sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sateinen päivä

Tasan kolme kuukautta sitten vietimme sateisen iltapäivän New Yorkissa. Olimme matkalla kotiin ja oli katkeransuloinen olo, painavat reput, märät takit ja väsymys.
Tänään vietimme sateisen päivän Turussa. Jotain samankaltaista näissä päivissä: haikeus ja hampurilaiset.

Kiitos teille kaikille edellisen postauksen mahtavista vastauksista. Kiva, kun lähditte mukaan leikkimään.

34 kommenttia:

  1. Katsoin näitä kuvia ja mietinkin, että miten ja milloin ehditte New Yorkiin. Sade tekee kyllä oman tunnelmansa, haikeus tällaisena kevätsateisena päivänä on oikeastaan aika hyvä asia. Sellaista kaipauksen täyttämää haikeutta... En tosin tiedä, minne kaipaan, luultavasti jonnekin matkalle, koska olen surffaillut paljon matka-asioita tutkaillen.

    Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, takastullessa vain pyrähdettiin. Tänään tuo päivä tuli jotenkin mieleen, kun olen katsellut muutenkin vanhoja kuvia ja muistellut. Haikeus on hyvä tunne, olen siitä kyllä ihan samaa mieltä. Minäkin kaipaan matkalle...kovasti.

      Poista
  2. Voi kun en ehtinyt edelliseen postaukseesi kommentoida... Olen ollut elämässäni yhden päivän New Yorkissa, Princetonista käsin ja ehdin käydä vain METissä, muuta en juuri nähnyt. Nyt kun minulla on hyvä ystävä "Englishman in New York", niinkuin Sting laulaa, en ehdikään häntä sinne tapaamaan. Ehkä joskus muulloin sitten. Toivottavasti pääsiäisenä paistaa aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä sinä saat edelleen vastata tuohon edelliseenkin postaukseen :)
      Minä olen ollut kerran kunnolla Nwe Yorkissa ja tämä oli vain muutaman tunnin pyrähdys, kun halusin näyttää tytölle kaupunkia. Harmi vaan, että satoi kaatamalla koko ajan.

      Poista
  3. Olen iloinen, että laitoit New Yorkin näytille. On se vaan mahtavan oloinen paikka, niin erilaista. Siellä minäkin varmasti söisin hampurilaisen, edellisestä on varmasti 20 vuotta.
    Sade tekee paikkaan kuin paikkaan oman bluesinsa. Täälläkin on niin harmaata, mutta olen polttanut koko päivän puita hellassa, keitellyt teetä ja paiskinut hommia. Voisin sanoa, että oikein hyvä päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nämä jäi jostain syystä postaamatta silloin. Minä tykkäsin New Yorkista ihan hirmuisen paljon silloin, kun olimme siellä ihan kunnolla joitakin vuosia sitten.
      Tuo kasvishamppari oli kyllä tosi hyvä. Jotenkin siellä ajatteli, että hampurlainen on melkein "must". Minä en tykkää yhtään hampurilaisista, paitsi näistä itse tehdyistä. Ne ovat toisinaan ihan hyviä.

      Poista
  4. Kaikki on niin suurta....ja kaunista. Oma kotikaupunki (kaarina) tunttuu jo Turun rinnalla pieneski...:) Upeita kuvia oli edellisessäkin jututssasi, joka jostakin kumman syystä jäänyt huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mutta tuolla on hauskaa, kun jossain isojen talojen välissä voi olla myös ihan pikkuruinen talo. Juu, Turun satama ei vedä ihan vertoja Isolle Omenalle, mutta on siinä oma viehätyksensä.

      Poista
  5. Sade voi tosiaan olla aika haikeaa. Mutta vain sellainen tietynlainen sade. Jotkut sateet on romanttisia, jotkut jopa hilpeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kesäsade on ihanan hilpeä ja iloinen. Silloin on kiva vaikka tanssia sateessa.

      Poista
  6. New York, New York... Haluaisin niin kovasti sinne, eivätkä nämä kuvat kuumetta helpota. Sateessakin upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi. Niin, sade tekee kaupungit usein kauniiksi, kun rakennukset heijastuvat vesilätäköistä. Ja sade myös syventää jotenkin värejä.

      Poista
  7. En ole koskaan osannut kaivannut NewYorkiin, luulen jotta liian suurta makuuni. Kuvasi vahvistavat mielikuvaa; suurta ja värikästä, mutta saivat myös heräämään kysymykseen...miksikäs ei :-)
    Tuo samankaltaisuuden tuntu on jännä, eilen viimeksi koin kohdallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluaisin takaisin New Yorkiin ajan kanssa. Siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Ja senpä takia sinne ei kovin lyhyeksi ajaksi kannata mennäkään.

      Poista
  8. Kaikki muu näyttää ihanalta sateineen päivineen, mutta Facessa on just tietoisku noiden kaupunkiliikenteen seassa päivänsä viettävien hevosten puolesta. Me olemme kerran erehtyneet niitä käyttämään Keski-Euroopassa, mutta ei ikinä enää. Vastuunsa tuntevat matkanjärjestäjät esim. Saksassa kertovat etukäteen esim. Egyptiin matkaaville asiakkailleen, etteivät käytä hevosparkoja, jotka ovat usein uuupuneita, aliravittuja ja todella julmasti kohdeltuja. Facessa kuva heovosesta ruuhkaliikenteessä autojen puristuksessä...Ihminen on ainoa peto maailmassa.

    Sade. Sade on parhautta. Kun viime vuonna olimme Salzburgissa melkein viikon, niin hellä sade teki matkastamme tosi romanttisen, ikimuistoisen.

    New York, New York...Viipurissa me R:n kanssa tanssimme sen estradilla ravintolayleisölle. Taas Viipurissa...

    Isossa New Yorkissa tulee varmaan tunne, että ilmakin puhdistuu ja pieni sade on kuin onnenpisaroita."Some people feel the rain. Other just get wet." - Bob Marley -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minun käy noita heppoja sääliksi. Minun käy aina kaikkia eläimiä sääliksi, siksi eläintarhatkin ovat minulle jotenkin tosi hankalia paikkoja vierailla.

      Minä muistan, kun olimme Venetsiassa ja satoi välillä kaatamalla. Olimme varautuneet. Koimme aqua altan ja kaikki oli kamalan romanttista. Tuolla olimme nyt kovin väsyneitä, mutta olihan se silti ihan hirmuisen kivaa piipahtaa tuolla.

      Hienosti on Bob Marley sanonut :)

      Poista
  9. Ennen digiaikaa tavattiin sanoa, että sateella saa hyviä kuvia, koska kosteus kirkastaa värejä tai jotain sinnepäin. Joka tapauksessa upeita katukuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta edelleen. Sateella saa tosi hyviä kuvia, koska värit tosiaan syvenevät. Kiitos!

      Poista
  10. munkin tekisi kovasti mieli käydä new yorkissa. jotenkin ihmeellisen oloinen paikka, kuin suoraa kaikista elokuvista ja sarjoista. täällä ei ole satanut moneen kuukauteen.. kohta ehkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinä pääset sinne joskus :) Mutta se on totta, että siellä on sellainen olo kuin kulkisi elokuvan kulisseissa.

      Poista
  11. Taas yksi paikka, jossa en ole käynyt :) . En tiedä, viihtyisinkö vai ahdistuisinko. Mutta huvittaisi kyllä joskus käydä kokeilemassa. Jotenkin sade sopii jäähyväisiin.
    Ps. Onnistuin vahingoissa poistamaan kommenttisi blogistani! Pahoittelut, ei ollut ollenkaan sellainen tarkoitus, sähläsin jotain näppäinten kanssa (ja pienen apulaisen...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin niitä paikkoja on vaikka kuinka paljon! Minä kyllä viihdyin tuolla todella hyvin....Niin, sade kyllä tosiaan sopi silloiseen mielialaani oikein hyvin.
      Ei haittaa, ei mitään hätää :)

      Poista
  12. Kuulostaa ja näyttää kauniilta.. Joskus vielä minäkin tuolla.

    VastaaPoista
  13. Meilläkin on ollut sateisia päiviä täällä, mutta silti niin keväisiä, linnut laulavat sateessa.

    Taas tuon sinulle pientä haastetta, blogistani löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli kuvissasikin mahdottoman keväistä! Ihanaa vihreää. Minä taidan kulkea silmät kiinni tuolla, kun olen löytänyt vasta leskenlehden.

      Kiva haaste, vastaan siihen kyllä - kiitos!

      Poista
  14. Upeita kuvia, New Yorkissa on taianomaista sateellakin - tai ehkä etenkin juuri silloin.

    Ja haikeus on lopulta aika ihana olotila. Sitä on jotenkin samalla vähän enemmän elossa, kun tuntee kaipausta johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä luulen, että se voi tosiaan olla taikakaupunki juurikin sateella.
      Haikeudessa on tosiaan elossa. Eikä voisi ehkä olla haikeutta, jos ei olisi ensin ollut rakkautta ja onnea...

      Poista
  15. Oi vitsit, upeat kuvat ja tunnelma! Just sellainen kuin sadepäivänä, sellaisena sadepäivänä kun saa valita polkunsa tai olla vaan lähtemättä, vapaana. Ihana, ihana! Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Meillä oli oikein ihana iltapäivä tuolla, vaikka olimme ihan järkyttävän väsyneitä. Sitten kyllä nukahdimmekin, kun ajelimme taksissa takaisin kentälle.

      Poista
  16. Aijjai. Pääsistpä tuonne nyt. Ihan vain hetkiseksi sateeseen seisomaan, sateenvarjon alle mieluiten tosin. Ihan vain pikkupikku hetkiseksi.
    Ja sitten takaisin tänne, pöydän ääreen, ikkuna auki, lokit huutaa, radiossa englanninkielen uutiset, kahvia keittämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, koskakohan joku keksii sellaisen koneen, että tuo muuttuu todellisuudeksi? Että voi vaan ajatuksen voimalla siirtyä paikasta toiseen...olisikohan se kivaa, vai onko matkustamisen idea juuri siinä, että siirtyy hitaasti ja joskus vaivalloisesti ja että se on spesiaalia, jotka ei tapahdu joka päivä.

      Poista
  17. Kiitos, kiitos näistä kuvista. Olen käynyt katsomassa näitä jo monta kertaa, enkä ole sanoiksi taipunut. On mennyt monta vuotta siitä kun viimeksi olin tuolla, kuinka monta, kymmenenkö? Olen ajatellut, etten ehkä mene sinne enää koskaan vaan mistäs sen tietää. Se on ollut tärkeä paikka. Yhdeksänkymmentäluvun ramppasin siellä kirjoittamassa, oppimassa sen yhtä lajia, sitä jonka osaavat niin hyvin siellä ja miehen kanssa teatterissa, teatterikouluissa. Siitä on jo kauan kun olen ollut siellä, monta vuotta, kymmenenkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla onkin varmasti paljon ihania muistoja New Yorkista. Minä taas haluaisin tuonne takaisin vaikka heti. En ole vielä saanut tarpeekseni tuosta kaupungista, vain ihan pieniä paloja. Joku noissa suurkaupungeissa on niin kiehtovaa: Istanbul, New York, Pietari...niihin haluaisin aina takaisin, vaikka kyllä minulle kelpaa ihan matka kuin matka :)

      Poista