainata pikkumiestä! Ihanat kädet ja ihana tuoksu. Ja juu, esittelen kyllä sitten meidän kipot..jos en julkisesti, niin ainakin sinulle.

      Poista
  4. Kunpa joku sanoisi minulle nyt just 'Yyterin sannat' niin voisin minäkin laukata pitkin rantoja ja maistella suolaa iholta, suudella merisuukkoja. Vaan tosi on talvi kuin pitkitetty huhtikuu, Se T. S.Elliotin julma. Magnolia alkoi lykätä nuppuja, herätti toivon oi ihana toukokuu! ja korot kaduilla ees taas ees taas. Heräsin aamulla lumisateeseen, jota olin odottanyt kuukausia, nyt ei enää, ei enää. Unessa vaelsin neljäntienristeyksessä, sukelsin mereen ja tiirat: Meri, mereni, merelle, merestä. Meri-ikävästä ei tiedä mitään jouluruusu, joka alkaa kohta kukkia suuriruhtinattaren haudalla. Tietää kyllä ikävästä.

    Hiekan kuva. Upea. Ja menneen muisto.

    Kiitolaukassa irtosi jalustin. Tarrasin harjaan kiinni. Se oli henki tai elämä. Kiitos hulmuava harja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on julman kylmä tämä huhtikuun alku. Olimme juuri nyt illalla kävelemässä satamassa ja siellä oli pureva tuuli. Olisi todellakin pitänyt olla päällä paljon enemmän vaatteita. Ja lunta, sitä sateli täälläkin tänään. Voi miten minusta jo ihan tuntuu siltä, että minäkin ikävöin suuriruhtinatarta, kirjoitat hänestä niin kauniisti. Mutta hiphei, nyt taas laukataan.

      Poista
  5. Sain juuri Katja K:n Kohinan kirjastosta, odotan lukuelämystä. Pirkko S:n runokirjaa (josta sydämelliset onnittelut) en vielä ole onnistunut saamaan käsiini.
    PS. Hienoja kuvia taas! Tuosta merellisestä kimarasta erityisesti nautin ja sulan aaltoilevasta grafiikasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Se on vähän vaikeasti ehkä löydettävissä se kirja, kun vain harvat kirjastot ovat ottaneet sen kokoelmiinsa. Nettikirjakaupoissa sitä on vielä ollut.
      Ihanaa huhtikuun alkua sinne!

      Poista
  6. Ihana kesäinen tunnelma tuli näistä kuvista.
    "Lahden yö" sai minutkin putoamaan menneisyyteen. Hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka ulkona on tosiaan purevan kova tuuli.
      Kylläpä Lahden yössä on tapahtunut paljon :)

      Poista
  7. Lahden yöt tuovat täälläkin monenmoista muistoa mieleen :)
    Minusta tuntuu, että ihanat (ja vaikeatkin) asiat tulevat aina yhdessä mytyssä kunnes taas hiljenee.
    Aurinkoista huhtikuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä Lahden öitä :)
      Niin se taitaa olla, eikös se vanha sananlaskukin kuuluu, että onnettomuuden tulee käsi kädessä..tai jotkut ainakin tuli käsi kädessä.
      Samoin!

      Poista
  8. Lahteen en ole koskaan pysähtynyt, ohittanu vaan useasti. Nuo pienet herrasmiehet ovat ihania!
    Aurinkoa, aurinkoa, valoa ja eloa! Allergiankin uhalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kuulemma todella paljon siitepölyä ilmassa ja tästä on tulossa vaikea kevät allergikoille.
      Tsemppiä siis!

      Poista
  9. Oi, Kohina odottelee minua. Säästelen sitä hieman, en kyllä tiedä miksi, mutta olen joskus tällainen lukemisen säästelijä. Kylmää on, mutta jotenkin niin suloista. Olin koko talven monellakin tapaa väsynyt ja nyt tunnen olevani taas enemmän elossa. Jaksan iloita kaikesta, kuten näistä kuvista täällä ja lempeän viisaista muumeista - pitääkin suunnata Ateneumiin ihan lähiaikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös lukemisen säästelijä. Jos tiedän, että joku kirja ei on tosi hyvä, tai odotan siltä paljon, tai tiedän että se on vaativa, saatan odotuttaa sen lukemista pitkäänkin. No joo, minulla on kirjahyllyssä myös kirjoja, joiden lukemista olen näköjään odottanut vuosia.

      Poista
  10. M inäkin innostuin kohinasta!
    Vaikka olen vapaudessa, ihmettelen minne se aika, jos sitä onkaan, häipyy, hiipuu, karkaa?
    Niin koskettavat kuvat jälleen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eläkeläiset sanovat tuota samaa, että aika vaan menee johonkin..,jännä juttu.
      Kiitos ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  11. Mulla on Toven piirrokset vielä näkemättä, mutta pian pian!

    Kristillinen raittius, hehee, ei kuulosta ihan sellaiselta mikä olisi oman lukupinon päällimmäisenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käydä katsomassa. Näyttely oli laaja ja monipuolinen.
      Tämä vanha raittiuskirja on ihan huippu! Olen saanut siitä jo monet kunnon naurut.

      Poista
  12. Nyt alkoi tehdä mieli lähteä paljain varpain hiekkarannalle kävelemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, siellä voi olla vielä varsin kylmä, mutta hiekka varpaiden välissä tuntuu kyllä suloiselta.

      Poista
  13. Ihan totta, täälläkin on ollut villiä. Mutta tänään hevoset pysähtyivät ja petasin pitkästä aikaa lasten sängyt. Siitä tietää, että elämässä on menossa hengähdystauko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullapa onkin siis hauska signaali, mistä voi päätellä onko liian kiire. No, hyvä että sulla on nyt hengähdystauko. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  14. Olipas vauhdikas viikko! Pikkasen nauratti tuo pöydällinen kikattavia opettajia, hih!
    Meillä jokainen vuorollaan kipeä - vauhti loppui siihen.

    Aijai, lasitöitäkin! Kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on vauhtia kyllä ihan paljon ja enemmän, mutta onneksi sentään kaikkea kivaa.
      Kikattatavat opettajat olivat kyllä elämys :)
      Ja voi teitä, toivottavasti olette jo toipuneet.

      Poista
  15. kivan kuuloista! erityisesi tykkäsin noista kirjojen otsikoista, sillä niistähän tulee vaikka mitä mielikuvia! taidan muuten kopioida sulta ton löytöpurkki-idean!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mummin varastoista löytyi itse asiassa tuo raittiuskirja. Aion vielä käyttää noita kaikkia johonkin. Joo, kopioi ihmeessä. Musta on kiva, kun sä kopioit.

      Poista
  16. Kohina oli ihana, olin aika lumoissa sen kanssa ja sen jälkeen.

    VastaaPoista
  17. Mullakin jäi tuo Lahden yö soimaan mieleen. Minulle se on hämärä, vähän liian lämmin kesäyö, pienet kaupunkimetsät ja multaiset jalat, pihkaiset kädet. Tuota höyhenkuvaa voisin katsella tunnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet kaupunkimetsät kuuluvat Lahteen. Minä olen asunut nuoruuteni sellaisen metsän vieressä, tosin aika kaukana keskustasta.

      Poista
  18. Kyllä ovat hurmaavia nuo löydöt!

    Lahden yöt taitavat olla legendaarisia, siitä minulla ei ollut tietoa vaikka seitsemän viikon kaikki yöt makasinkin siellä sairaalassa esikoista odottaessani. Tuntemattomassa kaupungissa. Oli se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua reppanaa! Minä muistankin, että sinulle Päijät-Hämeen keskussairaala tuli ikävällä tavalla tutuksi. Harmi, ettei silloin tunnettu, olisin tullut pitämään seuraa :)

      Poista
  19. Rakastan tosiaan tätä keväisten päivien villiä laukkaa! Illat ovat pitkiä ja valoisia. Pää täynnä ajatuksia ja mahdollisuuksia. Olen kevään lapsi. :-)
    Kiitos muistutuksesta; Tove pitää käydä katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä Tovea kannattaa käydä katsomassa. Minäkin rakastan näitä iltoja. Ja rakastan tätä keväistä sadettakin, jota on nyt ollut pari päivää. Miten maailma tuoksuukaan keväälle.

      Poista
  20. Kuulostaa aivan ihanalta:) Ja toveakin olet ehtinyt jo katsomaan! Mulla vielä edessä. Pitäisi ottaa tuo pienikin mukaan, ja se vain sitten tietää sitä että juoksen puolet ajasta pienen perässä. Hän kun ei nykyään enää paikallaan pysy;) Eikä Ateneumissa itseasiassa saa juosta (se meille on kerrottu useampaankin kertaan..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä menen pienen kanssa jonnekin leikkimään sillä aikaa? Miten lapset saa olemaan paikallaan...ei mitenkään. Minä aina huvitan itseäni ajattelemalla, että aikuiset käyttäytyisi kuten lapset. Juoksisivat näyttelyssä edes takaisin, kaivaisivat nenää, heittäytyisivät välillä lattialle makamaan ja kaikkea sellaista.

      Poista
  21. Itse löysin Marie Curien elämänkerran eurolla!
    Kaikki pienet löydöt antavat lisämausteen elämään.
    Tänään aamun uutiset, Ruanda ja anteeksi antamisen voima sai kyyneleet silmiin.
    Itselleen on niin vaikea antaa anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, se oli löytö. Minä muistan, että olen joskus nuorena katsonut ohjelman tai elokuvan Marie Curiesta. Hänen tarinansa oli minusta silloin todella vaikuttava.
      Niin, ehkä itselleen on tosiaan kaikista vaikein antaa anteeksi...en tiedä, en ole koskaan miettinyt asiaa. Riippuu tietysti siitä mitä on tehnyt, mutta jos tekisi jotain kamalaa, vaikka vahingossa...

      Poista
  22. Niin kauniita kuvia, että vähän melkein sattuu jonnekin sydämen seutuville. Ja ihania pieniä juttuja tosiaan. Ajatella, miten paljon kauneutta maailmassa on. Pieniä yksityiskohtia, onnenmurusia, iloa. Tästä tuli hyvä olo, kiitos. <3

    VastaaPoista
  23. Upeita kuvia ja todellakin päivät laukkaavat kuin villintyneet hevoset. Miksi aika kuluu niin nopeasti, sitä olen miettinyt usein. Itse en huomaa muuttuvani, mutta kun katson 16 ja 14 vuotiaita tyttäriäni, huomaan, että aika on vierähtänyt he kasvaneet minua pidemmiksi. Mutta aikaa ei voi pysäyttää, vaan kuljettava sen mukana, mihin se sitten viekin.

    VastaaPoista