sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sanotaan vaikka korkealla puiden latvojen yläpuolella

Niin paljon, etten enää tiedä, mitkä sanat valitsisin.
Tiedättähän sen hetken, kun istuu jossain, sanotaan vaikka korkealla puiden latvojen yläpuolella, katselee järveä, puita räjähtäimisillään kesän vehreyteen, kuuntelee käen kukuntaa, juo ranskalaista samppanjaa ja juttelee ihmisen kanssa, jonka on tuntenut aina. Tarkoitan, aina. Sellaiset muistaa.
Tähän viikonloppuun kuului niin paljon merkityksellisiä ihmisiä, sellaisia joiden kanssa jaan yhteisen menneisyyden, joiden kanssa jaan leikit hiekkalaatikolta lähtien. Ole sinä Sabrina, niin minä olen Kelly.
Ja sitten joukossa on uusia ihmisiä, sellaisia joista olen koko lapsuuden kuullut vain tarinoita ja nähnyt valokuvia. Ihmisiä, jotka ovat olleet osa tarinaa jo ennen kuin heistä tuli osa minua. Miten pitkä odotus voi muuttua todeksi, miten jokaisessa hellyydenosoituksessa on mukana kiitollisuutta.
Ja sitten on vielä ihan uusia ihmisiä, yllättäviä ja riemastuttavia. Erään teistä tapasin eilen Lahden kansanopiston portailla Teatterifestivaalien aikaan, ja se vasta oli hauskaa.
Kyllä, me tulemme todeksi toisissamme.
Vieläkin valoisaa, mustarastas laulaa, autojonot humisevat tuolla alhaalla.
Kirjoitan huurtuneeseen vessan peiliin viestin – kenties joku vastaa.


37 kommenttia:

  1. Looks a really sunny day. Here sun was also outside, but too busy weekend haven´t let me have a calm walk and enjoy.
    Wish you a great weekend

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It was a really sunny and warm day. There was this theaterfestival and I was there enjoying. Wish you also a great week!

      Poista
  2. Oi mite kaunis ylistyslaulu! Hurmaava!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että on tuollaisia hetkiä ja tuollaisia ihmisiä. Meillä oli työporukan kanssa mökki-ilta viikonloppuna. Niin paljon ihania ihmisiä koolla, että huomaan minäkin olevan todella onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tulee tuollaisia hetkiä, että ymmärtää, mikä elämässä on oikeasti kaikista tärkeintä. Mökki-ilta kuulostaa oikein kivalta, minulla on krooninen mökkikaipuu.

      Poista
  4. Niin kesäisiä kuvia! Auringon lämmön nouseva odottelen, pakenen kirjan kanssa terassille. Kuuntelemaan kahta vuoroon laulavaa käkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä juuri mietin, mitä laitan päälle, että tarkeneeko kesämekossa. Kyllähän päivällä sitten tarkenee, mutta nyt...ehkä menen riskillä.

      Poista
  5. Ei voi kuin nyökytellä tuolle kirjoituksellesi. Minäkin sain täyttyä ystävistä viikonloppuna, kaikesta muustakin kivasta.
    Onko viimeisessä kuvassa opisto? Siitä on niin kauan, etten enää oikein muista miltä rakennus tarkalleen näytti...siihen aikaan kuvia ei ottanut rakennuksesta, vain kavereista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut sitten yhtä rentouttava ja ihana viikonloppu. Tuo viimeisen kuvan rakennus ei ole opisto, mutta se on opiston viereinen rakennus, vanha synnytyssairaala. Opistostakin oli kuvia, mutta valitsin tuon. Ja totta...silloin kuvattiin ihmisiä, oikeasti paljon järkevämpää :)

      Poista
  6. Ihminen hioo ihmistä. Saamme kiittää heitä kaikkia siitä, että olemme se mikä olemme. Ja miettiä, millaisia hiomajälkiä olemme jättäneet muihin ohi kulkiessamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, näinhän se on. Toivottavasti en ole kovin suurella hiomakoneella runnonut ketään.

      Poista
  7. Voi tuota ensimmäistä kuvaa...aivan mahtava maisema. Mukava ollut viikonloppusi...:)

    VastaaPoista
  8. "Me tulemme todeksi toisissamme". Niin se on ja miten kauniisti sinä sen sanot. Mietin aamulla samoja asioita ja siksi tuntui kuin olisit lukenut ajatuksiani. Ystävä on kaupungissa juuri nyt ja eilisen kävelimme ja puhuimme, istuimme ja puhuimme, iloitsimme ja vaikenimme, nauroimme paljon ja itkimme vähän suuren murheen äärellä ja halasimme monta monituista kertaa. Tuo peilikuva ja jalkasi ja hameenhelmasi tarttuvat tänään mielenpintaan vaikka kaikki muukin on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sinullakin ystävä siellä - ihanaa. Ystävän kanssa voi jakaa ne suuret murheetkin, se on lohdullista. On turvallista tietää, että jotkut ihmiset jäävät, vaikka toiset vaihtuisivatkin. Suloista tiistaita sinne!

      Poista
  9. Hauska peiliseinä!
    Välillä kaikki on niin täyteläistä ja samalla kepeää. Ihanaa. Käki kukkuu täälläkin, sekin on jotenkin haikeaa ja samalla riemullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä olen miettinyt samaa, että miksi käen kukunta on samaan aikaan riemukasta ja haikeaa...onko se se, kun tietää,että se kukkuu vain tietyn aikaa ja sitten tulee taas hiljaisuus? Vai tuoko se mieleen muistoja?

      Poista
  10. Kuulosti niin kivalta,onnelliselta.
    Käkeä en vielä ole kuullut,pääskysiä kyllä nähnyt ja kukkia!
    Kaikki hedelmäpuut kukassa ja minä en tiedä minne kääntäisin pääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellistä, kun kaikki kukkii ja pääskyset lentelevät.
      Eilenkään en malttanut millään tulla sisälle, piti istuskella vaan joen rannassa.

      Poista
  11. Niin elämän makuinen postaus!
    Totta, tarvitsemme toisiamme, toistemme sekä itsemme tähden.
    Onko tuo putiikki Ulpukka Turussa? Lapsuuden ystäväni, se minun "sabrinani" muuttaa takaisin Turkuun ja hän ehdottomasti rakastaa tuollaisia paikkoja. Minäkin voisin hänen vanavedessään tuolla piipahtaa.
    Minä istuin lapsena pihamökin katolla siskoni kanssa. Olin jostain saanut sakset ja kuullut, että karvat kasvavat pituutta, kun niitä leikkaa, joten kadotin pitkät ripseni pitkäksi aikaa!
    Kiitos sanoistasi! Palauttivat monta muistoa mielensopukoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo Ulpukka on itse asiassa Lahdessa, kävin siellä viikonloppuna. Samoin tuo kahvila, josta kuva on.
      Voi sinua, aika monet lapset tuntuvat leikkaavan kulmakarvoja ja silmäripsiä siinä toivossa, että ne jotenkin kasvaisivat enemmän tai jotain.

      Poista
  12. Nyt ihan liikutuin sanoistasi ja kuvistasi. Puhut niin herkästi ja kauniisti ihmisistä ympärilläsi. Aloin miettiä tuota "ihmisiä, jotka ovat olleet osa tarinaa jo ennen kuin heistä tuli osa minua" - totta vie, sellaisia on.

    Pikku-Veskuhan on komeen näköinen! Alimmassa kuvassa taitaa olla syntymäpaikkamme, vanha synnytyssairaala?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta seurasta.
      Oli niin hauskaa kävellä Pikku-Veskun ympäri, klassikkoturistikävely, vaikka oli siellä paljon paikallisiakin pystyttämässä niitä Ravintolapäivän kojuja. Ja juu, tuollahan me on synnytty :)

      Poista
  13. Olisipa ihana törmätä jäin miettimään!
    Kuvasi ovat aina vaan niin koskettavia ,jokaisessa oma tarinansa.Kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, joskus tapahtuu ihania sattumuksia.
      Kiitos paljon ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  14. Sitä alkaa ymmärtää asioita tietyssä iässä. Kaikkeen liittyy vähän haikeuttakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinäpä sen sanoit, juuri niin. Oivaltamiseen liittyy tietty määrä haikeutta...

      Poista
  15. Kauniisti kirjoitat ja kuvaat jälleen. Minä aloin kaivata käen kukuntaa ja ystäviäni. Juuri sellaista hetkeä järven rannalla, sampanjaa, toukokuista kesän ensimmäistä lämmintä iltaa ja kukkuvia käkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivottavasti sinä saat sellaisen hetken myös tänä kesänä. Minä en vielä tiedä yhtään, mitä kesä tuo tullessaan. On niin kovin paljon avoimia kysymyksiä.

      Poista
  16. Voi että mitä ihania kuvia ja tekstejä täällä taas on! Minä nautin. Kiitos!

    VastaaPoista
  17. Kauniisti kirjoitat. Jäin kans miettimään ihmisiä jotka olen tuntenut aina. Ja sitten myös sellaisia, joita en ole tuntenut kuin ehkä vasta muutaman hetken, muutaman vuoden, mutta jotka jo tuntuvat niin tutulta. Kuin oltaisiin tunnettu aina. On onni löytää sellaisia ihmisiä ympärilleen. Eihän se ole itsestäänselvää ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, ihmeellistä, miten toisten ihmisten kanssa on heti samalla aaltopituudella. Pidän sitä suurena ihmeenä ja ilona, että näin vanhanakin voi saada ystäviä, se on aika ihanaa. Ja ihanaa on myös se, että osa vanhoista ystävistä säilyy.

      Poista
  18. Rikkaus tuntea ihmisiä, joiden kanssa voi pitkänkin ajan kuluttua jatkaa siitä, mihin edellisen kerran jäätiin.
    Kesäisiä tunnelmia ja ajatuksia herättävä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olet ihan oikeassa, se on todellakin rikkaus. Välissä voi olla vaikka monta vuotta, mutta siitä se lähtee, kuin olisi juuri eilen juteltu viimeksi. Aika mahtavaa.

      Poista
  19. täällä! kaiken uuden keskellä vasta nyt katsellut vähän ympärilleni.
    menneestä ponnistaen, nokka kohti uutta!
    samaa mieltä :) yllättävää, riemastuttavaa ja hauskaa!

    ulpukasta ei hajuakaan, pitäis varmaan paikantaa itsensä kartalle.
    tässä luppoaikana heiluttelen helmojani.
    ystävät- vanhat, uudet ja tulevat-parasta ikinä!

    VastaaPoista